Kristityt taiteilijat eivät anna rajoitusten viedä iloa taiteen tekemisestä

 

”Biisinkirjoitus ja luominen ovat olleet minulle  tietynlainen selviytymis- tai voimaantumismekanismi pitkien yksinäisten jaksojen keskellä. Korona-aika on siis oikeastaan turvannut aikaa ja tilaa luovalle prosessille”, Juha Pälve kertoo. Kuva: Anna Pälve

Vaikka koronarajoituksien ja yhteiskuntien sulkeutumisen seurauksista ovat kärsineet lähes kaikki, niin erityisen koronamyrskyn silmässä ovat olleet taide ja taiteen tekijät.

Suomessa taiteen vapaus on perusoikeus. Siihen kuuluu oikeus tehdä taidetta ja esittää sitä. Koronarajoitusten keskellä moni taiteilija on syystä esittänyt kysymyksen, onko paikan päälle saapuva yleisö olennainen osa taide-esitystä, tai kuinka vakavasti Suomessa ylipäätään suhtaudutaan taide-ja kulttuurialaan, joka näyttää olevan jatkuvien rajoitustoimien keskiössä.

Kuvataiteilija, graafinen suunnittelija ja museokasvattaja Matilda Löytty on yksi asiaa syvällisesti miettineistä.

Sansa neliöb. 3.5.-3.6. MJa

– Taidetta kyllä arvostetaan, mutta silti meitä taiteilijoita ei haluta tukea tai meidän työstämme maksaa. Toki muutamat taiteilijaystäväni ovat saaneet korona-ajan apurahoja mikä on ollut parempi kuin ei mitään. Harmittavan usein silti törmää oletukseen, että taiteilija on hyväntekijä, joka tekee ilmaiseksi, Löytty toteaa.

Tietyllä tavalla koronarajoitukset ovatkin ikkuna suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen arvoihin: mitkä toiminnot tai kulttuurin muodot olemme valmiita ajamaan alas, ja mistä pidämme kynsin ja hampain kiinni? Moni ihminen onkin koronan keskellä huomannut sen saman asian, minkä Löytty taitelijana sanoittaa varsin selkeästi:

– Jos taidetta ei olisi, jäisimme yhteiskuntana sitä paljon kaipaamaan.

Löytty työskentelee tällä hetkellä omalla toiminimellä. Taiteilijaperheen kasvattina hän on tutustunut taiteen tekemiseen jo lapsena mummunsa, teologi ja kuvataiteilija Kirsti Löytyn opetuksessa.

– Vietin ison osan lapsuuttani Namibiassa ja usein kielimuurin ja uuteen kulttuuriin sopeutumisen käydessä liian vaikeaksi, uppouduin kuvien tekemisen kautta Suomesta haaveiluun. Toteutin muun muassa ensimmäiset akvarellimaalaukseni ala-asteikäisenä mummun kanssa, Löytty muistelee.

 

Matilda Löytty on kasvanut osan lapsuudestaan Namibiassa ja on sieltä imenyt vaikutteita taiteeseensa. Kuva: Juho Simojoki

Sittemmin taide alkoi kiinnostaa Löyttyä vakavammin, ja hän piti ensimmäisen oikean taidenäyttelynsä lukioikäisenä Windhoekissa, Namibiassa. Lukiovuosien jälkeen Löytty päätyi Suomeen opiskelemaan taiteita. Hän valmistui kuvataitelijaksi Tampereen Ammattikorkeakoulusta vuonna 2014, ja vuonna 2016 hän aloitti opiskelun Aalto Yliopistossa, josta valmistui Nordic Visual Studies and Art Education -nimisestä ohjelmasta. Suomessa opiskelusta huolimatta Namibia on pysynyt vahvasti mukana Löytyn taiteen tekemisessä ja toteutuksissa.

– Olen toteuttanut kaikki lopputyöni Namibiassa, ja vaikutteet sieltä kulkevat osin mukana maalauksissani ja muissa töissäni myös nykyään, Löytty kuvaa.

Ehkä afrikkalaisesta lapsuudesta on jäänyt Löytyn selkäreppuun tietty positiivisuus, sillä taiteilijoiden enemmistön mielipiteestä poiketen Löytty toteaa, että korona on tuonut hänen taiteeseensa ja olemiseensa myös hyvää.

– Koronan aikana muun matkustelun sijasta on tullut matkusteltua enemmän itseensä, ja eristyksissä ollessa olen viettänyt vielä tavallistakin enemmän aikaa piirtäen ja maalaten. Taide on ollut hyvä tapa prosessoida huomioita ja pelkoja pandemiaan liittyen. Sarjakuvia piirtämällä olen pystynyt myös nauramaan itselleni. Huumori on ollut hyvä selviytymiskeino, Löytty summaa.

