Maailmassa on suuri ilovaje, jota ei täytä mikään muu kuin evankeliumi

 

Evankeliumin ilo täyttää kaikkien niiden sydämen ja elämän, jotka ovat kohdanneet
Kristuksen, summaa Jukka Kääriäinen lainaten paavi Franciscusta. Kuva: IMB

Kylväjässä kirjoitettiin syksyllä kenties maailman kaikkien aikojen iloisin lähetysstrategia. Lähetysjohtaja Jukka Kääriäinen kertoo, missä ilon juuret lepäävät.

Mitä saadaan, kun yhdistetään kiinalainen kohteliaisuus, lähetyselämän yhteisöllisyys ja amerikkalainen tsemppihenki? No, siitä saadaan tietenkin Kylväjän uusi lähetysjohtaja ja lähetysjärjestölle strategia, joka ei jurnuta vanhassa urassa.

Tässä maistiainen strategiasta: ”Näemme, että sekä yksittäisen kristityn elämässä, globaalin lähetyksen historiassa että nykypäivän lähetyksen haasteissa ja kumppanuuksissa evankeliumista nouseva ilo on olennainen voima ja tienviitta.”

Par.Aviol. Neliöb.14.5.-9.6. MJa

Ilo. Se ei kuulu strategiapuheen perinteisiin suosikkitermeihin, mutta Jukka Kääriäisen ajattelussa se on hiljalleen hiipinyt ytimeen. Hänessä voi huomata Taiwanissa vietettyjen vuosikymmenten vaikutuksen. Jukka eli saarella ensin lähetyslapsena ja myöhemmin lähetystyöntekijänä. Siellä hän oppi iloitsemaan kuin kiinalainen, yhteisö edellä ja omastaan jakaen.

18-vuotiaana hän muutti Taiwanista isoveljensä perässä Yhdysvaltoihin. Tässä itsevarmojen hymyjen maassa hän opiskeli, perusti perheen ja aloitti työelämän. Nämäkin vuodet, kaikkiaan 19, kuuluvat lähetysjohtajan puheessa. Hän ei pienennä itseään eikä iloaan siitä, mitä Kylväjä on – ja voi tulevaisuudessa olla.

Vaimon toiveita

Alun perin se taisi olla Jukan vaimon Laura Kääriäisen ansiota, että lähetysjohtaja alkoi tutkia perin pohjin, mitä Raamatussa puhutaan ilosta.

– Laura pyysi, että saarnaisin tästä aiheesta kirkossa, koska siitä kuulee niin harvoin, Jukka Kääriäinen kertoo.

Tähän väliin on pakko kysyä, miten Jukka löysi puolisonsa, yhden elämänsä suurista iloista. Tarina tuoksahtaa johdatukselta. Lähetyslapsena Bangkokissa kasvanut Laura oli muuttanut Ouluun opiskelemaan kasvatustieteitä. Helsingin yliopistossa sattui olemaan Lauraa kiinnostanut viiden päivän kurssi samaan aikaan, kun Jukka käväisi Helsingissä auttamassa Suomeen eläkkeelle muuttaneita vanhempiaan.

Kansainvälisen seurakunnan nuorten aikuisten tilaisuus tuntui molemmista sopivalta tavalta viettää arki-iltaa. Siellä katseet kohtasivat. Oliko se rakkautta ensi silmäyksellä?

– Minun puoleltani kyllä. Lauraa täytyi hiukan vakuutella, että minuun kannattaa tutustua.

Laura palasi Ouluun ja Jukka New Yorkiin. Sähköpostia ei tarvinnut hirveän kauaa lähettää eikä puheluita soittaa, ennen kuin alkoi tuntua siltä, että yksi elämän tärkeimmistä paloista alkoi asettua paikoilleen.

Kuva: IMB

Hankala pyyntö

Seurusteluaikana Kääriäistä ilahdutti Laurassa monia asia. Tämä rakasti lähetystyötä, tiesi mitä oli elää monikulttuurista elämää ja hänen äidinkielensä oli suomi.

– Maailmalla olin huomannut, miten tärkeä asia äidinkieli on. Olin sanonut Jumalalle, että olisi hienoa, jos löytyisi suomalainen vaimo, mutta pidin pyyntöä vaikeana toteuttaa, Kääriäinen muistelee suu virneessä.

Hän ei ollut koskaan ajatellut muuttavansa Suomeen, mutta vuonna 2018 niin kuitenkin tapahtui. Jukka, Laura, Jemina ja Aliina olivat ehtineet tehdä lähetystyötä Taiwanissa seitsemän vuotta, kun seuraava ovi avautui Kirkon Lähetystyön keskuksesta, josta Jukka sai lähetysteologin paikan.

Koronan vuoksi suuri osa työajasta kului työhuoneessa kotona Helsingin Kulosaaressa.

Pöydän ääressä alkoi syntyä lähetysteologiaa, jossa oli entistä enemmän iloa. Aihe on pitänyt otteessaan niin tukevasti, että tänä syksynä syntyi kenties ensimmäinen lähetysstrategia, jonka kärkenä on ilo.

Juhlat tiedossa

Miksi juuri ilo? Voisihan kärkenä olla vaikkapa rakkaus tai rauha. Lähetysteologilla on valmiina 16 vastausta. Poimitaan niistä sen verran kuin lehtijuttuun mahtuu, loput voi lukea Kylväjän strategiasta, joka on julkaistu verkossa Kylväjän sivuilla.

