Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Lukutaito voimauttaa naisia Afrikassa

 
Nainen opettaa luokan edessä aapisesta

Lukutaidottomuus on globaali ongelma. Maailman lukutaidottomat ovat suurimmaksi osaksi naisia ja vähemmistökansojen jäseniä. Piplian lukutaitohankkeessa naiset oppivat lukemaan ja uusi taito voimauttaa myös muissa elämän osa-alueilla.

Jokainen, joka on joskus aikuisena opetellut soittamaan soitinta tai puhumaan uutta kieltä, tietää, ettei uusi taito tule itsestäänselvästi. Uutta taitoa pitää harjoitella pitkäjänteisesti tai muuten jo kerran opittu taito ruostuu ja unohtuu. Tämä pätee myös lukutaidon opettelussa aikuisiällä. Vaikka lukutaito on ihmisoikeus, maailmassa on noin 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista.

Lukutaidottomuus on globaali ongelma, joka heikentää demokratiaa ja köyhdyttää niin yksilön kuin valtion tasolla. Maailman lukutaidottomien joukossa määrällisesti korostuvat naiset ja vähemmistökansojen jäsenet. Suomen Pipliaseuran Lukutaitoa naisille Afrikassa -hanke vastaa tähän ihmisoikeusongelmaan tarjoamalla lukutaitoluokkia vähemmistökielillä. Maailmanlaajuisesti on havaittu, että oppimistulokset ovat usein heikkoja, jos oppija opettelee lukemaan esimerkiksi maan valtakielellä, joka on muu kuin hänen äidinkielensä. Pipliaseurojen ohjelma eroaa tässä juuri siinä, että kaikki lukutaito-opetus annetaan oppijan omalla kielellä. Riippumaton tutkijaryhmä, Centre for Educational Neuroscience, Iso-Britannia 2022, arvioi Piplian lukutaito-ohjelmaa ja vaikuttui oppimistuloksista. Lukutaitoluokan jälkeen oppilaat ovat saaneet uuden taidon, joka on tullut osaksi elämää.

KRS Krito 10.-23.6.

Nainen ja lapsi kantoliinassa

Lukutaito tulee osaksi itseä – ja tulevia sukupolvia

Malawissa, Mangochin alueella, jao-kansalla on maan alhaisin lukutaitoprosentti. Naisista 45 % on lukutaidottomia. Maailmassa, jossa koulutus on väylä työpaikkoihin ja parempaan elämänlaatuun, Malawissa vain 3 % naisista valmistuu toisen asteen koulutuksesta. Teini-ikäisten tyttöjen koulun keskeyttämisaste on erityisen korkea.

Oppilaiden taitoja testattiin Malawissa puoli vuotta lukutaitoluokan jälkeen. Tulokset kertoivat, että valtaosa oppijoista osasi puolen vuoden jälkeen lukea yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin lukutaitokurssin päättyessä. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä lukutaitotutkimukset ovat osoittaneet, että sujuvan lukutaidon opettelu ei ole helppoa ja opitut taidot voivat unohtua helposti.

Puoli vuotta kurssin jälkeen puolet oppilaista koki osaavansa käyttää teknologiaa, kuten tekstiviestien lähettämistä matkapuhelimella; yli 53 % koki lukutaitonsa auttavan työssä ja 45 % ilmoitti voivansa käyttää lukemista päätöksenteossa. Lukutaidon vaikutus tuli selvimmin esille suhteessa seuraavaan sukupolveen. 75 % ilmoitti voivansa auttaa lapsiaan lukemaan. Suurin osa (95 %) ilmoitti haluavansa jatkaa lukutaidon opiskelua.

kädet kirjoittavat ruutupaperille omaa nimeä

Peukalonjälki allekirjoituksena koetaan häpeänä

Uusi opittu taito antaa oppilaille lisää itseluottamusta ja voimauttaa elämän muillakin osa-alueilla. Haastatteluissa yleisin vastaus lukutaidon hyödystä oli se, ettei enää tarvitse ”käyttää peukaloaan” allekirjoituksena. Peukalonjälki-allekirjoitusta pidetään häpeällisenä. Allekirjoitusta tarvitaan myös ihan käytännön taloudellisissa tilanteissa, esimerkiksi valtio on luvannut tukea maanviljelyn lannoitteisiin, mutta 70 000 kwachan (noin 70 euroa) tuen vastaanottaakseen on voitava allekirjoittaa nimensä.

