Koronakriisi opettaa etälähimmäisyyttä

 
Kaisamari HIntikka ja Mikael Jungner tarjoilivat Radio Deissä toivoa poikkeustilan painamille suomalaisille. Kuva: Samuli Suonpää

Kaisamari HIntikka ja Mikael Jungner tarjoilivat Radio Deissä toivoa poikkeustilan painamille suomalaisille. Kuva: Samuli Suonpää

Radio Dein Viikon debatissa jäi debatti vähemmälle, kun piispa Kaisamari Hintikka ja toimitusjohtaja Mikael Jungner etsivät sulassa sovussa toivoa poikkeustilan painamille suomalaisille.

Päivitetty 19.3.2020 – lisätty jutun loppuun Viikon debatin äänitiedosto.

Suomalaiset sulkeutuvat sisätiloihin. Koulujen mentyä kiinni lapset ovat siirtyneet epäopiskelijoiksi ja iso osa aikuisistakin on komennettu tekemään työnsä kotoa käsin. Yli 70-vuotiaiden pitäisi pysytellä kokonaan poissa julkisilta paikoilta ja sieltä, missä voivat joutua kontaktiin toisten ihmisten kanssa. Monia ahdistaa ja meistä jokaiselle tilanne on uusi.

Kirkkorekry neliöb. 29.4.-12.5.

Miten poikkeusolojen edellyttämä etälähimmäisyys toimii, piispa Kaisamari Hintikka?

– Lapsille ja nuorillehan tämä on ollut arkea jo pitkään. Heille tämä on varmasti paljon helpompaa, kun jo valmiiksi osaavat olla digitaalisesti vuorovaikutuksessa niin kavereittensa kuin ehkä aikuistenkin kanssa, vastaa piispa Hintikka.

Aikuiset voisivat oppia nuorilta paljon. Tähän saakka keski-ikäiset ovat usein kilvan kritisoineet ja jopa pilkanneetkin niitä, jotka istuvat bussissa tai ratikassa kännykkäänsä tuijottaen. Uusi tilanne opettaa nyt kaikille, että sosiaalista elämää voi elää myös digitaalisesti. Kännykkä kädessäkin voi keskustella, tavata ystäviä, tuntea jopa hellyyttä ja rakkautta.

Mikael Jungner näkee uudessa tilanteessa muutakin hyvää.

– Nyt eletään eräänlaista pidennettyä joulua. Joulukuuset ja joululaulut puuttuvat, mutta kaapit ovat täynnä ruokaa ja ihmiset pysyvät perheittensä parissa. Iso kysymys on, miten voisimme tuoda tähän myös joulun yhteisöllisyyden, sanoo Jungner.

Kaisamari Hintikka muistutti myös joulun nurjasta puolesta.

– Joulukaan ei ole kaikille perheille mukavaa yhdessäoloa, kuten ei tämä karanteeni ja etäopiskelukaan. On perheitä ja lapsia, joille koulu on ollut ainoa turvallisen aikuisen tai lämpimän aterian paikka. Miten me tunnistaisimme perheet ja pystyisimme heitä tukemaan? kysyy Kaisamari Hintikka.

”Voisi olla helpompi keskustella, kun seurakuntalainen soittaa kuin jos soittaja on ´kirkko´.”

Mitä enemmän lasten sosiaalinen elämä siirtyy nettiin, sitä paremmassa suojassa se on aikuisten katseilta. Jos aiemmin saattoi koulun pihalla tai urheilukentän laidalla nähdä sen yksinäisen lapsen, jota ei yhteiseen leikkiin kutsuttu, kuka nyt huomaa, että Pekka ei ole mukana lasten Whatsapp-ryhmässä?

– Aikuiset, jotka tuntevat nuorten ryhmiä, ovat avainasemassa. Aikuisten vastuu ei etätilanteessa katoa vaan se päinvastoin korostuu juuri nyt, sanoo Kaisamari Hintikka.

Joissakin seurakunnissa on myös päätetty soittaa seurakuntalaisille ja kysyä, miten heillä menee. Mikael Jungner uskoo seurakuntalaisten osallistumiseen.

– Voisi olla helpompi keskustella, kun seurakuntalainen soittaa kuin jos soittaja on ”kirkko” lainausmerkeissä. Ketään loukkaamatta uskallan väittää, että kirkon piirissä niinsanottujen hyvisten osuus on suurempi kuin yhteiskunnassa muuten. Nämä seurakunta-aktiivit, hyvikset, pitäisi nyt valjastaa muiden auttamiseen, ehdotti Mikael Jungner.

Voidaanko nyt luottaa siihen, että suomalaiset – tai maapallon ihmiset laajemminkin – selviävät tästä tilanteesta?

– Kyllä minä haluan siihen uskoa. Ja luottamukseni pohjaa siihen, ettei tämä ole lopulta meidän ihmisten käsissä vaan meidän kaikkien yhteisen Luojamme, hyvän Jumalan käsissä, sanoi piispa Hintikka.

”Meillä voi hyvin olla vahva julkinen hallinto meitä turvaamassa ja sen rinnalla aktiivisten kansalaisten toinen toisistaan huolehtiminen. Ne voivat hyvin elää rinnan. Ehkä tarvitaan tällainen kriisi, jotta huomaamme sen.”

Mikael Jungner toivoi, että koronakriisistä lopulta syntyisi vahva yhteinen herätys – uskossa hyvinvointivaltioon ja yhteiseen vastuuseen.

– Meillä voi hyvin olla vahva julkinen hallinto meitä turvaamassa ja sen rinnalla aktiivisten kansalaisten toinen toisistaan huolehtiminen. Ne voivat hyvin elää rinnan. Ehkä tarvitaan tällainen kriisi, jotta huomaamme sen, toivoi Jungner.

Debattia keskustelussa ei juuri ollut, kansallista toivoa sitäkin enemmän. Nyt suomalaiset vetävät yhtä köyttä, vaikka sitten metsin turvavälein ja kertakäyttöhanskat käsissä.

Kuuntele Viikon debatti [Radio Dei 18.3.2020]:

 
Dei, aamuvirkut, artikkeliban 7.2.- (2/2)