Klaus Härö: ”Kristityn on osattava odottaa”

Klaus Härö puhui Apologiaforumissa odottamisesta. Kuva: Lari Launonen.

Elokuvaohjaaja Klaus Härö olisi halunnut tehdä ensimmäisen elokuvansa jo 12-vuotiaana, mutta joutui odottamaan unelmansa toteutumista 30-vuotiaaksi.

Nyt Klaus Härö sanoo odottavansa Jeesuksen paluuta maan päälle. Se on kärsimyksen loppu ja täyttymys, joka vetää vertoja kaikkien elokuvien loppuratkaisuille.

Jos Klaus Härö olisi saanut päättää, milloin hän tekee ensimmäisen elokuvansa, se olisi valmistunut 12-vuotiaana. Suuri haave toteutui kuitenkin vasta 30-vuotiaana, elokuvaohjaaja Klaus Härö kertoi Apologiaforumissa Ryttylässä lauantaina.

Hän puhui Kansanlähetysopiston ja Opiskelija- ja Koululaislähetyksen järjestämässä tapahtumassa evankeliumin näköisistä elokuvista.

Pienenä poikana Porvoossa Härön vetivät tarinoiden maailmaan sedät ja tädit, jotka kertoivat hurjia juttuja elämänsä tapahtumista. Usein kertomukset jäivät kuitenkin kesken, kun he huomasivat pikku-Klausin kuuntelevan.

‒ Kun he keskeyttivät hurjat tarinansa, kerroin ne itse loppuun.

Teipillä korjatut silmälasit

Klaus Härö kiinnitti jo alakoululaisena huomiota siihen, että jotkut porvoolaiset kulkivat rikkinäisissä vaatteissa, he eivät olleet käyneet pesulla ja silmälasit oli korjattu teipillä.

‒ Pienessä kaupungissa tiedettiin, ketkä ovat niitä, joilla menee huonosti.

Härö tunsi avuttomuutta; mitä seitsemän- tai kahdeksanvuotias voi tehdä sille, että asiat eivät ole maailmassa oikein.

Muutamaa vuotta myöhemmin hän istui elokuvissa ja näki, että elokuvan keinoin voi käsitellä asioita vaikuttavasti.

‒ Minussa syntyi voimakas halu ryhtyä elokuvaohjaajaksi.

Meni kuitenkin kauan, ennen kuin unelma lopulta toteutui.

‒ Kristityltä vaaditaan, että hän osaa odottaa. Odotamme Herramme paluuta ja odotamme sitä, että pieleen menneet asiat korjattaisiin.

Härön mielestä jokaisella ihmisellä on ymmärrys siitä, että maailma ei ole sellainen kuin sen pitäisi olla.

‒ Me kristityt tiedämme, mistä kiikastaa. Teille nuoremmille, jotka haluatte muuttaa maailmaa, haluan sanoa, että tämän maailman linnoituksia ja muureja ei murreta helposti. Olemme sodassa, ja se loppuu vasta kun sodan voittaja saapuu takaisin maailmaan, Härö sanoi.

Vain yksi tarina

Kaikkien maailman tarinoiden takana on samanlainen rakenne. Joissakin se on esillä selvemmin, toisilla kätketymmin. Klaus Härön mielestä elokuvien rakenne on sukua Raamatun isolle tarinalle.

Alussa Jumala loi maailman ja kaikki oli hyvin. Jumalan, ihmisen ja koko luomakunnan suhde oli ehyt. Kun ihminen päätti kulkea omia teitään, järjestys rikkoontui. Särkynyttä tilaa on yritetty korjata monin tavoin.

Härön mukaan kaikissa maailman tarinoissa Mestaritontun seikkailuista Odysseukseen asiat olivat alussa hyvin. Sitten tapahtuu jotakin, joku avaa patoluukun. Alkaa iso jytinä, pato murtuu, maailma hukkuu.

Korjausyritystä on kestänyt tähän päivään asti. Ihmiset kyselevät kristityiltä nauraen, missä teidän Herranne viipyy.

‒ Meiltä vaaditaan kykyä odottaa, Härö rohkaisi.

Hän totesi, että edessä voi olla vielä kymmeniä tuhansia vuosia, sillä kukaan ei tiedä, milloin Jeesus palaa.

‒ Nyt ovat asiat niin huonosti, että on hyvä rukoilla, että Jeesus palaisi tänä iltana ennen kuin tämä tilaisuus loppuu.

Luovu maisemasta, älä toivosta

Klaus Härön työhuoneen ikkunasta näkyvät talon edustalle istutetut timanttituijat. Härö katsoo mielellään niiden tuuheita, vihreitä oksia. Talvella ne muuttuvat usein ruskeiksi ja heitetään keväällä pois. Ennen kuin uudet tuijat on istutettu, tyhjän kohdan takaa näkyy kukkivia pensaita.

Kerran joku parturoi nekin matalaksi. Näkyviin tuli pensaiden takana seisova sankka kuusimetsä.

‒ Mietin, että mitä minä sitten katson, kun sekin viedään. Sitten nostan katseeni taivaaseen, Härö sanoi.

Hän muistutti, että ihmisen osa on luopumisten kautta nostaa katse siihen, mikä ei katoa. Kaikki on kuitenkin aivan hyvin, sillä Jeesus syntyi maailmaan asettamaan kaiken kohdalleen. Hän vain tuli sellaisessa muodossa, että ihmisen on vaikea ottaa hänet vastaan.

Kun ihminen luo tarinoita, hän toistaa Jumalan suurta tarinaa. Jossakin kohdassa toivoa on niin vähän, että verhoja syrjään vedettäessä sisään virtaa pelkkää pimeää. Lopussa kaikki asettuu kohdalleen ja vietetään suuret juhlat.

Lainattu juoni

Evankeliumien ja elokuvien samanlaisuutta ei voi Härön mielestä olla huomaamatta. Jeesus eli aluksi tavallisen ihmisen elämää. Kun hän aloitti julkisen toiminnan, koettelemukset ja vaikeudet alkoivat. Aluksi näytti siltä, että kiusaaja voittaa. Suosio alkoi laskea, mutta opetuslapset olivat vielä lähellä. Lopulta pettäjä nousi omasta lähipiiristä, ja niin käy Härön mukaan myös kirkolle.

‒ Sitten tapahtuu jotakin, joka ylittää kaikkien käsikirjoittajien kaikki ideat. Kukaan ei arvannut sitä, vaikka Jeesus oli ilmoittanut sen.

Klaus Häröltä on joskus toivottu evankelioivia elokuvia.

‒ Evankeliointi on sitä, että kerron Jeesuksen lunastustyöstä niin, että kuulija saa mahdollisuuden kääntyä omilta teiltä Jumalan teille. Elokuvat ovat järkyttävän hidas ja kallis evankelioinnin väline. Parempi on jutella ihmisen kanssa kahden kesken.

Elokuvat eivät kuitenkaan ole koskaan neutraaleja, Härö muistutti.

‒ Sana sanoo, että kaikki on pahan vaikutuksen alaista, kaikki kulkee Jumalasta poispäin, ellei hän armahda. Jokainen elokuva ja kirja yrittää viedä ihmistä johonkin suuntaan.

Omien elokuviensa Klaus Härö toivoi vaikuttavan niin, että ihmiset hoitaisivat suhteitaan läheisiinsä, hautaisivat sotakirveensä ja antaisivat armon käydä oikeudesta.

Aiheet