Onko Suomen ev.lut. kirkko hyväksynyt Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista?

 

Timo Junkkaala. Kuva: Erkki Jokinen

Kun roomalaiskatolinen kirkko ja luterilaiset kirkot laativat 1990-luvun lopussa Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista, liitettiin asiakirjaan loppuvaiheessa roomalaiskatolisen kirkon esityksestä niin sanottu Annex-liite.

Dosentti Timo Junkkaala kiinnitti Helsingin yliopistossa 27.3. pitämässään luennossa huomiota siihen, ettei tuota liitettä lainkaan käsitelty Suomen ev.lut. kirkossa. Junkkaala viittasi professori Risto Saarisen artikkeliin, jossa tämä oli jo vuonna 2000 nostanut asian esiin.

Junkkaalan mukaan Annex-liite merkitsi ”roomalaiskatolisten näkemysten vahvistumista suhteessa aiemmin hyväksyttyyn tekstiin”. Annex-liitteessä esitetään muun muassa, että ”vanhurskautetut eivät jää syntisiksi” ja että ”hyvillä teoilla on merkitystä suhteessa pelastukseen”.

Junkkaala viittasi jo Saarisen esille nostamaan näkökohtaan: Jos liite tuo opillista lisäarvoa, kyseessä on sopimuksen muuttaminen, joka olisi pitänyt käsitellä. Jos taas katsotaan, ettei se tuonut mitään lisää, miksi se ylipäätään laadittiin?

IK neliöb. vko 25-26.MJa

Koska liitettä ei käsitelty, tulee Junkkalan mukaan kysyä, ”onko Suomen evankelis-luterilainen kirkko lainkaan hyväksynyt Yhteistä julistusta vanhurskauttamisopista sen lopullisessa muodossa”.

Kaiken kaikkiaan Yhteisessä julistuksessa vanhurskauttamisopista ei Junkkaalan mukaan saavutettu ”sellaista yksimielisyyttä kuin tekstissä vakuutetaan”.

– Sekä Yhteisen julistuksen teksti ja sen liitteet että Katolinen katekismus, joka opettaa vanhurskauttamisesta toisin kuin Yhteinen julistus, puhuvat sen puolesta, ettei ole saavutettu ainakaan sellaista yksimielisyyttä, joka tekisi oikeutta luterilaiselle vanhurskauttamisopille, Junkkaala arvioi.

”Käynnissä luterilaisuudelle vieras kehitys

Junkkaalan mukaan ”olisi ollut rehellisempää sanoa, että vaikka yksimielisyyteen ei päästy, roomalaiskatolinen kirkko ja Luterilainen maailmanliitto tulkitsivat saavutettua tulosta niin, että syntyi riittävä yhteisymmärrys, jotta ekumeenista keskustelua esimerkiksi ehtoollisyhteydestä voidaan jatkaa”.

Junkkaala kysyi myös, onko lähentyminen roomalaiskatoliseen kirkkoon luterilaisille uhka vai mahdollisuus.

– Vaikuttaa siltä kuin Rooman kirkko pysyisi paremmin uskollisena Jumalan sanalle kuin monet yleisen mielipiteen riepottelemat protestanttiset kirkot.

Junkkaala kysyi, onko käynnissä kaksi luterilaisuudelle vierasta kehitystä yhtä aikaa.

– Yhtäältä lähestytään roomalaiskatolilaista käsitystä siinä, missä ei pitäisi, eli vanhurskauttamisopissa, ja toisaalta etäännytään siinä, missä pitäisi lähestyä, eli Raamattu-uskollisuudessa.

– Ongelmista huolimatta Yhteisen julistuksen ansiona on pidettävä sitä, on käsitelty kaikkein keskeisimpiä uskon totuuksia. On tehty sitä, mihin Luther kehotti: Vanhurskauttamisoppia on aina harjoitettava ja opeteltava, Junkkaala arvioi.

”Suomessa vaiettu tarkennuksista”

Myös Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen entinen toiminnanjohtaja Reijo Arkkila otti Sanansaattaja-lehdessä (28.3.) kantaa Annex-havaintoon.

– On selvää, että Suomessa on vaiettu muutoksista ja tarkennuksista. Piispamme eivät ole tuoneet ilmi koko totuutta tämän tärkeän asian käsittelyssä. Voi ihmetellen kysyä, miksi näin on tapahtunut, Arkkila kirjoittaa.

– Toiseksi on selvää, että nyt on tullut avoimen keskustelun ja ”harjoituksen” aika vanhurskauttamisopista.

Junkkaalan luento oli Helsingin yliopistossa 25.-27.3. pidetyn Luterilaisuuden viimeiset päivät -luentosarjan viimeinen esitys. Aiheen sarjaan antoi paavi Benedictus XVI:n Jeesuksen viimeiset päivät -teoksen tuore suomennos sekä samaan aikaan ilmestynyt Timo Junkkaalan toimittama kokoomateos Siunattu evankeliumi, jossa mm. emerituspiispa Eero Huovinen pohtii paaviutta luterilaisen silmin ja piispa Jari Jolkkonen käsittelee luterilaisuuden ja roomalaiskatolilaisuuden yhtäläisyyksiä ja eroja.

Myös katolilainen teologi Emil Anton käsittelee aihetta viisiosaisessa blogikirjoituksessaan (linkki ensimmäiseen kirjoitukseen).