Ihmisiä ja ilmiöitä: Koronatartuna oli viedä äänen lisäksi koko Tom Bollströmin elämän – ”Koin olevani Jumalan kanssa kasvokkain” Elämäntaito: Vatikaanin uusi dokumentti listaa ihmisarvon “raskaat loukkaukset” – Ihmisellä on oikeus elämään, ei kuolemaan

Lähetysjärjestöjen ohjauskeskusteluista selvitys

 

Kirkon ulkoasiain neuvosto käsitteli kokouksessaan 9.12.2013 Kirkon ulkoasiain osaston käymiä ohjauskeskusteluja kirkon lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Asiasta uutisoi Kirkon tiedotuskeskus. Keskusteluissa käytiin läpi järjestöjen mennyttä ja tulevaa toimintaa. Ohjauskeskusteluissa kysyttiin myös järjestöjen kantaa naispappeuteen ja samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.
Tiedotteessa todetaan, että lähetysjärjestöt ovat uskonnollisia yhdyskuntia ja ne voivat siten vaatia työntekijöiltään tiettyä uskonnollista vakaumusta. Monet järjestöt korostivat työntekijöidensä omantunnonvapautta toiminnassaan.

Seitsemän lähetysjärjestöä eli Suomen Lähetysseura, Suomen Pipliaseura, Medialähetys Sanansaattajat, Evankelis-luterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ja Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys sekä Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland allekirjoittivat viime kesänä perussopimuksen kirkkohallituksen kanssa viideksi vuodeksi. Myös Kirkon Ulkomaanavun kanssa on laadittu sopimus ja sen kanssa järjestetään samoin ohjauskeskustelut.

Perussopimus vahvistaa kirkon omistajuutta omasta lähetystehtävästään. Sopimuksessa määriteltiin järjestöjen oikeudet ja velvollisuudet. Ne sitoutuvat muun muassa kustantamaan kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien palkkauskulut.

Perheniemi Neliöb. 15.-21.4.

Ohjauskeskusteluissa käytiin läpi toimintakertomukset viime vuodelta ja ensi vuoden toimintasuunnitelma. Yleinen havainto ohjauskeskusteluissa on, että järjestöt näyttävät olevan halukkaita tiiviimpään yhteistyöhön keskenään ja erityisesti kirkon ja sen seurakuntien kanssa. Järjestöt haluavat olla mukana uusien kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien koulutuksessa sekä ensi vuonna 31.3.-4.4.järjestettävissä lähetyskumppanuusneuvotteluissa Järvenpäässä.

 

Suhtautuminen pappisvirkaan ja samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin

Ohjauskeskusteluissa selvitettiin erityisaiheina jokaisen järjestön suhtautuminen pappisviran avautumiseen naisille sekä samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.
Perussopimuksen mukaan sopijajärjestön velvollisuutena on noudattaa omassa toiminnassaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustusta ja päätöksiä sekä toteuttaa kirkon hyväksymää lähetysstrategiaa ja sen toimintaperiaatteita. Lähetysstrategian mukaan kirkon lähetysjärjestöt noudattavat toimiessaan ulkomaisten yhteistyökirkkojen kanssa niiden virkaratkaisuja eivätkä lisää jännitteitä omalla toiminnallaan. Kirkon lähetysstrategia ei ota kantaa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.

Kaikki neuvotteluissa olleet järjestöt pitävät kiinni kirkon avioliittokäsityksestä, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.

Yksikään järjestöistä ei kysy rekrytoitavien seksuaalista suuntautumista. Minkään järjestön työntekijälle ei ole annettu kieltoa siitä, että hän ei voisi toimia naispapin kanssa.

Kaikki järjestöt ilmoittivat toimivansa yhteistyössä seurakuntien kanssa seurakuntien ehdoilla.
Ulkomaisessa työssään järjestöt toimivat paikallisten kirkkojen tai muiden yhteistyökumppaneiden kutsusta. Rekrytoidessaan lähetysjärjestöt yleisesti ottaen painottavat paikallisten yhteistyökirkkojen näkemystä naispappeudesta ja niiden suhtautumista samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.

Monessa järjestöjen toimintamaassa paikallinen kirkko ei hyväksy naispappeutta ja/tai samaa sukupuolta olevia parisuhteita. Kyseisessä maassa saatetaan joko syrjiä tai kriminalisoida samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Näin ollen työturvallisuutta ei voida taata eikä rekrytointia näihin olosuhteisiin voida tehdä. Valinnoissa noudatetaan yleensä kokonaisharkinttaa.

Järjestöt puolustavat työalueillaan mahdollisuuksien mukaan kaikkien ihmisoikeuksia, tiedotteessa sanotaan.

 

Kirkon tiedotuskeskus