Näyttelijä-leipuri Ville Haapasalo puhui hengellisillä kesäjuhlilla ja myi hatsapureja: ”Jos ei luota tulevaisuuteen, ei ole järkeä elämässä”

 

Ville Haapasalo (vas.), Teemu Laine ja Mirja Sinkkonen kertoivat Sanan Suvipäivillä ajatuksiaan siitä, miten nuorten pahoinvointia voitaisiin lieventää. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Venäjän superjulkkiksiin lukeutuva Ville Haapasalo toivoo, että jokainen nuori etsisi ja löytäisi kanavan, jolla voisi ilmaista itseään: – Sitä, mitä sisällä on.

– Jos joku olisi sanonut 2½ vuotta sitten, että minusta tulee leipuri, en olisi uskonut, nauraa Ville Haapasalo.

Mutta niin vain kävi.

SRO-PK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Tuli koronapandemia, ja Venäjä meni kiinni.

Itänaapurissa superjulkkiseksi noussut, Suomessakin tunnettu elokuvanäyttelijä ja tv-juontaja oli pakotettu tekemään suuren elämänmuutoksen. Nykyisin hän leipoo ja myy mm. georgialaisia juustoleipiä, hatsapureja.

Se ei kuitenkaan ole niin dramaattista kuin voisi kuvitella:

– Elämäni on ollut pitkälti sattumuksia, hän toteaa.

Haapasalo lähti Hollolasta Leningradiin vuonna 1991, kun hän pääsi siellä Teatteriakatemiaan lukukausimaksut maksamalla. ”Matka” venyi yli 30-vuotiseksi.

– Halusin näyttelijäksi, halusin ulkomaille. Uraani en kuitenkaan ole määrätietoisesti rakentanut, hän summaa.

Venäjällä hänestä tuli Putinin palkitsema valtiontaiteilija, joten hän pääsee aikanaan myös nauttimaan Venäjän valtion myöntämästä taiteilijaeläkkeestä.

Ei siis ihme, että Ville Haapasalolta on kuluvan kesän tapahtumissa kysytty näkemyksiä naapurimaan tilanteesta ainakin Porin kaupungin ja MTV:n järjestämällä SuomiAreenalla sekä Kansan Raamattuseuran Sanan Suvipäivillä.

Hänellä on paljon Ukrainassa ja Venäjällä ystäviä, joihin hän on yhteydessä lähes päivittäin.

Suvipäivillä Ville Haapasalo oli Sana-lehden päätoimittajan, Heli Karhumäen, haastateltavana yhdessä psykoterapeutti Mirja Sinkkosen ja etsivää nuorisotyötä tekevän Teemu Laineen kanssa.

Tuossa haastattelussa Haapasalo kertoi pitävänsä median suhtautumista sotaan osin edesvastuuttomana:

– Skenaarioilla leikitellään. Joku tekee rahaa sillä, että meitä pelotellaan.

Näyttelijä tietää monen ihmetelleen, miksi venäläiset eivät lähde osoittamaan mieltä sotaa vastaan:

– Kuka meistä olisi siihen valmis, jos tietäisi joutuvansa hakattavaksi tai joka kerrasta paukahtavan kymmeniä vuosia linnaa? Helpompi on olla puuttumatta asioihin.

Haapasalo toteaa, ettei pysty näyttelijänä vaikuttamaan sotaan:

– Tähtään siihen hetkeen, kun sota on ohi. Ei ole järkeä elämässä, jos ei luota tulevaisuuteen.

Ahdistukseen ja henkiseen pahoinvointiin liittyen hän toivoo, että ihminen voisi jo nuorena löytää keinoja ilmaista sitä, mitä sisällä on:

– Itselläni se on ollut taide.

Sanan Suvipäiviä vietettiin Hollolassa, jonka keskiaikaisesta kivikirkosta Ville Haapasalolla on lämpimät muistot.

KRSkesämenot2022-lehdessä hän kertoo niistä näin:

”Kirkko on ulkoa valtavan kokoinen, mutta sisältä kodikas ja seesteinen. Olen päässyt siellä ripille ja mennyt vaimoni kanssa naimisiin. Siellä olen käynyt aamuvarhain joulukirkossa, ja siellä on vihitty ja haudattu myös suuri osa sukulaisistani.”

”Venäjällä minulla on monia pappisystäviä ja kristittyjä tuttavia, ja heidän kanssaan olen käynyt paljon syviä keskusteluita. Maailmalla käyn usein kirkoissa ja pyhäköissä aistimassa tuoksuja ja ilmapiiriä. Pyhäkköjen kautta oppii ymmärtämään kansan uskoa, mielenmaisemaa ja kulttuuria.”