Leif Nummela: Idea henkilöseurakunnista elossa

 

Leif Nummela.

Piispa Mikko Heikka totesi seurakuntalaisen haastattelussa jokin aika sitten, ettei kirkolla ole varaa henkilöseurakuntiin.

Uuden Tien päätoimittaja Leif Nummelan mukaan henkilöseurakuntiin liittyy kuitenkin vielä monia mahdollisuuksia, joita ei ole tutkittu.

Nummela kehottaa tutustumaan muun muassa Norjan ja Tanskan malleihin.

Vakavasti otettavin kritiikki henkilöseurakuntia kohtaan on Nummelan mielestä huoli siitä, että se johtaisi liialliseen individualismiin ja pirstoutumiseen. 

– Mutta juuri näihin ongelmiinhan henkilöseurakunnat olisivat ratkaisu. 

IK neliöb. vko 27-28.MJa

Malleja henkilöseurakuntien kehittämiseksi on Nummelan mukaan useita. Voisi olla esimerkiksi yksinkertaisia jumalanpalvelusyhteisöjä tai sitten ”etäjäsenyyden” mahdollisuus.

Jälkimmäisessä paikkakuntakohtainen seurakuntajäsenyys säilyy verotuksellisesti ja kirjanpidollisesti, mutta henkilö voisi anoa ”etäjäsenyyttä” toisessa seurakunnassa.

– Tämä etäjäsenyys antaisi hänelle oikeuden äänestää ja toimia luottamushenkilönä toisessa seurakunnassa.

– Näin hän voisi kokea olevansa todellinen jäsen myös tässä toisessa seurakunnassa ja omaavansa oikeuden kehittää sen seurakunnan työtä.

Katseet Tanskaan ja Norjaan?

Kolmas malli voisi Nummelan mukaan olla Tanskan ja Norjan ”valintaseurakuntien” mukainen malli.

– Mutta se edellyttää sen luokan todellista uskonnollista suvaitsevaisuutta, että sitä ei ehkä suomalainen kulttuuri- ja kirkollinen ilmasto vielä siedä.

Tanskan malli on rinnakkain elävät parokiaalinen (Suomen tapaan), ns. ”valintaseurakunta” (tanskaksi valgmenighed) ja luterilainen ”vapaaseurakunta”.

– Toisessa mallissa piispa vihkii papin, mutta seurakunta on täysin itsenäinen toiminnassaan.

– Se on kuitenkin yksi luterilaisen kirkon seurakunta ja saa vapaasti käyttää sopimuksen mukaan seurakunnan tiloja. Kolmas malli on vielä löysemmässä suhteessa emokirkkoon.

—————–

Kolme syytä henkilöseurakuntiin

Uuden Tien päätoimittaja Nummelan lista siitä, miksi henkilöseurakunnat ovat kirkolle tärkeitä:  

1) Vähennetään kirkon pirstoutumista.

2) Vältetään ihmisten uskonnollista pakottamista ja alistamista kirkossa kulloinkin valtaa pitävän eliitin mukaiseen uskonnon harjoittamiseen.

3) Tavoitetaan parhaiten nuoria aikuisia. Heitä käy suuria määriä ”henkilöseurakunnissa”, kuten Helsingissä SLEY:llä, Kansanlähetyksellä, Tuomasyhteisöllä, Verkostoseurakunnilla, OPKO:lla, Kansainvälisellä seurakunnalla, Luther-säätiöllä ym.