Korona-aika voi olla myös luovuuden lisääjä 

Positiivisin ajatuksin koronan keskellä on myös Juha Pälve, 34-vuotias media- ja markkinointialan projektijohtaja, Laura & Leonard -yhtyeen perustaja sekä artisti. Vaikka huhtikuussa 2021 julkaistun, taiteen ja kulttuurin barometrin mukaan reilu viidennes muusikoista, musiikintekijöistä ja säveltäjistä aikoo jättää alan koronatilanteen vuoksi, niin Pälveen ajatukset ovat päinvastaiset.

– Biisinkirjoitus ja luominen ovat olleet minulle  tietynlainen selviytymis- tai voimaantumismekanismi pitkien yksinäisten jaksojen keskellä. Korona-aika on siis oikeastaan turvannut aikaa ja tilaa luovalle prosessille. Musiikkialalla työjärjestys menee usein niin, että ensin luodaan (paljon), sitten markkinoidaan ja esitetään taidetta. Niin sanottuja ‘’koronakappaleita’’ on tullut synnytettyä, mikä luo tietynlaista runsaudenpulaa julkaisuille, joita ei ole kunnolla päässyt esittämään tai markkinoimaan livenä, Pälve toteaa.

Monilahjakas Pälve tiesi jo pienenä haluavansa tehdä musiikkia.

– Yksi ensimmäisistä muistoistani ihmisenä on vaaleansininen soittorasia, jossa edessä oli valkoinen pilvi. Muistan sen soittaman melodian kuin eilisen päivän. Olin tuolloin noin vuoden ikäinen.  Jo 4–vuotiaana rämpytin kotoamme löytyvää landolaa ja opettelin kappaleita ulkoa. Muun muassa Mikko Alatalo kuului repertuaariin, Pälve nauraa.

19-vuotiaana Pälveen matka suuntautui Oulusta Helsinkiin, jossa hän solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa Novella nimisen rock-yhtyeensä kanssa. Bändi teki aktiivisesti keikkaa muun muassa suositun Lovex yhtyeen kanssa.

Vuosien saatossa Pälveelle tarjosi tukeaan esimerkiksi Henri Vähäkainu, alias Pikku G, ehdottaen Pälveelle uraa artistina, jota Pikku G. voisi manageroida.

– En tuolloin osannut enää nähdä itseäni sooloartistina, joten kieltäydyin kohteliaasti. Vasta kun tapasin nykyisen artisti- ja duopartnerini Laura Rosillan, artistius alkoi kiinnostaa. Olen aina ollut kiinnostunut populaarimusiikista myös ilmiöinä, joten meidän kombinaatio ja kemia, sekä Lauran mediallisuus vetosivat minuun kovasti, Pälve summaa.

 Musiikki ja taiteen tekeminen voivat olla hengellinen prosessi

Taiteen tekemisen yhteydessä kuulee usein puhuttavan myös siitä, mikä kaikki taiteen tekemiseen vaikuttaa, ja miten oma persoona tai elämänkatsomus näkyy taiteilijan töissä. Pälveen mukaan kristillisyys näkyy monin tavoin hänen omassa arvopohjassaan ja toimintaa ohjaavassa visiossa:

– Haluan rakentaa faniemme ja sidosryhmiemme välille yhteisöllisyyttä, veljeyttä ja sisaruutta. Haluan myös, että musiikkime antaa iloa, tukea, lohtua ja voimaa kaikille ihmisille lähtökohtiin katsomatta.

Oma hengellinen puolensa on myös itse musiikin tekemisessä.

– Musiikki ja uuden luominen voivat olla minulle hengellinen – tai ainakin siltä tuntuva – prosessi. Uskallan jopa väittää, että parhaimmillaan rakkaus, tai kokemus rakkaudesta, säveltää kappaleet. Ja Jumalahan on rakkaus! Pälve summaa.

Myös Löytty näkee kristillisyyden vaikuttavan töidensä taustalla.

– Taiteeni siivilöityy oman maailmankatsomukseni kautta, tahdoin sitä tai en. Silloin jos pidän itseäni kristittynä, kaikki teokseni ovat kristillisiä. Itseäni inspiroi valtavasti lempikirjailijani C.S. Lewis ja J.R.R. Tolkien, jotka olivat syvällisiä teologisia ajattelijoita, mutta joiden fantasiateoksissa ei suoraan viitattu kristinuskoon. Sen sijaan teemat ovat vahvasti kristillisiä ja tarinat tempaavat yhä mukaan lukijoita riippumatta omasta uskonnollisuudesta, Löytty tiivistää.

Samoilla linjoilla Pälveen ja Löytyn kanssa on myös yrittäjä ja myyjä Nelli Tulimäki, joka on tehnyt freelance-valokuvaajan töitä vuodesta 2008. Hän tuo kristillisyyden vielä lähemmäs konkretiaa ja ihmisten kohtaamista.

