Koronapandemia muutti sairaalapappien työtä: hoitohenkilökunnan työnohjaukset kolminkertaistuivat ja rukous lisääntyi

 

Sairaalapapit yhteiskuvassa. Kuva: Espoon seurakunnat

Korona kasvatti hoitohenkilökunnan tuen tarvetta ja sairaalapapit vastasivat siihen toimimalla työnohjaajina. Vuonna 2020 sairaalapapit pitivät yksilö- ja ryhmätyönohjauksia 3397 kertaa, seuraavana vuonna peräti 9829 kertaa.

Kirkon sairaalasielunhoidon tilastot kertovat selvästi, miten koronapandemia on vaikuttanut sairaalapappien työhön.

Koronavuosina 2020 ja 2021 he kohtasivat huomattavasti aiempaa harvemmin yksittäisiä ihmisiä ja pitivät ryhmiä. Myös avioliittoon vihkimiset ja siunaamiset vähentyivät.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Vuonna 2020 sairaalapapit kirjasivat 55 344 yksilön kohtaamista, mutta vuonna 2021 niitä oli reilu kymmenentuhatta vähemmän, 43 551.

Työ painottui potilaan hoitotyön ja hoitohenkilökunnan työhyvinvoinnin tukemiseen. Myös päivystysluonteinen työ lisääntyi, mikä kertoo akuuttien kriisitilanteiden kasvusta sairaalapappien arjessa.

Työnohjausten määrä triplaantui.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämä sairaalasielunhoito toimii yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Se pyrkii ihmisen auttamiseen ja tukemiseen elämän muutostilanteissa, vakavassa sairastumisessa ja kuoleman läheisyydessä. Sairaalapappi on myös työpaikkapappi, joka tukee henkilökuntaa hoitotyön arjessa ja vaativissa tilanteissa.

Espoossa tällä työmuodolla on 52-vuotinen historia, sillä ensimmäinen sairaalasielunhoitaja, pastori Lauri Kruus aloitti työnsä vuoden 1970 alussa.

Viiden vuosikymmenen aikana Espoo on kasvanut, potilas- ja asukasmäärät ovat lisääntyneet sekä hoitoyksiköt muuttuneet.

Nyt Espoon kuusi sairaalapappia ja yhteisömuusikko työskentelevät Jorvin ja Espoon sairaaloissa, Rinnekodissa ja kaupungin ylläpitämissä hoitokodeissa, kuten muistipalvelukeskuksissa sekä Elä ja asu -seniorikeskuksissa.

Yksityisissä hoitokodeissa palvelevat alueen seurakunnan työntekijät.

Johtava sairaalapastori Markku Elo Espoon seurakuntayhtymästä näkee, että sairaalapapin työn keskeisin sisältö on pysynyt viidenkymmenen vuoden aikana melko samanlaisena. Keskiössä on yhä edelleen ihmisen kohtaaminen ja tukeminen. Vakaumuksen kunnioittaminen ja moniammatillinen yhteistyö on ollut tärkeää alusta alkaen.
– Työn merkityksellisyydestä ja tarpeesta kertoo se, että koronan pahimpana aikana kohtaamisten määrä väheni vain kymmenellä prosentilla. Ryhmätapaamisia oli vähemmän, mutta esimerkiksi rukoushetket ja henkilökunnan työnohjaukset lisääntyivät.

Espoon hiippakunnan piispan, Kaisamari Hintikan, mukaan sairaalapapit ovat työssään kristinuskon keskiössä.

– Jeesuksen toiminnan ytimessä on kärsivä ihminen. Pitkään sairastanut, vasta sairastunut, sairaan läheinen, muun yhteisön elämästä sivuun jäänyt – juuri heidän kohdallaan Jeesus pysähtyy, katsoo, näkee, kuuntelee ja kuulee.

– Sairaalasielunhoidon merkitys on siinä, että ihmiset saavat tukea elämän vaikeissa ja haastavissa tilanteissa. Kun arki pysähtyy tai murtuu, sairaalasielunhoitaja on rinnalla ja läsnä.

Markku Elon mukaan työ on luonteeltaan näkymätöntä ja hiljaista, sillä kaikki kohtaamiset ovat luottamuksellisia.

– On tärkeää, että mahdollisuudesta sairaalapapin kohtaamiseen tiedetään.

Kelpoisuusehtona sairaalapapin virkaan on teologian maisterin tutkinto, johon sisältyvät piispainkokouksen määrittelemät opinnot sekä pappisvihkimys.

Vuosien 2018 ja 2021 välillä sairaalapappien virkoja on vähennetty.