Kirkon uudet maaseutulinjaukset: Maaseudun elinvoimaisuutta halutaan edistää ja se edellyttää maaseutuseurakuntien uudistumista

 

Enon seurakunta on pieni maaseutuseurakunta Pohjois-Karjalassa, joka kuuluu Joensuun seurakuntayhtymään. Enon kirkko on seurakuntaelämän keskus.

Kirkon uudistuneiden maaseutulinjausten tavoitteena on vahvistaa maaseudun seurakuntien toimintaedellytyksiä ja verkostoitumista sekä vähentää alueellista eriytymistä.

Kirkon ajankohtainen ja iso haaste on, miten eri puolella Suomea vastataan maaseudun muutokseen, kuten väestön ikääntymiseen ja vähenemiseen. Myös maaseudulla kirkon jäsenmäärä vähenee, mutta se johtuu ensisijaisesti syntyvyyden vähäisyydestä ja runsaasta kuolleisuudesta, ei niinkään kirkon jäsenyydestä eroamisesta. Seurakunnan jäsenyydestä eroaminen on maaseudulla keskimäärin vähäisempää kuin kaupungeissa.

Väestötilastojen mukaan isossa osassa maaseutua erityispiirteenä on myös sukupuolijakauman vinous siten, että alueella asuu selvästi enemmän miehiä kuin naisia. Naiset kouluttautuvat pidemmälle kuin miehet, mikä vie heitä isompiin kaupunkeihin. Lisäksi maaseudulla on tarjolla vähemmän työpaikkoja naisille tyypillisillä aloilla julkisen sektorin keskittäessä koulutus- ja hoivapalvelujaan taajamiin ja kaupunkeihin. Myös väestön ikääntyminen on maaseudulla nopeampaa kuin kaupunkiseudulla.

Dei, retroäijät, neliöb. 9.-15.7.

Kirkon maaseutulinjausten uudistamista valmistelevan työryhmän  puheenjohtajana on toiminut kirkkoherra Tuomo Törmänen Taivalkoskelta.

“Nyt hyväksytty linjaus on vahva keskustelunavaus maaseutuseurakuntien tulevaisuuden toimintaedellytyksistä. Maaseudulla toimintaympäristö on nopeassa muutoksessa. Odotan linjauksen pohjalta rohkeita tekoja niin kokonaiskirkolta kuin paikallisilta maaseutuseurakunnilta”, Törmänen sanoo.

Seurakuntien on uudistuttava

Linjauksissa todetaan selvästi, että maaseutuseurakuntien on uudistuttava, ja se on tehtävä kestävästi, jotta seurakunnat tulevaisuudessakin vastaisivat maaseudun asukkaiden tarpeisiin ja toiveisiin. Kirkossa halutaan yhdessä edistää maaseudun elinvoimaisuutta ja tukea toimia, jotka edistävät uudistumista ja koko Suomen pysymistä asuttuna. Tähän tarvitaan kokonaiskirkon ja kaupunkiseurakuntien tukea ja reilua kumppanuutta. Kirkon perustehtävä on sama jokaisessa seurakunnassa riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat maantieteellisesti. ​     ​

Maaseutulinjauksissa korostetaan sitä, että olemme monin tavoin riippuvaisia maaseudun elinkeinoista, maa- ja metsätaloudesta, yritystoiminnasta ja palveluista. On tärkeää hyödyntää paikallisia palveluita ja tuotteita. Suurella osalla suomalaisista on juuria maaseudulla. Maaseudun mahdollistamaa huoltovarmuutta, elinvoimaista ja asuttua rajaseutua sekä vihreää teknologiaa tarvitaan myös kaupunkialueita varten. Tämä keskinäisriippuvuus tulisi tunnustaa nykyistä selkeämmin. Maaseudun elinkelpoisuus on myös kaupunkilaisten etu.

Ihmisten lisääntynyt monipaikkaisuus on uusi ilmiö

Tutkimusten mukaan maaseutu kiinnostaa asuinpaikkana. Lisääntynyt liikkuvuus näkyy monipaikkaisuutena. Siinä missä väestön väheneminen ja vanheneminen on ollut tuttua monissa maaseutuseurakunnissa jo vuosikymmenien ajan, monipaikkaisten asukkaiden ja heidän maalla viettämänsä ajan määrien kasvu on uutta. Työn ja opiskelun muutokset, vapaa-ajan lisääntyminen sekä liikenne- ja viestintätekniikan kehitys ovat nostaneet ilmiön uudelle tasolle.

