Myötätunto ja myötäinto aikaansaavat hyvinvointia

Tutkija Tii Syrjäsen mukaan myötätunto tuo ihmissuhteisiin syvempää kiintymystä.

Kaikki ihmiset kaipaavat myötätuntoa ja yhteyttä toiseen ihmiseen, korostaa CoPassion – Myötätunnon mullistava voima -tutkimushankkeen koordinaattori Tii Syrjänen.

Suomalaisille tulee myötätunto-sanasta mieleen rinnalla kulkeminen tai vierellä oleminen – ollaan toisen ihmisen rinnalla niin suuren innostuksen hetkellä kuin vaikeuksien koittaessa. CoPassion -tutkimushanke määrittelee myötätunnon siten, että se koostuu kolmesta osasta. Ensin ihmisessä herää tietoisuus toisen ihmisen hädästä. Siitä seuraa tunne, halu helpottaa tätä hätää. Lopuksi ihminen toimii, lohduttaa tai auttaa myötätunnon kohdetta. Syrjänen korostaa, että kaikki ihmiset kaipaavat myötätuntoa ilman ehtoja. Ihmisellä on luontainen halu olla yhteydessä toiseen ihmiseen.

Myötätunnottomuuden seuraukset ovat vakavat 

Tekesin rahoittama monitieteinen CoPassion -tutkimushanke tutkii myötätuntoa suomalaisessa työelämässä ja kehittää tapoja, joilla sitä voi synnyttää ja vahvistaa organisaatioissa. Hanke selvittää, tuottaako myötätuntoinen toimintakulttuuri menestystä yritykselle. Koordinaattori Tii Syrjäsen mukaan myötätuntoa ei ole aiemmin tutkittu suomalaisen työelämän näkökulmasta.

Hankkeessa lähdetään siitä, että ihminen on jo syntyessään myötätuntoinen.

– Jo vastasyntyneilla vauvoilla on tavattu myötätuntoitkua. Jos vauvoja on useita samassa huoneessa ja yksi alkaa itkeä, niin myös muut alkavat itkeä, kun kuulevat, että yhdellä on jokin hätä, vaikka heillä itsellään ei olisi mitään hätää. He jotenkin sisäänrakennetusti tietävät, että silloin kun useampi itkee, niin hoitaja todennäköisesti tulee. Kyllähän olisi outoa, miten ihminen olisi voinut selvitä ilman myötätuntoa toiseen ihmiseen ja ilman, että olisi etsitty yhteyttä toiseen. Ihmisellä on pitkä lapsuusaika ennen kuin pärjää omillaan.

Myötätunnon puutteesta voi seurata ulkopuolisuuden kokemus ja yksinäisyys. Se puolestaan usein jo yksinään riittää aiheuttamaan monenlaisia terveydellisiä ja hyvinvointiin liittyviä ongelmia. Erityisen kriittistä on se, minkälaista pienen lapsen ja hänen huoltajansa vuorovaikutus on. Jos lapsen tunteita ja tarpeita ei huomioida, eikä niihin vastata, hänelle syntyy kokemus hylkäämisestä. Tällöin on vaarana, ettei hän myöskään pysty myöhemmin kohtelemaan muita ihmisiä myötätuntoisesti, koska hänellä ei ole myötätunnon mallia eikä kokemusta siitä, miltä tuntuu aito ja myötätuntoinen kohtaaminen.

Myötätuntoa voi osoittaa pienillä sanoilla ja teoilla 

Tii Syrjäsen mukaan myötätunnon osoittaminen voi tarkoittaa hyvinkin arkisia, pieniä asioita. Työpaikalla myötätuntoinen ele on jo se, että huomaa työkaverin aamulla, hymyilee, katsoo silmiin ja toivottaa hyvää huomenta. Tällaiset muutaman sekunnin mittaiset kohtaamiset voivat värittää ihmissuhdetta pitkälle tulevaisuuteen. Tutkija rohkaisee aktiiviseen myötätunnon osoittamiseen, sillä usein myötätunto herättää vastakaikua toisessa ihmisessä.

– Myötätunto tuo ihmissuhteisiin syvempää kiintymystä: Haluan olla yhteydessä tähän ihmiseen, koska hän ymmärtää ja kuuntelee minua. Jos ihmisellä on yksi tai kaksi tällaista myötätuntoista ihmissuhdekokemusta, niin hän haluaa tehdä muistakin ihmissuhteista sellaisia ja levittää myötätuntoa työpaikalle ja kaupan kassalle. Parhaimmillaan se leviää kaikkiin vuorovaikutussuhteisiin: Kaupan kassa menee kotiin ja käyttäytyy myötätuntoisesti puolisoaan kohtaan.

Myötätuntoa voi myös opetella. CoPassion -hanke on tarjonnut yrityksille tunnetaidot-koulutuksia. Osallistujien myötätuntoisuutta tutkittiin ennen ja jälkeen koulutusten ja havaittiin, että myötätuntotaidot lisääntyivät koulutusten myötä. Lisäksi koulutukset vähensivät Syrjäsen mukaan erityisesti esimiesten tuntemaa pelkoa siitä, että jos on liian myötätuntoinen tai paljastaa itsestään liikaa, sitä voidaan käyttää itseä vastaan.

