Lestadiolaisjohtaja: ”Käytännön teot tärkeämpiä kuin yhteisön anteeksipyyntö”

 

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen pääsihteeri Tuomas Hänninen pitää Radio Dein haastattelussa ongelmallisena arkkipiispa Kari Mäkisen viime viikon maanantaina esittämää toivetta. Mäkinen pitäisi hienona eleenä, jos lestadiolainen liike pyytäisi kollektiivisesti anteeksi lasten hyväksikäytön uhreilta.

Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi YLEn A-studiossa, että anteeksipyyntö seksuaalisen hyväksikäytön uhreilta olisi tavattoman hieno ele vanhoillislestadiolaiselta liikkeeltä. Mäkinen itse olisi valmis pyytämään uhreilta anteeksi.

– Se on askel siihen suuntaan, että tunnustetaan ihmisten kärsimä kipu ja tuska ja ne taakat, joita ihmiset saattaa kantaa vuosikymmeniä.

IK-opisto Neliöb. 20.5.-2.6.

Yhteisön esittämä anteeksipyyntö

Vanhoillislestadiolaisen SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen ei näe toisen puolesta anteeksipyytämistä ongelmattomana kysymyksenä.

– On vaikeaa ajatella anteeksipyyntöä aitona ja oikeana silloin, kun teen sen jonkun toisen puolesta, jopa pakon ja painostuksen edessä. Jos itse olen tehnyt jotain, koen anteeksipyynnön merkittävän arvokkaana mahdollisuutena esittää sovintoa asiassa, jossa olen rikkonut. Toisen puolesta voin aidosti pahoitella tapahtunutta, Hänninen pohtii Radio Dein ajankohtaistoimitukselle.

Yksi ulottuvuus, jonka Hänninen haluaa nostaa esiin pohdittaessa kysymystä yhteisön esittämästä anteeksipyynnöstä, on asianosattomat ihmiset.

– Yhteisön kollektiivinen anteeksipyyntö kytkee asiaan paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat täysin ulkopuolisia tapahtunutta ajatellen. Kenellä on aidosti oikeus esittää anteeksipyyntö organisaation tai koko herätysliikkeen puolesta? Pahoitella voidaan yhteisön sisällä tapahtuneita asioita ja näin olemme menetelleetkin, noin 100 000 -päisen seuraliikkeen johtaja muistuttaa.

Väärinkäyttämisen ja rakastamisen mahdollisuudet

Hännisen mielestä anteeksiantoa voidaan käyttää myös väärin. Hän korostaa myös, että käytännön rakkaus uhreja kohtaan on olennaisempaa kuin lausunnot.

– Pohdin, että kollektiivista anteeksipyyntöä tai pahoittelua oleellisempaa ovat käytännön teot uhrien ja kaikkien vääryyttä kärsineiden ihmisten rinnalla ja tueksi. Anteeksipyyntöä on käytetty juuri siten väärin, että se yksin riittäisi ja muut toimenpiteet voi sen jälkeen unohtaa.

Hänninen laajentaa rinnalla kulkemisen teemaa myös muihin kuin uhreihin muistuttaen myös rakastamisen haastavuudesta.

– Haluamme ottaa vastuuta myös tulevaisuudessa ja ajattelen, että yhteisössämme on hyvä herätellä ihmisiä huomaamaan avun ja tuen tarpeessa oleva lähimmäinen ja rohkaista jokaista lähestymään ja kulkemaan särkyneen rinnalla. Luulen, että se on meille kaikille suuri haaste miten sen parhaiten tekisimme. Sitä itse asiassa kaivannee myös uhri.

Parin vuoden takainen, lestadiolaisliikettä ravistellut hyväksikäyttökohu nousi uudelleen mediatapetille, kun Kari Mäkinen palasi siihen kirkolliskokouksen avauspuheessaan toissa viikolla.

Hän kehotti erityisesti lestadiolaisliikkeen johtoa katsomaan peiliin. Tuomas Hänninen vastasi reilu viikko sitten YLEn haastattelussa arkkipiispan haasteeseen.

– Täytyy myöntää, että en ymmärrä sitä. Täytynee kysyä asiaa arkkipiispalta. Myönnän kyllä, että meidän on yksilöinä seisottava jatkuvasti peilin edessä, mutta mielelläni ottaisin ankaruuden pois. Antaisin myös Jumalan hoitaa näitä asioita, herätysliikkeen pääsihteeri toivoi.

 
Dei, herätys, artikkeliban 7.2.- (1/2)