Nainen parhaassa iässä: Viisikymppisen Harriet Urposen rohkea hyppy piispan erityisavustajasta yrittäjäksi

 

– Olin vain 12-vuotias, kun vedin tyttö-ja poikakerhoja, joihin kutsuin lähitienoon lapsia mukaan, Harriet Urponen kertoo.

Harriet Urponen on pienen ja sisukkaan, luovia sisältöjä tuottavan suunnittelutoimisto Saivon uunituore omistaja. Vaikka työ piispa Jukka Keskitalon erityisavustajana oli antoisaa, halusi Urponen kurottaa kohti omaa unelmaansa.

– Jos sinä alkaisit piispaksi, niin minähän voisin sitten tulla sinulle avustajaksi!

Urponen muistaa vieläkin leikkimielisen lausahduksensa, jonka hän heitti Rovaniemen seurakunnan viestintäpäällikkönä työskennellessään silloiselle piispanvaaliehdokas Jukka Keskitalolle.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Pilke silmäkulmassa lausuttu asia muuttui todeksi, kun Keskitalo valittiin piispaksi syksyllä 2018.

– Mieheni ja lapseni olivat jo muuttaneet Ouluun mieheni työn vuoksi, ja minä kirjoitin blogissani etsiväni myös töitä Oulun seudulta. Piispan tiedusteluun oli helppo vastata että kyllä, olen todellakin edelleen kiinnostunut erityisavustajan paikasta! Urponen naurahtaa.

Urponen tuli lopulta valituksi tehtävään erityisesti monipuolisen koulutustaustansa ja vahvan viestintäosaamisensa ansiosta.

– Minulla oli vuosien kokemus kirkon viestinnästä, ja tunsin hyvin Pohjois-Suomen seurakuntakuviot ja ihmiset. Olin myös toiminut kirkon viestinnän neuvottelukunnassa. Edelleenkin ajattelen, että mikään ei ole tärkeämpää kirkon työssä kuin viestintä, sillä lopultahan evankeliumi ei edes leviä ilman vahvoja viestijöitä, Urponen summaa.

Elämän tienviittana tunne oikeassa paikassa olemisesta

Urponen on niitä harvoja piispojen erityisavustaja toimineita henkilöitä, joilla ei ole teologi taustaa. Hän ei kuitenkaan missään vaiheessa kokenut asian haittaavan tai hidastavan omaa työskentelyään.

– Sain silti joskus auttaa piispa Jukkaa myös teologisesti, ja erityisesti iloitsen siitä, että olen saanut kasvattaa teologin itua sisälläni. Erityisen vaikutuksen minuun on teologisesti tehnyt jumalanpalveluselämä: se, miten nerokas konsepti kirkkovuoden teemat ja tekstien kiertäminen ovatkaan, ja miten kirkkokäsikirjan avaamien asioiden ympärille “tuotteistetaan” sunnuntaista toiseen oma juhla. Suorastaan nerokas konsepti! Urponen lataa.

Vahvan viestijän identiteetin omaava Urponen sanookin, ettei kaikkien piispantalossa tarvitse olla teologeja, ja suhteessa mediaan tämä on saattanut olla hyväkin asia.

– Uskon, että tietyllä tavalla toimittajien on ollut helpompi lähestyä minua ja minun heitä, yhtä omistaan, Urponen miettii.

Teologi tai ei, niin oman hengellisyytensä kanssa Urponen on kulkenut pitkän ja mielenkiintoisen matkan, joka on kasvattanut häntä ihmisenä monin tavoin, ja saanut luottamaan siihen, että Jumala on.

– En koe olevani uskonnollinen, vaan hengellinen. Jumala puhuu meille, emme me vain Jumalalle, tässäkin näkyy kaksisuuntainen viestintä. Meidän pitää vain osata pysähtyä kuuntelemaan, mitä Jumala puhuu meille, Urponen sanoo.

Näitä kuuntelun hetkiä Urposen elämään on mahtunut monia. Hän kasvoi tiiviisti isänsä kanssa, joka kantaa Suomen ensimmäisen tangokuninkaan titteliä. Urposen omien sanojen mukaan hän on elänyt maailman vähiten uskonnollisen lapsuuden.

