Puoli vuosisataa toiminut Kirkon lähetystyön keskus järjesti symposiumin, jossa missiota katseltiin kirkon olemuksena ja elinehtona. Kirkkohallituksen säästötoimien vuoksi syntymäpäivät olivat todennäköisesti viimeiset. Piispainkokouksella on tänään asialistallaan lähetystyön tulevaisuus.
– Tuntuu vähän triviaalilta sanoa, että kristinusko on lähetysuskonto. Nykyaikana se ei kuitenkaan ole kaikille selvää, piispa Jari Jolkkonen totesi maanantaina Kirkon lähetystyön keskuksen symposiumissa Helsingissä.
Tilaisuudella juhlistettiin keskuksen 50 vuoden ikää. Seuraavia pyöreitä ei ilmeisesti enää juhlita.
Piispa ilmoitti, että Kirkon lähetystyön keskus nykymuotoisena todennäköisesti lakkautetaan.
– KLK ilmeisesti lakkaa, tilalle tulee jotain muuta, Jolkkonen totesi.
Päätös on osa Kirkkohallituksen kolmen miljoonan euron säästöjä.
Kirkon lähetystyön keskus perustettiin 1976 hoitamaan kirkon lähetystyöhön, kansainväliseen diakoniaan ja uskontodialogiin liittyviä tehtäviä.
Keskuksen lakkauttaminen tuli piispa Jolkkosen puheessa esille vain ohimennen. Hän keskittyi mission teologiseen perustaan, analysoi lähetystyön toimintaympäristön muutoksia ja globaalin kirkon trendejä.
– Lähettäminen on kristillisen teologian ydintä. Se pohjautuu siihen, kuka Jumala on, mitä hyvää hän lahjoittaa ja mihin hän meitä kutsuu, Jolkkonen totesi.
Mallia muinaisesta Roomasta
Piispan mukaan Rooman valtakunnassa toimineista ensimmäisistä seurakunnista kannattaa ottaa mallia, jos haluaa valloittaa valtakuntia sisältäpäin.
Suuri perhekoko, myönteinen suhde lapsiin ja perhe-elämään sekä uskolliset parisuhteet vahvistivat seurakuntia. Uhrautuva huolenpito köyhistä, sairaista, kuolevista ja jopa kuolleista herätti huomiota.
Seurakuntien ateriayhteyteen kuului miehiä ja naisia, vapaita ja orjia, juutalaisia ja ei-juutalaisia, hyvän- ja ei niin hyvänhajuisia ihmisiä, Jolkkonen luetteli.
Naisten mahdollisuutta toimia hän piti erityisen merkityksellisenä.
– Olisi liian yksinkertaista sanoa, että kristinusko oli marginaalissa elävien uskonto, mutta se yhdisti eri ryhmiä.
Jolkkosen mukaan varhaisen kirkon seurakunnat olivat älyllisesti vetovoimaisia ja opillisesti yhtenäisiä. Sanoma heikko-osaisiin samaistuvasta ja jokaisen puolesta kärsivästä Kristuksesta oli universaali.
– Rooman kristityt uskoivat Jeesukseen Kristukseen, joka on tie totuus ja elämä. Hän ei ole vain yksi pelastustie monien joukossa, vaan ainoa pelastustie. He todistivat tästä jopa omalla kärsimyksellään.
Jolkkonen muistutti, että usko ja rakkaus ovat kuuluneet missiossa yhteen alusta asti. Todistusta ja palvelua, oppia ja diakoniaa ei voi erottaa.
Jos tämä kaikki teki vaikutuksen ihmisiin ensimmäisten vuosisatojen Roomassa, miksei se tekisi vaikutusta ihmisiin myös tänään, Jolkkonen kysyi.
Kristityt jättävät Lähi-idän
Antiikin Roomasta Jolkkonen siirtyi hahmottelemaan ennusteita vuoden 2050 maailmasta. Planeetalla elää silloin arviolta kolme miljardia kristittyä.
Uskonnottomuus ja ateismi eivät enää kasva globaalisti, vaan näiden maailmankuvien kannattajien määrä on alkanut laskea.
Nopeimmin kasvavia ryhmiä ovat edelleen helluntailaisuus ja evankelikaalisuus.
