NNKY kutsuu näpertelyintoisia talkoilemaan näkö- ja monivammaisille lapsille koskettelukirjoja

 

Kangasalalainen Heli Joronen (vas.) ohjaa Tampereen NNKY:llä ensikirjoja tekevien ryhmää, johon ovat osallistuneet mm. pirkkalalainen Riitta Okuloff ja tamperelainen Pirjo Kuokkanen. Kuva: Erja Taura-Jokinen

NNKY kouluttaa vapaaehtoisia leikkaamaan ja ompelemaan lahjaksi annettavia koskettelukirjoja. Heli Joronen innostui ja ohjaa nyt niiden tekemiseen muitakin.

Heli Joronen luki viime vuoden keväällä Tampereen NNKY:n uutiskirjettä, jossa kerrottiin valtakunnallisesta hankkeesta. NNKY etsi vapaaehtoistyöntekijöitä edistämään IKIOMA ensikirja® -asiaa.

Pian Heli oli Lahdessa, jossa koulutuksen piti idean äiti ja projektin koordinoija, oululainen Vuokko Keränen, joka oli havahtunut siihen, ettei äitiyspakkauksen pahvinen ensikirja palvele kaikkia vauvoja.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Tulevana syksynä NNKY kouluttaa vastaavaan tapaan ensikirjojen tekijöitä Helsingin NNKY:llä 28.-29.9. sekä Mikkelin kansanopistossa 12.-13.10.

Molempiin viikonloppuihin mahtuu enintään 12 osallistujaa.

Vuokko Keräsen kehittämästä koskettelukirjasta on tullut STEAn (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen) tukema hanke. Päätavoite on lahjoittaa jokaiselle Suomeen syntyvälle ja täällä asuvalle, alle kaksivuotiaalle näkövammaiselle ja monivammaiselle lapselle IKIOMA ensikirja®.

Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain noin seitsemänkymmentä näkövammaista lasta.

NNKY:ssä kirjat valmistetaan vapaaehtoisten voimin ympäri Suomea tarkkojen ohjeiden avulla.

Vaikka 20 x 18 -senttinen tekstiilikirja on vain nelisivuinen, lapsella siinä riittää paljon tutkittavaa ja hypisteltävää, molemmin puolin.

Materiaalit ovat kiinnostavasti erilaisia: karheita, pörröisiä, kovia jne. Niitä raaputtaessa syntyy erilaisia ääniä.

Kun käden sujauttaa taskuun, siellä sormiinsa voi saada kilisevän kulkusen.

Mukana on myös hernepussi.

Heli Joronen jatkaa kesälomien päätyttyä ryhmää Tampereen NNKY:llä.

– Töistä ei ole pulaa, joten jokainen on tervetullut vaikka vain yhdeksi kerraksi. Erityistä osaamista ei tarvita. Yksi osaa leikata, toinen ommella ja kolmas keittää kahvia!

Käsityöihmisenä Heli kertoo pitävänsä siitä, että omilla sormilla voi tehdä aidosti jotain hyvää.

– Puuhastelun lomassa saa tutustua kivoihin uusiin ihmisiin ja kahvitella yhdessä. On hienoa tehdä tuotteita, jotka annetaan lahjaksi. Saajina ovat henkilöt, jotka ovat juuri saaneet vammaisen lapsen – ja tulevaisuus varmasti herättää heissä epävarmuutta ja huolta.

Helillä kristilliset arvot ovat kulkeneet mukana pienestä pitäen.

– Tämä vapaaehtoistyö nivoutuu niihin kivalla, mielekkäällä tavalla.