Kirjoittanut
”Kirkosta vieraantumisen suurin syy on epäuskon lisääntyminen – sitä ei voi ratkaista houkuttelulla miellyttäviin toimintoihin”, kirjoittaa Professori Miikka Ruokanen kolumnissaan.
Anglikaaninen kirkko Englannissa on havahtunut todellisuuteen: Kirkossa käynnin vähentyessä viimeisen kymmenen vuoden aikana on myyty 2.000 kirkkorakennusta. Kirkon olemassaolon jatkuminen edellyttää kirkon muuttumista uskosta vieraantuneita tavoittavaksi yhteisöksi.
Anglikaaninen piispainkokous on laatinut suunnitelman 2.400 uuden evankelioivan seurakunnan perustamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Suomen kirkossa evankelioiminen nukkuu ruususen untaan: tänne ei tarvita ”amerikkalaista ratkaisukristillisyyttä”. Voi olla, että tilanteen huonontuessa evankelioimisen käsite vielä nousee horroksestaan.
Kirkolliskokoukselle jätettiin lokakuussa 2021 aloite, joka pyytää piispainkokousta ”laatimaan kiireellisesti seurakuntien evankelioimistoimintaa varten käytännön toimintaperiaatteet”.
Meillä vieraantuneiden saavuttamiseksi tehdään kyselyjä, millaista toimintaa ihmiset toivovat seurakunnalta: joogaryhmiä, kirjallisuusklubeja, liikuntatempauksia…
Kirkosta vieraantumisen suurin syy on epäuskon lisääntyminen – sitä ei voi ratkaista houkuttelulla miellyttäviin toimintoihin.
Kaikki tutkimustieto viittaa siihen, että yhä useammat kokevat kristillisen uskon sisällön itselleen merkityksettömäksi.
Yksi uskon hiipumisen ilmentymä on se, ettei lapsia enää haluta kastaa. Jumala ei ole niin tärkeä, että lapsi pitäisi antaa hänen suojelukseensa. ”Annetaan heidän itsensä valita myöhemmin” -argumentti on epä-älyllinen. Jos vanhemmat eivät ohjaa lapsiaan kristillisyyteen, uskomukset ja arvot tulevat heille muualta: mediasta, muotivirtauksista, harhaopeista.
Uudessa testamentissa substantiivi euangelion, ”hyvä sanoma”, esiintyy 76 kertaa ja verbi euangelizein, ”julistaa hyvä sanoma”, 54 kertaa. On kysymys eräästä Uuden testamentin keskeisimmästä käsitteestä. Jeesus ja hänen lähettämänsä apostolit olivat ennen kaikkea hyvän sanoman julistajia: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi, vastaanottakaa Vapahtaja!”
Evankeliumi on Jeesus Kristus. Missä hän on läsnä, tapahtuu kääntymys epäuskosta uskoon, paatumuksesta katumukseen, toivottomuudesta toivoon.
Kutsu Jumalan lapseksi ei ole vain tiedotusta vaan Jumalan elävää sanaa. Voi olla, että kirkon evankelioimisen este on siinä, että evankeliumin julistajat eivät itse elä evankeliumista. Ellei saarnaaja ole evankeliumin sytyttämä, miten hän voisi sytyttää muita?
Suomessa on vuosikymmenten saatossa järjestetty yhteiskristillisiä evankelioimiskampanjoita. Niillä ei kuitenkaan ole ollut merkittävää vaikutusta kirkon jäsenyyden vahvistamisessa. Mikään kampanja ei voi onnistua, ellei ole elävää yhteisöä, johon uskosta kiinnostuneet voidaan ohjata.
Tarvitaan ulospäin suuntautuneita henkilöseurakuntia tai messuyhteisöjä, joihin tällaiset ihmiset voidaan ohjata. Tarvitaan seurakuntia, joissa on vahva inhimillinen ja jumalallinen laatu. Siten evankelioiminen saavuttaa pysyviä tuloksia.
Tämä on oivallettu anglikaanisessa kirkossa.
Miikka Ruokanen
Professori
*
Kolumni on julkaistu Elämä-lehdessä 1/2022