Tämän hetken ilonaiheenaan Jolkkonen mainitsi Kuopion hiippakunnassa virinneen innon käydä kirkossa. Vuonna 2024 jumalanpalveluksiin osallistuttiin 332 000 kertaa. Viime vuonna luku oli yli puoli miljoonaa.
Huolenaiheenaan piispa mainitsi Lähi-idän kristittyjen määrän rajuna jatkuvan laskun.
Pyhän maan kristittyjen perheiden poismuutto jatkuu. Ääriajattelua edustavat uskonnolliset juutalaiset ovat tehneet runsaasti raportoituja hyökkäyksiä kristittyjä vastaan.
Jolkkosen mukaan esimerkiksi Jordanian kuningashuone toivoo, että kristityt eivät jättäisi Lähi-itää, vaan eläisivät siellä tasapainottavana tekijänä juutalaisten ja muslimien välillä.
Piispa kiitti työstä vaikeilla alueilla
Konfliktien repimässä maailmassa myös lähetystyön toimintaympäristö muuttuu usein arvaamattomasti.
Haitallinen woke on korvattu vielä haitallisemmalla maga-ajattelulla, piispa totesi. Hän viittasi Yhdysvaltain presidentin pyrkimyksiin panostaa kaikessa Yhdysvaltain vaikutusvaltaan: Make America Great Again.
– Poliittiset kontekstit vaikuttavat lähetystyöhön. Muutos on rajua ja huolestuttavaa. Suuri kiitos ja tunnustus kaikkein vaikeimmilla alueilla työskenteleville järjestöille!
Kirkon lähetysjärjestöjen profiileja piirtäessään Jolkkonen mainitsi Kylväjän saavuttamattomien kansojen tavoittajana.
Kirkon lähetystyön tulevaisuudesta Jolkkosella oli selvät suuntaviivat.
– Nykyinen sopimusjärjestelmä on vahvistanut yhteistä lähetysstrategiaa, kokonaiskirkon ohjausvaltaa ja keskinäistä yhteistyötä. Keskinäinen luottamus ja yhteistyö ovat lisääntyneet.
Yhden järjestön malli on piispan mukaan ajanut karille.
– Se on syytä unohtaa. Olen kiitollinen tavasta, jolla järjestöt toimivat yhdessä.
Piispainkokous pohtii: nolla vai monta järjestöä
Kannanottoa kuunneltiin tarkasti, sillä piispainkokouksella on tänään tiistaina käsiteltävänä lähetystyön järjestäminen kirkossa.
Kokonaisarviossa on tarkoitus pohtia nykyjärjestelmän toimivuutta seurakuntien, järjestöjen ja kumppanien näkökulmasta.
Asiaa on valmisteltu työryhmässä, johon ovat kuuluneet piispainkokouksen pääsihteeri Kari Kopperi, kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen ja Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko.
Kokonaisarviointia varten kuullaan lähetystyön toimijoita kotimaassa ja ulkomailla. Arviointi pyritään saamaan valmiiksi vuoden loppuun mennessä.
Piispa Jari Jolkkosen mukaan kaikkia lähetystyön järjestämisen malleja on järkevää tutkia.
– Mutta kun perehtyy tarkemmin taustakeskusteluihin, huomaa, että mukana on kotimaista kirkkopolitiikkaa.
Jolkkosen mukaan vaihtoehtoja on kolme. Nollan järjestön mallissa jokainen seurakunta vastaa itsenäisesti lähetystyöstään. Yhden järjestön mallissa kaikki järjestöt sulatetaan yhdeksi järjestöksi tai virallinen asema annetaan vain yhdelle.
Kolmantena on monen järjestön yhteistyöhön perustuva malli. Siinä järjestöjen lukumäärä voi olla nykyinen tai jokin muu.
Lopulta kirkolliskokous päättää järjestöjen asemasta, ja piispainkokous antaa työlle strategian ja valvoo sen toteutumista.
Kuopion piispa aikoo kehittää seurantaa myös siihen, kuinka paljon seurakunnat käyttävät verotuloistaan lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan.
Piispainkokous antoi vuonna 2024 suosituksen, että määrä olisi kolme prosenttia.
