Konservatiivien oma ääni vaiennetaan mediassa

Kuvituskuva: Istockphoto

Median uutisointi on arvokysymyksissä usein yksipuolista. Se antaa näkyvyyttä vallalla oleville liberaaleille näkemyksille, eivätkä arvokonservatiivit saa aina ääntään kuuluville. Tämän on huomannut myös Aito aviolitto ry:n hallituksen jäse

”Mediaväki elää omassa kuplassaan. He eivät näe kriittisesti omaa toimintaansa”, Harri Saastamoinen kertoo Seurakuntalaiselle. ”Median pitäisi olla puolueetonta niin, että lukija voi itse päättää, mikä on oikea näkemys – ei niin, että yksi näkemys tarjoillaan ainoana vaihtoehtona.”

Saastamoinen arvioi myös kansalaisten rahoittaman Yleisradion jättävän huomiotta suuren ihmisjoukon mielipiteet: ”Konservatiivisia näkemyksiä ei tule YLE:n kautta esille. Emme saa rahoillemme vastinetta kun maksamme vain liberaaleista näkemyksistä”, hän sanoo.

Tilanteeseen ei näytä olevan tulossa muutosta, sillä liberaaleja arvoja kannattavat eivät tunnu näkevän tai haluavan tunnustaa olemassa olevaa haastetta. ”Niin kutsutut suvaitsevaiset eivät näe asiassa ongelmaa”, Saastamoinen sanoo viitaten suvaitsevaisuudella siihen, miten suurimmat mediat ovat käsitteen määritelleet – omien arvojensa mukaisesti.

Avoin kirje mediaväelle pyrkii muutokseen

Harri Saastamoinen on kirjoittanut avoimen kirjeen ”Mediaväelle postia”, joka on julkaistu lokakuussa Aito avioliitto ry:n verkkosivuilla. Siinä hän vetoaa median edustajiin, jotta erilaiset näkemykset saisivat julkaisukanavissa tilaa. ”Hyvään journalistiseen tapaan … kuuluu tuoda esille erilaisia näkemyksiä vaikkapa sukupuolineutraaliudesta, avioliitosta, translaista, äitiyslaista, maahanmuutosta. Tässä keskustelussa vastakkainen näkemys puuttuu aivan täysin suomalaisesta mediasta”, Saastamoinen kirjoittaa.

Saastamoinen on lähettänyt tekstin myös suurten medioiden edustajille, Julkisen sanan neuvostolle sekä pääministeri Juha Sipilälle. Minkäänlaista reaktiota kirjeeseen ei ole tullut.

Aito avioliitto ry ei ole saanut medianäkyvyyttä

Saastamoinen kuuluu Aito avioliitto ry:n hallitukseen. Yhdistyksen toiminnan kautta hänelle on syntynyt vahva käsitys median toimintatavoista. Yhdistys on lukuisia kertoja pyrkinyt saamaan medianäkyvyyttä – siinä useinkaan onnistumatta. ”Heurekassa pidimme seminaaria joitakin vuosia sitten ja pyysimme paikalle Ranskassa miljoonia ihmisiä kadulle saaneen La Manif Pour Tous -liikkeen johtajan Ludovine de La Rochèren pääpuhujaksi. Yksikään suomalainen paikalle kutsuttu media ei tullut Ludovinea haastattelemaan”, Saastamoinen kuvailee kirjeessään. Sama tapahtui toistamiseen tunnetun yhdysvaltalaisen sosiologian professorin kohdalla.

Saastamoinen kirjoittaa myös, ettei kansalaisaloite avioliiton säilyttämisestä naisen ja miehen välisenä ylittänyt uutiskynnystä ennen kuin se alkoi saavuttaa 50 000 allekirjoitusta. Sen sijaan Tahdon2013 -kampanjasta uutisoitiin heti kansalaisaloitetta julkistettaessa. ”Ero näkyvyydessä televisiossa ja lehdissä sekä radiossa oli valtava. Tämä kuvasti oikein hyvin millainen arvomaailma mediakentällä vallitsee ja mitkä asiat ovat niitä, joita tuodaan esille ja mitä ei”, Saastamoinen kirjoittaa.

Hän kuvailee kirjeessään erään toimittajan kertoneen, että heidän toimituksessaan laitetaan suoraan roskakoriin sisällöltään konservatiivisia tai uskonnollisia lehdistötiedotteita. ”Hänen käsityksen mukaan tämä on aivan yleistä joka toimituksessa eri puolilla Suomea”, Saastamoinen kirjoittaa.

Median sensurointia tapahtuu monella taholla

Kun asioita jätetään julkaisematta tai niitä sensuroidaan, lukijoille jää helposti kuva, että asiaan on olemassa vain yksi näkökulma. ”Ongelma on siinä, etteivät suomalaiset tiedä, mitä on poistettu”, Saastamoinen sanoo.

Monet ovat kiinnittäneet huomiota uutissivusto Uuden Suomen harjoittamaan sensurointiin, joka on ollut poikkeuksellisen avointa. Sivustolla on merkittävä blogiyhteisö, josta eri kirjoittajien julkaisuja on poistettu niiden julkaisemisen jälkeen. Sivustolta on viime aikoina poistettu useita sukupuolisuuteen tai seksuaalisuuteen liittyviä arvokonservatiivisia tai kriittisiä tekstejä ja niiden kirjoittajat ovat joissain tapauksissa saaneet kirjoituskiellon.

Sensuroitujen kirjoitusten joukkoon kuuluvat kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan useat kirjoitukset sekä lääketieteen tohtori ja radiologian erikoislääkäri Niko Sillanpään julkaisema käännös yhdysvaltalaisen lastenlääkäriyhdistys American College of Pediatriciansin kannanotosta. Siinä kritisoidaan gender-ideologiaa. Kyseiset kirjoitukset ovat olleet asiapitoiset puheenvuorot ajankohtaisiin aiheisiin.

Saastamoinen kertoo itse yrittäneensä ottaa aktiivisesti osaa keskusteluihin esimerkiksi maakunnallisten lehtien ylläpitämillä keskustelupalstoilla. Hän on kuitenkin joutunut huomaamaan, ettei hänen kommenttejaan julkaista, koska ne eivät edusta yleistä ”suvaitsevaisena” pidettyä näkemystä. ”Sananvapaus ei toimi kuten sen pitäisi”, Saastamoinen sanoo. ”Kristilliset mielipiteet ovat vääriä, koska ne ovat konservatiivisia.”

Saastamoisen mukaan jopa yhteisöpalvelu Facebook on alkanut viime aikoina rajoittaa konservatiivisten näkemysten julkaisemista yhteisönormeihinsa vetoamalla. Monien Facebookin käyttöä on rajoitettu heidän julkaistuaan konservatiivisia mielipiteitä tai linkkejä omalla sivullaan. ”Jos joku ei kumarra sille asialle, niin siitä tulee rangaistus”, Saastamoinen arvioi.

Aiheet

,