– Asuimme armeijan alueella, ja isäni kiersi keikkamuusikkona ympäri Suomea. Meillä kuuli illanistujaisissa Suomen eturivin muusikoiden tarinoita ja seikkailuja, ei Raamatun kertomuksia.

Urposen elämän suunnan muutti kuitenkin kodin lähellä ollut seurakunnan leirikeskus, jonka toiminta alkoi vetää pientä tyttöä puoleensa.

– Olin vain 12-vuotias, kun vedin tyttö-ja poikakerhoja, joihin kutsuin lähitienoon lapsia mukaan, Urponen naurahtaa.

Kerhotoiminta jatkui aktiivisesti aina lukioikäiseksi saakka, ja mukaan tuli myös ripari-ja isostoimintaa, jotka antoivat vahvan pohjan hengellisiin asioihin.

– Vaikka lukion jälkeen ja yliopisto-opintojen aikana elämässäni alkoi erilainen vaihe ja kristilliset asiat jäivät pahasti taka-alalle, kulki tuo sydämeeni istutettu siemen kuitenkin mukanani kaikki vuodet, Urponen sanoo.

Noihin vuosiin mahtui itsensä etsimistä ja rajujakin irtiottoja, mutta myös kasvatustieteen opinnot, taloustieteen opintoja, oman musiikkipäiväkodin perustaminen, sekä oman isän jalanjäljissä kulkeminen musiikkimaailmaan, jossa Urponen myi keikkoja ja erilaisia ohjelmapalveluja. Urponen kertoo oppineensa noina vuosina paljon itsestään ja elämästä. Vaikka vuodet olivat antoisia, jotain puuttui. Tuo puuttuva palanen ja paluu “kotiin” tapahtui lopulta ensimmäisen lapsen synnyttyä.

– Kastekeskustelua kanssamme käyvä pappi kysyi, sopiiko että hän siunaa ruokamme. Papin tarttuessa käteeni ymmärsin kysyä itseltäni, milloin olen viimeksi tehnyt näin? Tajusin, että juuri tämä oli puuttunut elämästäni, tämä rauhallinen olo, minkä siunaus ja Jumalan läsnäolo toivat mukanaan, Urponen kertoo.

Koettu rauha ja vakaa tunne siitä, että on juuri oikeassa paikassa juuri nyt, ovat kulkeneet Urposen elämän tienviittoina tuosta hetkestä eteenpäin, esimerkiksi omia lauluja tehdessä. -Eräällä retriitillä tajusin,  että minullahan on Jumalan armolahja tehdä lauluja! Rohkenin aloittaa laulujen kirjoittamisen tilanteista, joista aiemmin en olisi ehkä ymmärtänyt niitä tehdä. Samaan aikaan rukoilin Jumalalta merkkiä, onko tämä se tie jota kulkea. Seuraavana päivänä Päivi Mattila Lähetysseurasta soitti minulle ja kertoi, että lauluni oli valittu Rovaniemen lähetysjuhlien tunnuslauluksi, ja se painettiin 7000 ohjelmavihkoon! Voiko siinä enää muuta sanoa kuin että wau, kiitos tästäkin merkistä Jumala!

Tunne oikeassa paikassa olemisesta on ollut läsnä myös viestintäalan töissä. Rovaniemelle perheensä kanssa muuttaessaan Urponen sukelsi aktiivisesti mukaan seurakunnan perhetoimintaan, ja aloitti myöhemmin seurakunnan tiedotuspäällikkönä, josta eteni  viestintäpäälliköksi.

– Viestintäpäällikkönä työskennellessäni koin hyvin vahvasti, että tässä minun kuuluukin olla, vaikka jouduin myös taistelemaan paikastani. Ikävistä, virantäyttöön liittyvistä valituksista huolimatta sisälläni oli rauha ja olo että mahtavaa, tästä saa vielä palkkaakin, että voidaan tässä viestiä ja rukoilla yhdessä! Ajattelen, että se että päädyin takaisin seurakuntaan oli niin vahvaa Jumalan johdatusta, kuin vain voi olla, Urponen toteaa.