Lukutaitohanke tukee sosiaalisen ympäristön muutosta tarjoamalla naisille mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Tekemällä yhteistyötä paikallisten yhteisöjen ja kyläjohtajien kanssa hanke muuttaa asteittain odotuksia naisten roolista yhteiskunnassa.

Nainen aapisen kanssa

Laulaen oppimistuloksiin 

Syitä lukutaitoluokkien hyviin oppimistuloksiin on useita. Ensinnäkin lähtökohtana on oma kieli. Kimmo Kosonen, lukutaitotyön johtaja Yhtyneissä Raamattuseuroissa, toteaa, että maaseudun naiset monissa Afrikan maissa eivät oppisi lukemaan kansallisilla valtakielillä, koska eivät niitä juuri puhukaan. Tällaiset lukutaitohankkeet eivät ole tuloksia. ”Harva oppii edes dekoodaamisen perustaidon, eli äänteen ja merkin välisen yhteyden, jos ei ymmärrä käytettyä kieltä. Kurssin keskeyttämisen riski on tällöin korkea”, Kosonen jatkaa. Tämän takia Piplian lukutaitoluokat sekä niissä käytettävät aapiset ovat vähemmistökielillä. ”Jo muutamien päivien jälkeen oppijat osaavat jo osan kirjaimista ja yksinkertaisia sanoja, muutaman kuukauden jälkeen jo yksinkertaisia lauseita”, Kosonen iloitsee.  

Toinen merkittävä tekijä lukutaidon saavuttamisessa on opettajat. Se, että opettajat ovat koulutettuja paikallisten kyläyhteisöjen jäseniä, on valtava voimavara. 90 % kylissä, joissa oli lukutaitoluokka, järjestettiin kurssin jälkeen myös vapaaehtoisia jatkotapaamisia lukemisen harjoitteluun. Opettajat olivat näissä mukana vapaaehtoispohjalta. Haastatteluissa opettajilta kysyttiin, mistä he pitävät eniten opettamisessa. Eräs opettaja kommentoi: ”Olemme iloisia, kun oppilaiden ja opettajien välinen vuorovaikutus on tasavertaista. Se tekee siitä toimivan.” 

Paikallisten tarpeiden huomioon ottaminen on myös tärkeää. Lukutaitoluokat on järjestettävä tiiviissä yhteistyössä kyläpäälliköiden kanssa. On huomioitava esimerkiksi maataloustöiden kausittaiset vaatimukset; kulttuuriset ja uskonnolliset näkökohdat, kuten oppituntien välttäminen perjantaisin muslimikylissä sekä yleiset arkipäivän tarpeet. 

Yllättävä oppimista kirittävä syy oli laulaminen. Laulu oli olennainen osa kaikkia lukutaitoluokkia. Se toimi työkaluna motivaation ylläpitämisessä sekä viesti niin sisäisesti luokalle että ulkoisesti kylälle lukemisen oppimisen ylpeydestä. Eräs oppilas kuvaili, kuinka laulaminen auttoi: ”Se motivoi ja rohkaisee meitä, mutta se puhuttelee myös muita luokan ulkopuolella ja osoittaa, että olemme onnellisia. Ihmiset tulevat ulos katsomaan, mitä tapahtuu, joten se rohkaisee myös heitä.” 

 Lue lisää: www.agricola.fi

Teksti: Hanna Paavilainen, Suomen Pipliaseura
Kuvat: Ari Vitikainen, Suomen Pipliaseura
Lähde: Literacy for Women in AfricaYao project evaluation, 2021–2022, Knowland, V., Rogers, C., & Thomas, M. S. C.Centre for Educational Neuroscience (CEN)   

 
Pipliaseura artikkeliban. 21.3.-