Syrjänen pitää myötätunnon pahimpina esteinä kiirettä, stressiä ja pelkoa. Ne estävät paitsi osoittamasta myötätuntoa, myös huomaamasta myötätunnon osoituksia. Pystyäkseen olemaan myötätuntoinen muita kohtaan, ihmisen täytyy ensin pitää huolta itsestään: syödä terveellisesti, nukkua ja liikkua riittävästi sekä erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan. On myös tärkeää olla armollinen itseään kohtaan ja opetella hyväksymään keskeneräisyys itsessä. Myötätuntoisuuden varjopuolena onkin myötätuntouupumus, joka voi seurata, jos ihminen ajattelee jatkuvasti vain muita ja unohtaa pitää huolta itsestään.

Tunteet seuraavat mukana työpaikalle, sillä ihminen ei voi kytkeä niitä pois päältä. Jos ystävä tai omainen on sairastunut, huoli hänestä kulkee mukana työpaikalle.

– Kun ihminen saa työpaikallakin olla autenttinen ja kokonainen itsensä, silloin hän kokee hyvinvointinsa ja terveytensä paremmaksi. Se välittyy myös muille ja parantaa työpaikan ilmapiiriä. Olemme tässä hankkeessa huomanneet, että työntekijät, jotka saavat kokea myötätuntoisuutta työssään, ovat sitoutuneempia työyhteisöön ja työnantajaan.

Tii Syrjänen kertoo, että hankkeen yhteydessä tehdyissä kyselyissä on tullut esiin, että ihmiset pitävät tärkeänä myös myötäintoa eli iloisista hetkistä, innostumisesta ja uuden oppimisesta nauttimista ystävän tai vaikka työkaverin kanssa.

– Kuvitellaan, että yritys on solminut tärkeän sopimuksen. Sitä on hiottu pitkään. Työkaverit ovat lohduttaneet aina epäonnistumisten jälkeen. Sitten, kun sopimus viimein saadaan solmittua ja siitä vastannut henkilö kertoo siitä innoissaan työpaikalla, hänen työkaverinsa eivät reagoikaan asiaan mitenkään. Kyllä silloin kertojan innostus laantuu ja hänelle tulee sellainen olo, ettei hän saisi olla iloinen.

Uskonnolliset yhteisöt ovat edelläkävijöitä auttamisessa 

Tii Syrjäsen korostaa, että myötätunto aikaansaa aina toimintaa.

– Hyvä esimerkki toiminnasta voi olla kysymys, kuinka voisin auttaa? Se on toimintaa, vaikka vastaus olisi, että en tarvitse apua.

Luonnonkatastrofit herättävät ihmisissä usein auttamishalun. Tästä vahvimpana esimerkkinä on 26.12.2004 Intian valtamerellä tuhoa niittänyt tsunami. Noin 230 000 kuolonuhrin joukossa oli 179 suomalaista. Tutkija huomauttaa, että mitä lähemmäs itseä jokin katastrofi tulee, sitä helpompi on osoittaa myötätuntoa. Hän on havainnut, että viimeaikaiset terroriteot esimerkiksi Ranskassa ovat synnyttäneet myös paljon positiivista, kannustavaa ja yhteisöllisyyttä lisäävää keskustelua. Vihalle ei ole haluttu antaa valtaa, vaan on pyritty vahvistamaan länsimaisia arvoja.

Tutkijan mukaan periaatteessa kaikille ihmisille pitäisi pystyä osoittamaan myötätuntoa. Esimerkiksi kouluampumisten yhteydessä on kuitenkin tärkeää tehdä ero myötätunnon osoittamisen ja teon

hyväksymisen välillä. Ihminen saattaa pystyä ajattelemaan, että koulusurmaaja on jonkun poika tai tytär, mutta tämä ei ole millään lailla sama asia kuin että hän näin ajattelemalla oikeuttaisi henkilön tekemän teon.

– Laajemmalla tasolla on kyse siitä, millainen ihmiskuva meillä on, näemmekö me ihmisen pääsääntöisesti hyvänä, hyvää tekevänä ja hyvään pyrkivänä olentona vai näemmekö hänet uhkana, kilpailijana tai petona.

Tutkijan mielestä Suomessa monet uskonnolliset yhteisöt ovat edelläkävijöitä niin maahanmuuttajien, asunnottomien kuin köyhien lapsiperheidenkin auttamisessa. Suomalaiset mainitsevat luterilaisen kirkon tekemän auttamistyön tärkeimpänä syynä kirkkoon kuulumiselleen. Syrjänen toivoo, että kirkon auttamistyöstä uutisoitaisiin enemmän. Uutisiin nousevat nykyisin helpommin kirkon sisäiset erimielisyydet kuin sen tekemä diakoniatyö.

– Tiedetään, että auttaminen tekee ihmiselle hyvää. Se, että antaa toiselle suklaapatukan ja katsoo, kun hän syö sen, nostaa mielihyvähormoneja enemmän kuin jos olisi itse syönyt sen, tutkija summaa.