Osataanko seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä tukea järkyttävän tapahtuman kokenutta lasta?

 

Heidi Huhdanmäki ja Kirsi Tirri ovat opiskelleet Diakissa Porin kampuksella.

Vaikka halu auttaa on suuri, esimerkiksi seurakuntien työntekijöillä ei välttämättä ole kriisityön koulutusta. Tämä puute tuli ilmi, kun Diakista valmistuva kaksikko teki opinnäytetyötään.

Sairaanhoitaja-diakonissoiksi pätevöityvät Heidi Huhdanmäki ja Kirsi Tirri käsittelevät opinnäytetyössään 0–12-vuotiaiden lasten kriisikokemuksia ja sitä, miten lasta voi tukea.

Kaksikko tähdentää, että lapsen auttaminen järkyttävien tapahtumien keskellä on ensisijaisen tärkeää.

Jalohaukat leiri vko 2

– Lapsi voi kokea asiat yhtä raskaasti kuin aikuinen, joskus jopa raskaammin. Lapsi ei aina osaa kertoa omasta kokemuksestaan eikä ymmärrä omaa reaktiotaan, jonka järkyttävä tapahtuma tai asia on aiheuttanut, Heidi Huhdanmäki toteaa.

Aikuiset saattavat ajatella, että lapsi unohtaa traumaattiset tapahtumat hyvinkin nopeasti tai että lapsi ymmärtää tapahtuneen vain pinnallisesti.

– Ei pidä yhdistää lapsen vaikenemista siihen, ettei hän muistaisi traumaattisia tapahtumia, tiivistää Kirsi Tirri.

– Kannattaa sen sijaan pohtia sitä, millaisia kokemuksia lapsella on ja mitä hän käy läpi.

Vastuu riittävän tuen tarjoamisesta oikeaan aikaan kuuluu lapselle läheisen aikuisen tai ammattihenkilön vastuulle.

Lapsi on täysin riippuvainen aikuisista ja siten erityisen haavoittuvainen.

– Ja haavoittuvassa asemassa olevan tukeminen ja auttaminen on ensiarvoisen tärkeää.

On lapsia, jotka ovat voineet kokea järkyttävänä esimerkiksi vanhempiensa avioeron, läheisen ihmisen sairastumisen tai onnettomuuden. Maahanmuuttajat ovat saattaneet nähdä sotaa ja väkivaltaa.

Huhdanmäki ja Tirri tietävät valmistuvansa ammattiin, jossa kuuluu tukea kaikenikäisiä ihmisiä sekä ottaa huomioon heidän terveyttään ja hyvinvointiaan uhkaavia tekijöitä.

– Kriisitilanteissa toimiminen vaatii vahvaa ammatillista osaamista, empatiakykyä ja aitoa läsnäoloa.

Sairaanhoitaja-diakonissoja on koulutettu myös hengelliseen tukemiseen ja sielunhoitoon.

Harjoitteluissa käydyissä keskusteluissa tuli esille, ettei kaikilla niillä, jotka tekevät seurakunnissa lasten, varhaisnuorten ja nuorten kanssa töitä, ole kriisityön koulutusta.

– Silti he voivat olla – etenkin pienissä seurakunnissa – niitä, jotka lähtevät kouluille tukemaan lapsia kriisitilanteissa.

– Koulutusta tarvittaisiin lisää, ympäri Suomen. Olemme käytettävissä! viittä vaille valmiit ammattilaiset vinkkaavat.

Heille opinnäytetyön tekeminen oli työläs, mutta antoisa prosessi.

– Tieto siitä, miten yleisiä lasten kriisikokemukset ovat, yllätti meidät.

 

Aiheet

, ,