Hengellisistä asioista puhuminen ei ole Juha Tapiolle helppoa, mutta niihin liittyen hän kuitenkin tunnustaa viime aikoina yhteisen kodin ja ikävöimisen merkityksen nousseen: – En pysty olemaan uskomatta.
Pikkupoikana ylistarolaista Juha Tapiota kiinnostivat planeetat ja se, miten maailma on saanut alkunsa.
Kun lukeminen jo sujui, hän tahtoi käsiinsä Tarzan-kirjoja.
– Odotin saavani niitä joululahjaksi, mutta pahvipaketista paljastuikin 10-osainen sarja Ikuisia kertomuksia, punakantisia.
Ikuiset kertomukset on kirjasarja Raamatusta – ja sitä poika alkoi ahmia, ”paremman puutteessa”.
– Olivathan ne kertomukset mielettömiä. Pitkään pidin Moosesta kovempana jätkänä kuin Jeesusta.
Teini-iän kynnyksellä Juha Tapio sai serkultaan käytetyn kitaran; pian siitä irtosi muutamia sointujakin.
Musiikista tuli ujon pojan tunteiden tulkki, myös kädenojennus toisia kohti.
Riparille mennessä hän oli polleeta poikaa, kun jo osasi Raamatun jutut.
Sitten koitti isostehtävien aika, eikä siinä ollut ikäisten keskuudessa mitään ihmeteltävää. Hänen kaveripiirinsä pyöri samoissa ympyröissä, sekä seurakunnassa että urheiluseurassa.
– Olihan se kaikki katteettomankin idyllistä, mies summaa nyt.
Kitaransoittotaidot kasvoivat niin, että seurakunnasta alkoi tulla esiintymispyyntöjä.
Yhtä hengellisen heräämisen hetkeä ei ollut:
– Olen pohtinut aina ja halua pohtia edelleen.
Kristittyjen joukoissa Juha Tapio tutustui evankelista Ilkka Puhakkaan, joka kutsui mukaan keikalle Venäjän vankiloihin.
Siitä tuli totta vuosituhannen vaihteessa.
– Lähdin puhtaasta seikkailun halusta. Olihan se silmiä avartava kokemus. Vankiloissa oli rumaa, kylmää ja likaista. Muutamia laulujani oli käännetty venäjäksi ja yritin niitä sitten tulkita.
– Joltakin sain rehellisen palautteen, että kyllä niistä yhdessä oli jokin kohta, joka muistutti venäjää, artisti muistelee nauraen.
Miten on hengellisen elämän laita nyt?
– Yhteisen kodin ja ikävöimisen merkitys on viime aikoina noussut. En pysty olemaan uskomatta.
– On voima, joka ei syytä eikä tuomitse. Se on lohdullinen näkökulma, sillä olen kova tuomitsemaan itseäni.
Isä meidän -rukousta Juha Tapio luonnehtii suurenmoiseksi.
– Siinä on kysymys meistä kaikista, ei vain yhdestä ihmisestä.
Piispa Jari Jolkkonen haastatteli Juha Tapiota Kirkkopäivillä 2025. Kuva: Erja Taura-Jokinen
