Klaus Härö: Kirkko on menettänyt suolansa

 

Klaus Härö on Suomen tunnetuimpia elokuvaohjaajia

”Kävin 15 vuoden ajan säännöllisesti kirkossa, mutta viime aikoina vähemmän. Se johtuu kahdesta syystä. Perheenlisäyksen tähden on ollut vaikea löytää aikaa, mutta tuntuu myös siltä kuin kirkko olisi kadottanut sanomansa, menettänyt suolansa. Miksi menisin kirkkoon, jos siellä kuulee samaa kuin muuallakin.”

Näin sanoi elokuvaohjaaja Klaus Härö, joka oli kutsuttu puhumaan Helsingin hiippakunnan pappeinkokoukseen.

Rippikoulussa jotkut repivät raamatun lehtiä ja käärivät niihin tupakkaa, muistelee Härö ja jatkaa, että nyt kirkossa revitään Raamattua muista syistä. Jätetään vain se, mikä miellyttää. Härön mukaan ei tule hylätä sitä, mitä ei ymmärrä.  

Kanavan varsinaisena aiheena oli Härön elokuva Postia pappi Jaakobille. Härö kertoi elokuvan suosion yllättäneen tekijän täysin. ”En ole uskonnollinen, mutta pidin elokuvasta”, on ollut usein kuultu palaute.  Härö kertoi halunneensa kertoa jotakin siitä, mikä kestää, kun ihminen on heikoimmillaan. Hän sanoi että häntä vaivaa se, että uskoa pidetään elokuvissa useimmiten bergmanilaiseen tapaan ahdistuksen aiheuttajana tai muuten ongelmien tuottajana. Hänelle usko Jumalaan on merkittävä asia ja hän halusi kuvata asian niin.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Tulossa elokuva juutalaisten luovutuksesta

Härön mukaan useat nykyajan ns. hyvät elokuvat kertovat postmodernia viestiä, jonka mukaan millään ei ole mitään tarkoitusta, on vain tämä hetki. Härön seuraavat, tekeillä olevat elokuvat käsittelevät asemasodan aikaista talon rakentamista sotilastoverin leskelle ja niin ikään sodanaikaista juutalaisten luovutusta Suomesta.

Omasta hengellisestä murroksestaan Härö kertoi, että oli muutaman seurakunnan nuorten ryhmässä vietetyn vuoden jälkeen ajautunut kriisiin. Hän koki, ettei kykene elämään niin kuin piti oikeana.
Tässä vaiheessa avuksi tuli sattumalta käsiin sattunut Carl Olof Roseniuksen kirja Vanhurskaana Jeesuksessa. Se kykeni tuomaan sanoman siitä, että kaikki on sovitettu, ja antoi omantunnon rauhan.

Härön puheenvuoro herätti huomiota synodaalikokouksessa. Kun häneltä lopuksi kysyttiin, mitä hän haluaisi sanoa tällaiselle kuulijakunnalle eli papeille, hän kertoi erään kohdan Bo Giertzin romaanista Kalliopohja. Nuori pappi oli pyydetty vanhan miehen kuolinvuoteen ääreen. Pappi ei kyennyt auttamaan kuolevaa omantunnon rauhaan, vaikka yritti puhua Jumalan rakkaudesta. Paikalle tullut maallikkonainen sai auttaa kuolevaa vakuuttamalla, että kaikki olemme syntisiä, mutta juuri siksi Jeesus on tullut sovittajaksi.