Lattiakuvat-menetelmä saa Raamatun elämään

 

Sanna Mehtälä osallistui Lattiakuvat-menetelmän peruskoulutukseen Seurakuntaopistolla Järvenpäässä. Kuva: Minttumaria Ukkonen

Alavuden seurakunnan varhaisnuorisotyönohjaaja Sanna Mehtälä iloitsee käytännöllisestä Raamatunopetusmenetelmästä, jonka kautta sana tulee näkyväksi ja eläväksi.

Lattialle asetellaan värikkäitä kangasliinoja. Mitä tämä väri tuo osallistujille mieleen? Nyt liinat ovat muodostaneet lattialle kuvion. Mikä se voisi olla? Vääriä vastauksia ei ole. Siitä huolimatta osallistujien mielet on viritelty miettimään yhteistä aihetta. Kyseessä on lattiakuvat – menetelmä, jonka avulla voidaan tehdä löytöretkiä uskoon, elämään ja Raamattuun, samaan aikaan yhdessä muiden kanssa ja hiljaa kunkin osallistujan omassa mielessä.

Lattiakuvatyöskentely liittää Raamatun kertomukset osaksi kunkin osallistujan omaa elämää. Se ohjaa etsimään hyvää, vahvistaa toivoa ja auttaa kasvamaan sekä itsensä että Taivaan Isän tuntemisessa. Menetelmä ei ole vain lasten yksinoikeus. Sitä voidaan yhtä hyvin käyttää myös aikuisten tai nuorten ryhmissä sekä erityisryhmissä.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Iloa oman paikan löytymisestä

Sanna Mehtälä on työskennellyt varhaisnuorisotyönohjaajana Alavuden seurakunnassa vuodesta 2006. Hän kertoo käyttäneensä lattiakuvat-menetelmää sekä lasten, nuorten että aikuisten kanssa. Mehtälä pitää menetelmää toimivana, koska moni asia konkretisoituu uudella tavalla, kun

siitä yhdessä rakennetaan kuva. Usein nämä kuvat jäävät hyvin mieleen vielä työskentelyn päätyttyäkin.

– Hienointa tässä on se, että vaikka kuva rakennetaan yhdessä, jokainen osallistuja saa tehdä osan siitä yksin. Yhteisen työskentelyn ohella tarjoutuu kanava käsitellä asioita henkilökohtaisella tasolla, ilman että tarvitsisi selittää muille niitä merkityksiä joita on asettelemilleen symboleille antanut.

Mehtälä kertoo kiertäneensä seurakunnan kouluikäisten kerhoissa, joissa sitten yhdessä tehtiin lattiakuva aiheesta Kristuksen ruumis. Siinä yksi kerholaisista kävi lattialle pitkälleen ja hänen ääriviivansa piirrettiin narulla lattiaan. Kun hän sitten nousi ylös, huomattiin, että ääriviivat lattialla voisivat olla kenen tahansa osallistujan kuva. Tällä kertaa se kuitenkin esitti Kristuksen ruumista, siis seurakuntaa. Jokainen sai nyt valitsemansa värisellä sifonkihuivilla värittää jonkun kohdan Kristus-ruumiista tarkoittamaan osallistujaa itseään. Monilla lapsilla oli selvä ajatus siitä, mihin kohtaan itsensä halusi laittaa. Joku halusi olla jalka, joku toinen taas käsi.

Lattiakuvatyöskentelyssä jokainen osallistuja pääsee käsittelemään yhteistä aihetta myös henkilökohtaisella tasolla. Asettelumateriaalit saavat merkityksiä osallistujan omasta elämästä. Kuva: Minttumaria Ukkonen

– Lattialle rakennetun kuvan kautta pääsimme keskustelemaan siitä, miten jokainen voi omilla erilaisilla lahjoillaan ja taidoillaan olla osa Kristus-ruumista. Kaikki toimivat yhdessä samanarvoisina. Jos ei olisi päätä, ei toimisi mikään muukaan osa, ja jos ei olisi sydäntä, niin aika paljon jäisi olematta.

Lopuksi kuvaan lisättiin kynttilä sydämen kohdalle, Kristusta kuvaamaan. Mehtälä kertoo juuri tämän lattiakuvan olevan erityisen puhutteleva. Itsensä hän halusi Kristus-ruumiissa asettaa lähelle sydäntä.

Lähetyspiirissä Mehtälä kertoo ohjanneensa aikuisille lattiakuvatyöskentelyn aiheesta ”Te olette maailman valo”. Hän muistelee myös rippikoulua jossa oppitunnin aiheena oli seurakunta, ja arvelee etteivät rippikoululaiset tainneet edes huomata olevansa oppitunnilla, kun yhdessä alettiinkin rakentaa lattiakuvaa.

– Siinä yksi nuorista ihanasti oivalsi, että tässä hän saa olla ristin juurella omalla paikallaan, ja vieressä on ystävä, joka on aivan erilainen kuin hän itse. Siinä jokainen saa olla omanlainen.

Raamatun sanoma arkielämään

Lattiakuvat – menetelmä perustuu käytännön uskonnonpedagogiikkaan, joka sai alkunsa Saksassa katolisen kirkon päiväkotien tarpeesta 1970-luvulla. Sen taustalla on kristillinen Jumala- ja ihmiskuva. Lattiakuvien uskonnollisuus liittyy aina osallistujien omaan arkeen ja kokemusmaailmaan. Juuri siksi se onkin monen mielestä niin puhuttelevaa.

Keskustelun, kysymysten ja lattialle aseteltavien kankaiden sekä esineiden lisäksi voidaan käyttää esimerkiksi laulamista, soittamista, eläytymistä ja tanssia. Tärkeitä osia ovat myös Raamattu ja rukous. Raamatun sanaa ei usein lattiakuvissa juurikaan selitellä, mutta sitä käsitellään toiminnan kautta, ja annetaan sen sellaisenaan vaikuttaa ja elää osallistujien mielessä. Kun Raamatun kertomus kohtaa lattiakuvan kautta osallistujan oman elämän, sen merkitys aukeaa ja tulee konkreettisemmaksi.

Lattiakuvat-menetelmästä on julkaistu useita opaskirjoja, mutta parhaiten menetelmän mahdollisuudet avautuvat Lattiakuvat-koulutukseen osallistumalla.