Vapaa-ajan asuminen on maaseudun kannalta merkittävin monipaikkaisuuden muoto. Suomessa on noin puoli miljoonaa kesämökkiä sekä lisäksi noin 100 000 vapaa-ajan asuntona käytettävää omakotitaloa, joita käyttää vuosittain arviolta 2,5–2,9 miljoonaa henkilöä. Tutkimuksen mukaan vapaa-ajan monipaikkaisuus siirtää vuosittain 175 000 henkilövuotta kuntien välillä. Se vähentää kaupunkikuntien väestöä vuositasolla arviolta kolmella prosentilla ja lisää maaseutukuntien väestöä seitsemän prosenttia. Monipaikkaisuus haastaa seurakuntia toimimaan joustavammin ja sopeutumaan vaihtelevaan ihmisten määrään.

Seurakuntien on jatkossa löydettävä oma roolinsa myös uusissa verkostoissa hyvinvointialueilla, perhekeskuksissa sekä sote-palveluissa. Muutosten keskellä seurakunnan toiminta voi olla kuntalaisille ainoita yhteisöllisiä lähipalveluita. Seuraavien vuosien aikana monien maaseudun seurakuntien on välttämätöntä etsiä myös uudenlaisia yhteistyön tapoja naapuriseurakuntien kanssa. Esimerkiksi yhteiset virat ovat yksi yhteistyön mahdollisuus.

Kaikilla kirkon jäsenillä tulisi periaatteessa olla tasapuoliset mahdollisuudet saada seurakunnan palveluja.

Kirkko tekee hyvää

Seurakuntien tuottama tai yhteistyössä toteuttama kulttuuri- ja musiikkitoiminta on monilla paikkakunnilla merkittävä hyvinvointia vahvistava toimintamuoto. Jumalanpalvelusten ja muiden tilaisuuksien striimaukset saavat paljon katselukertoja ja mahdollistavat osallistumisen ajasta ja paikasta riippumatta. Etäyhteyksien avulla on mahdollista toteuttaa myös kerho-, diakonia- ja jopa kuorotoimintaa.

Kirkko tarjoaa ainutlaatuista palvelua maksuttomilla sielunhoitopalveluillaan. Useimmilla seurakunnilla on sopimukset lähialueen perheasiainneuvottelukeskusten ja sairaalasielunhoidon kanssa. Etäosallistuminen on mahdollistanut uudella tavalla myös perheneuvonnan palvelut sekä sielunhoidolliset keskustelut.

Erilaiset yhteiskunnalliset kriisit ovat osoittaneet sen, että kirkossa henkisen ja hengellisen tuen tarjoaminen ja kriisiosaaminen ovat korkealla tasolla ja kehittyvät edelleen. Kirkko on paikka kaikille alueen ihmisille yhteisöllisen surun keskellä, ja kirkossa osataan myös antaa tilaa hiljaiselle suremiselle.

Kirkon ilmastotyössä on sitouduttu ilmastonmuutoksen torjuntaan ja vähentämään kirkon toiminnasta ja kiinteistöistä aiheutuvia haitallisia kasvihuonekaasupäästöjä. Kirkon ympäristödiplomi sisältää energiatehokkuuden parantamista seurakuntien kiinteistöissä.

Yhteiskunnan muutos pakottaa seurakunnat muuttumaan. Kirkko tarvitsee myös tulevaisuudessa osaavia ja koulutettuja kirkon työntekijöitä. Kirkon resurssien käyttöön kohdistuvien toiveiden osalta maalla korostuvat lievästi jumalanpalveluselämä, lapsi- ja perhetyö, rippikoulu, hautaaminen ja hautausmaat. Kaupungeissa puolestaan korostuvat voimakkaasti yhteiskunnallisen työn, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, saavutettavuuden, oikeudenmukaisuuden ja ulkopuolisuuden ehkäisyn tavoitteet.

Maaseutulinjausten suosituksilla kirkkohallitukselle, hiippakunnille sekä maaseutu- ja kaupunkiseurakunnille pyritään varmistamaan, että kirkko voi olla tulevaisuudessakin kestävän tulevaisuuden ja toivon ääni maaseudun seurakunnissa ja yhteisöissä.

Kirkon uudistuneet maaseutulinjaukset, Monipaikkainen kirkko hyväksyttiin kirkkohallituksen täysistunnossa 19.9.2023.