Rohkeasti kohti omaa kutsumusta ja unelmaa

Viestintä kulki vahvasti mukana myös Urposen kolme vuotta kestäneessä roolissa piispan erityisavustajana.

– Piispa Keskitalo on halunnut alusta saakka olla vahvasti mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja se on näkyi myös omassa työssäni. Pääsin tietyllä tavalla yhteiskunnallisen keskustelun näköalapaikalle, ja sain olla mukana monissa yhteiskunnallisesti vaikuttavissa asioissa erittäin laaja-alaisesti, Urponen kuvaa.

Myös korona vaikutti tietyllä tavalla positiivisesti paitsi Urposen rooliin viestijänä, niin myös ylipäätään kirkon viestintään.

– Kun korona iski, työni piispan erityisavustajana muuttui totaalisen erilaiseksi; enää emme matkustaneet tapaamassa ihmisiä Suomessa ja ulkomailla, vaan päärooliin nousi seurakuntien ohjeistaminen. Ajattelen, että viestinnän näkökulmasta tarkasteltuna korona mahdollisti mahtavan digiloikan, jota kukaan ei muuten olisi ottanut, Urponen toteaa.

Mutta mikä sitten sai Urposen jättämään tehtävän, joka antoi paljon ja sisälsi isoja onnistumisia?

– Vaikka erityisavustajan tehtävä oli antoisa, se oli myös täyteläinen ja sitova. Piispa elää kutsumustaan, ja on piispa aina ja kaikkialla, mutta minulla oli myös oma erillinen elämäni sen kaiken ulkopuolella. Ehkä siitä syystä itselleni alkoi tulla tunne, että haluan tehdä jotain myös itselleni, Urponen miettii.

Hän jatkaa, että tietyssä iässä ihmisen on pysähdyttävä pohtimaan, missä haluaa olla kymmenen vuoden kuluttua, ja onko se mahdollista ilman suunnan vaihtamista.

Ovia on auennut ihmeellisesti, ja koen vahvasti että olen nyt oikealla tiellä.

– Tajusin, että nyt on minun aikani tehdä asioita. Ymmärsin, että kukaan muu ei tule tekemään minun työelämääni koskevia ratkaisuja, kuin minä itse.

Nyt Urponen on ollut viestintäalan yrittäjänä kuukauden päivät.

– Tämän ensimmäisen kuukauden aikana olen tehnyt jo vaikka mitä! Ovia on auennut ihmeellisesti, ja koen vahvasti että olen nyt oikealla tiellä. Erityisen kiitollinen olen siitä, että Oulun hiippakunnan tuomiokapituli on ensimmäinen asiakkaani, ja saan siis edelleen auttaa myös piispaa ja tehdä töitä hiippakunnalle. Voisin todeta, että tämä on aika täydellinen ratkaisu!

Muille mahdollista elämänmuutosta miettiville Urposella on vain yksi neuvo: etsikää sitä, mitä haluatte olla, ja niitä unelmia ja haaveita, joita vielä haluatte toteuttaa! Sitten lähdette määrätietoisesti niitä kohden!

Omalla kohdallaan Urponen näkee nyt toteutumassa olevan unelmansa kulkeneen mukanaan tietyllä tavalla aina.

– Olen aina halunnut kirjoittaa ja tuottaa omaa sisältöä, ja sen aloitin jo aiemmin blogisivustollani, joka tavoittaa yli 5000 ihmistä. Keskiössä on ollut ja tulee myös jatkossa olemaan armollisuus ja sen tarkastelu eri kategorioiden kautta: kehoarmollisuus, kotielämän armollisuus ja työelämän armollisuus.

Tätä armollisuutta ja hyvinvointia Urponen toivoo voivansa jakaa ihmisille myös oman yrityksensä Saivon kautta.

– Tähän asti työurallani on ollut tarkoituksena saada kuuluville seurakunnan, kirkon tai piispan ääni mediassa. Ehkä nyt on sen oman ääneni ja omien ajatusteni vuoro, Urponen hymyilee.