Ihmisiä ja ilmiöitä: Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: Iloa ja elinvoimaa ikävuosiin

Kirkolle vihittiin pitkästä aikaa lehtori

 

Kuva: Taneli Törölä.

Suomen Raamattuopistolla työskentelevä Tiina Karlsson vihittiin Espoon hiippakunnan lehtorin virkaan sunnuntaina. Viimeksi kirkolle vihittiin lehtori 2008.

Kirkon palveluksessa työskentelee tällä hetkellä vain kymmenkunta lehtoria. Ainoa Espoon hiippakunnassa vihitty lehtori on vastedes Raamattuopiston nuorisotyön tiiminjohtaja Tiina Karlsson. Hänet vihittiin virkaansa 13.12. Samassa messussa vihittiin kolme pappia ja neljä diakonia. Lehtorin vihkimisen kaava löydettiin vanhasta kirkkokäsikirjasta, koska nykyisessä käsikirjassa sitä ei enää ole.

Vihkimys ei juuri muuta Karlssonin työnkuvaa Raamattuopiston palveluksessa.

Perheniemi neliöb. 17.-23.6.

– Lehtorin virka määritellään opetus- , kasvatus- ja sielunhoitotyön viraksi, mikä sopii erinomaisesti nuorisotyöstä vastaavalle työntekijälle. Viran myötä saan vastata rippikoulusta. En voi toimittaa konfirmaatiomessua, mutta voin konfirmoida. Lehtori saa myös avustaa ehtoollisella ilman erillistä lupaa kirkkoherralta, ja vaitiolovelvollisuus on lehtorilla yhtä tiukka kuin papilla, Karlsson kertoo.

– Minulla ei ole kutsumusta papiksi, mutta minulla on vahva kutsumus hengelliseen työhön. Iloitsen siitä, että tällaisella kutsumuksella voi edelleen työskennellä kirkossa. Minulle oli iso juttu, että Espoossa suhtauduttiin tähän niin myönteisesti. Olen tehnyt yli 17 vuotta järjestössä nuorisotyötä muun muassa rippikoulujen parissa, ja rippikoulumme on aina järjestetty Espoon tuomiokapitulin luvalla. Tavallaan olen siis koko ajan tehnyt kirkon työtä olematta kirkon työntekijä.

Lehtorin viran tulevaisuus epäselvä

Kirkon nettisivujen mukaan ”lehtori on luterilaisen seurakunnan palveluksessa oleva naisteologi, joka ei ole saanut pappisvihkimystä. Hän toimii maallikkona opetus- ja julistustehtävissä, mutta ei voi toimittaa sakramentteja.” Kirkko perusti lehtorin viran vuonna 1963 torjuttuaan naispappeuden. Naispappeuden hyväksymisen jälkeen (1986) lehtorin viran olemassaolon perusteista on kiistelty usein. Kirkolliskokouksessa asiaa on käsitelty viimeksi vuonna 2009.

Kotimaa24 haastatteli Karlssonin vihkimyksen tiimoilta muun muassa Naisteologit ry:n puheenjohtajaa ja sihteeriä. Sihteeri Maarit Hirvi katsoi, että ”koko virka olisi lakkautettava”, mutta puheenjohtaja Salla Häkkisen mielestä ”lehtorien vihkimiset ovat kiinni seurakuntien tarpeista”. Espoon piispa Tapio Luoman mukaan ”lehtorin oikeuksien myöntäminen on kieltämättä nykyisin poikkeuksellista, mutta täysin mahdollista”.

– Minun on vaikea tällä hetkellä nähdä, että seurakuntatyössä lehtorin viralla olisi tulevaisuutta, Luoma kommentoi kuitenkin Kotimaa24:lle.

– Periaatteessa kirkkomme voisi niin halutessaan ryhtyä kehittämään lehtorin virkaa, mutta nyt on tärkeämpää löytää ratkaisu ajankohtaisempaan diakonaattiin. Jos diakonaatti toteutuu, lehtorin virka ja sen tulevaisuus tulee minusta täysin uuteen valoon, Luoma jatkoi.

Diakonaatti tarkoittaa ”kirkon hengelliseen virkaan kuuluvaa, papin virasta erillistä palveluvirkaa”. Diakonaattikomitea ehdotti papinviran rinnalle perustettavaa virkajärjestelmää ensimmäisen kerran vuonna 1994. On vielä epäselvää, mitä lehtorin viralle tapahtuisi, jos diakonaatti toteutuisi.

Yhteistyömahdollisuudet kasvamassa?

Tiina Karlsson katsoo vihkimyksensä kertovan siitä, että kirkossa on edelleen mahdollista tehdä yhteistyötä herätysliikejärjestöjen ja evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien välillä.

– Nostan hattua piispa Luomalle ja Espoon tuomiokapitulille. Tämä vihkimys ei todellakaan ollut minulle itsestäänselvyys. Mutta mitä hankalammaksi ajat menevät, sitä enemmän meitä kaikkia tarvitaan.

Karlsson ei kysynyt kapitulilta mahdollisuutta niin sanottuun erillisvihkimykseen. Hän katsoo voivansa tehdä tarvittaessa yhteistyötä naispuolisten pappien kanssa.

– Vihkimyksessä sitoudutaan tunnustuksen lisäksi myös kirkon järjestykseen. Näen edelleen kirkossa valtavasti hyvää, vaikka ongelmiakin on. Monet erimielisyydet esimerkiksi herätysliikkeiden, seurakuntalaisten ja kirkon työntekijöiden välillä eivät ole niin suuria, miltä julkisuudessa näyttää. On sääli, että uutisissa saa paljon palstatilaa se laita kirkosta, joka tahtoo laittaa kaiken uusiksi oppia myöten. Se ei todellakaan ole koko totuus.

Raamattuopisto profiloituu vahvasti ns. perinteisen virkakannan edustajaksi. Opiston työntekijöillä on kuitenkin virkakysymyksen suhteen omantunnonvapaus, ja osa heistä tekee Raamattuopiston ja kirkon paikallisseurakuntien yhteisissä tilaisuuksissa yhteistyötä naispuolisten pappien kanssa.

– Kunnioitan suuresti heitä, jotka edelleen sitoutuvat perinteiseen virkakäsitykseen Raamatun pohjalta, ja on väärin, että heitä painostetaan toimimaan omatuntoaan vastaan. Toivoisin että ryhmät, jotka tulkitsevat Raamattua viran suhteen eri tavalla, voisivat oppia elämään toisiaan kunnioittaen samassa kirkossa. Mielestäni virkakysymyksestä on tehty turhan mustavalkoinen.

– Toisaalta jos ajatellaan, että virkanäkemys on pelastuskysymys, eri kantoja edustavien on vaikea toimia samassa kirkossa, Karlsson jatkaa.

 
Artikkelibanneri perussanoma

Aiheet