– Kristillisyys näkyy ehkä enemmän tavassani kohdata esimerkiksi kuvattavia kohteitani ja siinä, miten tuon omaa persoonaani esiin kuvausten aikana. Olen todella usein saanut palautetta kuvausten jälkeen ihmisiltä, että kanssani on helppo olla oma itsensä ja tuntemattomienkin ihmisten on ollut helppo avautua minulle. Uskon, että se on Jumalan antama lahja minulle, että pystyn luomaan ilmapiirin, jossa jokainen voi tuntea tulevansa kohdatuksi, Tulimäki toteaa.

Tulimäen valokuvaajan ura on kulkenut musiikin saralle painottuvista bändipromo- ja tapahtumakuvista hiljalleen tuote-, henkilö- ja hääkuvauksen pariin. Koronan vaikutukset näkyvät Tulimäen mukaan selkeästi alalla, joka perustuu ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen.

– Korona on rajoittanut työtäni valokuvaajana paljon. Minulta on peruuntunut koronan takia niin studiosessioita kuin hääkuvauksiakin, ja olen kärsinyt tästä taloudellisesti, Tulimäki kertoo.

Toisaalta Tulimäki on kokenut koronan Löytyn ja Pälveen tapaan myös mahdollisuutena.

– Psyykkisesti korona-aika on oikeastaan tuonut vain lisää inspiraatioita, koska on ollut aikaa katsoa enemmän ympärille, kun ei ole elänyt jatkuvassa oravanpyörässä. Sanotaan, että aivojen pitää joskus tylsistyä, jotta ne voisivat luoda uutta. Sen olen päässyt kokemaan ensikädessä, Tulimäki hymähtää.

Taide osana ihmisten hyvinvointia ja tulevaisuutta

Kaikki kolme taiteilijaa näkevät taiteen tekemisen tärkeänä osana suomalaista yhteiskuntaa ja ihmisten hyvinvointia. Yhteiskunnallisesti kulttuurin ja taiteen vaikutuksia voidaankin tarkastella sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kautta. Positiivisia vaikutuksia ovat muun muassa osallisuuden, vuorovaikutuksen ja empatian edistäminen, samoin kuin syrjäytymisen ehkäiseminen ja mielenterveyden kohentaminen. Ylipäätään taiteen on todettu tekevän ihmiset luovemmiksi, iloisemmiksi ja aktiivisemmiksi, ja esimerkiksi WHO suosittelee tuomaan kulttuuria ja taidetta osaksi sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Tästä syystä voi vain ihmetellä, että koronarajoitukset ovat Suomessa koskeneet erityisen rajusti juuri taide-ja kulttuurialaa.

Onneksi Löytty, Pälve ja Tulimäki jaksavat olla positiivisia ja suunnata tulevaisuuteen. Taitelijoista Löytty on kääntämässä katsetta taiteen tekemisen kautta omiin juuriinsa.

– Tulossa on kolmen sukupolven yhteinen taidehanke yhdessä isäni, etnomusikologian tohtori Sakari Löytyn kanssa. Mukana on viime vuonna edesmenneen mummuni maalauksia, joita analysoin ja prosessoin omassa taiteessani. Tarkoitus on saada aikaan audiovisuaalinen yhteisnäyttely, jossa esitellään kolmen Löytyn taidetta yhteen nivoutuvien teemojen kautta, Löytty kertoo.

Korona-aika on tyhjentänyt freelancer-valokuvaaja Nelli Tulimäen kalenteria, mutta toisaalta on ollut myös enemmän aikaa luovuuteen. Kuva: Margarita Savelius

”Pälveeltä puolestaan ilmestyi juuri tällä viikolla suoratoistopalveluihin Nollat taulussa -nimeä kantava kappale. Kappale on Bjarne Beckmannin tuottama, ja se on työstetty Jousia Soundin äänitysstudiolla, Avainmedian tiloissa Keravalla. Tämän lisäksi keväällä on toteutumassa mielenkiintoinen podcast projekti.”

– Podcastissa sävellämme tunnettujen suomalaisten henkilöiden kanssa kappaleen noin puolentoista tunnin keskustelun aikana – samalla kun tuottajamme Tuomas Yli-Jaskari tuottaa kappaletta. Lopputotteena on podcast-jakso biisintekoprosessista sekä itse biisi, Pälve kertoo.

Myös Tulimäki suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisena.

– Omalla kohdallani elän tietynlaista murrosvaihetta juuri nyt, en ole vielä ihan varma mitä kaikkea tulevaisuus tuo mukanaan. Ilmassa on kuitenkin paljon toivon tuntua, ja kuvausasiakkaat toivottavasti palaamassa, Tulimäki summaa.