Ortodoksiseurakunnissa ei kokoonnuta jumalanpalveluksiin sisätiloihin vielä kesän aikana

 

Uspenskin katedraalissa pidetään kesällä jumalanpalveluksia ulkona ylätasanteella. Kuva Sari Savela

Ortodoksit kokoontuvat kesä-heinäkuussa yhteisiin jumalanpalveluksiin vain ulkotiloissa.

Suomen ortodoksisessa kirkossa on 17.3. alkaen toimitettu jumalanpalveluksia ainoastaan suljetuin ovin. Seurakuntalaiset ovat voineet seurata palveluksia verkkolähetysten kautta.

Kesäkuun alussa valtioneuvoston asettamat kokoontumisrajoitukset lieventyvät. Kaikissa ortodoksisissa hiippakunnissa on kuitenkin päätetty, että pyhäköihin ei kokoonnuta vielä heinäkuussakaan. Myöskään yöpymisiä sisältävää leiritoimintaa ei järjestetä.

Perheniemi Neliöb. 15.-21.4.

Päätöksille on kaksi keskeistä perustetta. Ensinnäkin kirkko opettaa, että jokainen ihmishenki on korvaamaton. Kristittyinä tehtävämme on suojella lähimmäistemme terveyttä ja elämää. Toiseksi valtaosaan ortodoksista pyhäköistä mahtuisi suositelluin turvavälein vain muutamia ihmisiä. Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa on otettava huomioon myös ihmisten liikkumisesta aiheutuva tilan tarve.

Kesä tuo kuitenkin mukanaan mahdollisuuden osallistua jumalanpalveluksiin, sillä seurakuntia on kannustettu toimittamaan palveluksia avarissa ulkotiloissa. Ehtoolliselle voi osallistua kaikissa seurakunnissa joko ulkona toimitettavan liturgian yhteydessä tai sopimalla asiasta erikseen papin kanssa.

Kaikissa palveluksissa noudatetaan kahden metrin turvavälejä – poikkeuksena samassa taloudessa asuvat. Palvelukseen voi kokoontua kerralla enintään 50 henkeä. Enimmäishenkilömäärä määräytyy aina käytettävissä olevan tilan mukaan ja paikoin otetaan käyttöön myös ennakkoilmoittautumisjärjestelyjä.

Ensimmäiset ulkona toimitettavat jumalanpalvelukset toimitetaan heti Pyhän Hengen päivänä, 1. kesäkuuta. Liturgia toimitetaan aamulla esimerkiksi Helsingin Unioninkadulla sijaitsevan Pyhän Kolminaisuuden kirkon pihalla ja Liisankadun Kotikirkon sisäpihalla.  Myös Uspenskin katedraalin ylätasanne otetaan palveluskäyttöön kesän aikana.

Ulkotiloissa kokoontuminen ei ole ortodoksisessa kirkossa tavatonta: esimerkiksi kävellen, pyöräillen tai vaikkapa soutaen etenevät ristisaatot ovat tärkeä ja elävä osa kirkon perinnettä. Myös pienten pyhäköiden praasniekat ovat perinteisesti laajentuneet kesäaikaan kirkkojen piha-alueille.

Jumalanpalveluksia toimitetaan kesällä edelleen myös sisätiloissa. Näitä ilman kirkkokansaa toimitettavia palveluksia voi seurata edelleen verkon välityksellä.

Monet pyhäköt ovat myös avoinna hiljentymistä ja rukousta varten. Tuohuksia voi ostaa ja sytyttää tavalliseen tapaan, mutta ikoneja ei nyt suudella. Papistoa on paikoin kirkoissa paikalla sielunhoidollisia keskusteluja varten.

Hiippakunnat seuraavat jatkuvasti epidemiatilanteen kehittymistä ja varautuvat ohjeistamaan seurakuntia sekä rajoituksia purettaessa että siinä tapauksessa, että niitä joudutaan tiukentamaan uudellelleen.