Kääriäinen aloittaa tietenkin siitä, että evankeliumi on ilosanoma.

– Maailmassa on suuri ilovaje, jota ei täytä mikään muu kuin evankeliumi. Filippiläiskirjeessä Paavali vakuuttaa, että ilo on Jumalan tahto kaikille Jeesuksen seuraajille, olosuhteista riippumatta.

Kääriäinen on löytänyt kaikkialta Raamatusta kehotusta iloitsemiseen. Osassa psalmeista ilo suorastaan pursuaa yli äyräiden.

– Ilo ilmaisee sekä Jumalan valtakunnan luonteen että tämän valtakunnan suunnattoman arvon. Pelastuksen lahja johtaa riemulliseen iloon. Se on uskon, toivon ja rakkauden huipentuma.

Sillekin kristitylle, joka ei tänä aamuna löytänyt iloa mistään, Kääriäinen uskaltaa luvata hyvän tulevaisuuden.

– Olemme väistämättä matkalla kohti iloa. Maailman päämääränä on Karitsan juhla-ateria, universumin paras ilojuhla.

Kuva: IMB

Kolme kadonnutta

Jeesuksen elämä maan päällä tähtäsi sekin iloon, koska hänen pelastustyönsä nimenomaan teki ilon ihmiselle mahdolliseksi.

– Ymmärrän Jumalan pelastustyön ilon tavoitteluna ja ilon toteutumisena.

Luukkaan evankeliumin kertomukset eksyneestä lampaasta, kadonneesta kolikosta ja tuhlaajapojasta kertovat kaikki ilosta, jonka kadonneen löytyminen synnyttää.

– Koska Kylväjä pyrkii tavoittamaan tavoittamattomia kansoja, meidän on helppo yhtyä Jumalan pelastukseen ilon näkökulmasta.

Löytyneellä kolikolla on toinenkin puoli. Se on kärsimys. Ilo ja kärsimys kuuluvat yhteen niin Kristuksen kuin hänen seuraajiensa elämässä. Aidon kristinuskon merkki on aina ollut kyky iloita myös kärsimysten keskellä, Kääriäinen muistuttaa.

Onneksi kärsivän ihmisen ei tarvitse itse rakentaa iloaan. Eikä kenenkään muunkaan tarvitse, koska ilo on Pyhän Hengen lahja ja hedelmä. Kutsu iloon on kutsu Kolmiyhteisen Jumalan sydämeen, kutsu tulemaan yhdeksi hänen elämänsä kanssa. Kristityn rukoussuhde Jumalan kanssa on pakottamatonta ilon virtaa.

– Ilo on siis evankeliumin kylvämisen motiivi ja voima, jolla kylväminen tapahtuu.

Näkymättömiä pöytävieraita

Kirkkovuodessa pääsiäinen on ilon superjuhla, mutta Jukka Kääriäisen mielestä sitä riittää hyvin myös adventtiin. Enkelit ilmoittivat Betlehemissä paimenille suuren ilon. Joulussa on jo läsnä se ilo, jonka Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus sytytti ja josta lähetys sai alkunsa.

Kristitty on kutsuttu joka sunnuntai kiitosaterialle, joka on myös ilon ateria.

– Yhdymme siinä näkyvään ja näkymättömään Kristuksen todistajien joukkoon ja iloon.

Luterilaisen lähetysjärjestön johtaja vilauttaa myös ekumeenista iloa. Hän lainaa paavi Franciscusta: ”Evankeliumin ilo täyttää kaikkien niiden sydämen ja elämän, jotka ovat kohdanneet Kristuksen.”

– Yhdymme tähän täysin sydämin.

 

Taiwanilaisesta kulttuurista Jukka Kääriäinen toivoo säilyttävänsä kohteliaisuuden, ihmisläheisyyden, vanhojen ihmisten kunnioittamisen sekä harmonian ja tiedonjanon. Kuva: Hannu Korpela.

Peilin edessä

Mitä lähetysjohtaja Jukka Kääriäinen näkee peilissä?

”Olen vähän ujo ja nöyräkin. Minulla ei ole mitään tarvetta todistaa mitään kenellekään. Olen kovan luokan asiantuntija ja hyvä teologi. En vähättele osaamistani, mutta en myöskään mene meriitti edellä. Tykkään olla ihmisten kanssa ja olen oppinut kysymään hyviä kysymyksiä.

Minussa on myös lähetyslapsen ulkopuolisuuden kokemus. Opin nopeasti, miten missäkin heimossa toimitaan. Kylväjä on heimo ja kulttuuri, jonka kieltä ja tapoja olen valmis kuuntelemaan ja oppimaan, mutta myös johtamaan. Minulla on tilannetajua ja kykyä priorisoida asioita myös kriisien keskellä. Minut on koeteltu tiukoissakin paikoissa.

Isäni kuoli vuoden alussa koronaan. Sen jälkeen äiti muutti Kouvolasta meidän naapuriimme. Päivän parhaita hetkiä ovat yhteiset kävelyt hänen kanssaan.

Tasapainottelen työn, lasten, puolison ja äitini tarpeiden välillä. Elämässäni on juuri nyt monia kutsumuksia. On tärkeää tunnistaa, mikä niistä on kulloinkin etusijalla.”

Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 4/2021.

*

Tekstiä editoitu 17.12. klo 17.13: Poistettu kohta, jossa kerrotaan Lähetysseuran työn loppuneen Taiwanilla. Työ ei ole loppunut, vaan jatkuu edelleen.

 
Kylvaja artikkelibanneri