Kirkkopäivät: Presidentti Sauli Niinistö pohti taivaallisen ja maallisen oikeuden eroja

Emerituspiispa Eero Huovinen haastatteli presidentti Sauli Niinistöä Kirkkopäivillä Turussa toukokuussa 2017. Kuva: Sari Savela

Emerituspiispa Eero Huovinen haastatteli tasavallan presidentti Sauli Niinistöä Kirkkopäivillä. Aiheet vaihtelivat Niinistön lapsuudesta ja koulunkäynnistä Arktiseen neuvoston työhön ja presidentti Koivistosta uskon peruskysymyksiin.

– Millainen oli suhteesi presidentti Mauno Koivistoon, kysyy emerituspiispa Eero Huovinen tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä haastatteluhetken aluksi. Tasavallan presidentti on saapunut Huovisen vieraaksi Kirkkopäiville, missä nojatuolihaastattelua seuraa satapäinen yleisö.

Niinistö kertoo, kuinka hän tuoreena kansanedustajana ensimmäisen kerran tapasi Koiviston. Tapaamista sävytti Niinistön suuri arvostus presidentti-instituutiota ja erityisesti Koivistoa itseään kohtaan.

Sansa kevat2019

– Aivan viime vuosina arvostus instituutiota kohtaan on kyllä ropissut, Niinistö toteaa ja saa yleisön hörähtämään.

Niinistö kertoo myöhemmin tavanneensa presidentti Koivistoa ja tämän puolisoa Tellervoa useamman kerran Kultarannassa.

– Arvostan Mauno Koiviston presidenttikautta, Sauli Niinistö toteaa.

Hymyilevät itäsuomalaiset ja siistit länsisuomalaiset

Kaksi varsinaissuomalaista presidenttiä saa Huovisen kysymään, varsinaissuomalaisuuden ominaispiirteistä. Niinistön mukaan varsinaissuomalaiset ovat pidättyväisiä ja vaikeaselkoisia. Pohdinta jatkuu eri puolilla Suomea asuvien kansalaisten mentaliteettieroihin.

– Itä-Suomessa hymy on herkemmässä, Sauli Niinistö sanoo.

Hän kertoo kierrelleensä paljon toreilla eri puolilla Suomea ja tehneensä muun muassa lipputiheydestä tärkeän havainnon.

– Viime kesänä Puumalassa oli valtavan paljon Suomen lippuja. Imatralla lippujen määrä lähes tuplaantui. Lipputiheys tuntuu kasvavan itään päin mentäessä.

Niinistö muisteli myös matkaa idästä länteen yhdessä eduskunnan entisen pääsihteerin Seppo Tiitisen kanssa.

– Pihat sen kun siistiytyivät länteen mentäessä. Niiden siisteys oli huipussaan ruotsinkielisellä pohjanmaalla.

Tiitinenkin myönsi havainnon oikeaksi, vaikka hän itse olikin Itä-Suomesta kotoisin.

Yliopistoon huonosta koulumenestyksestä huolimatta

Eero Huovinen johdattaa keskustelua Niinistön lapsuuteen.

– Millaiset eväät olet saanut kodistasi? Huovinen kysyy.

– Olin nuorin neljästä lapsesta ja sain vapaasti tutkia muiden käytöksestä, mikä oli sopivaa ja mikä ei. Opin tarkkailemalla.

Nuorempana Niinistön kiinnostus ei ollut kouluasioissa ja koulumenestys olikin vaatimaton, niinpä oikeustieteen opinnot yliopistossa eivät näyttäneet mitenkään todennäköiseltä vaihtoehdolta.

– Minusta sanottiin, että muut kävivät koulua ja Sale koulussa.

Sauli Niinistö saa kiittää yliopisto-opinnoistaan veljeään, joka hankki pikkuveljelleen pääsykoekirjat ja käski lukemaan pääsykokeeseen.

– Onko niin, että koulupoikien menestys on kääntäen verrannollinen myöhempään menestykseen? Eero Huovinen kysyy.

– Ai sinäkin olit huono koulussa, Niinistö vastaa.

Tasavallan presidentti toteaa, että hänellä ei olisi ollut mahdollisuuksia yliopisto-opintoihin, jos valinta olisi tehty arvosanojen perusteella niin kuin nyt yliopistohakujen uudistamisessa suunnitellaan.

– Pojilla on usein sitä vikaa, että he kypsyvät hitaammin, Niinistö toteaa.

Päiväkirjamerkintöjä mustekynällä

Presidentti Sauli Niinistö on kirjoittanut useita kirjoja.

– Hiljaisten historia ja Viiden vuoden yksinäisyys ovat aika poikkeuksellisia kirjoja juristin kirjoittamiksi. Ne ovat niin henkilökohtaisia ja herkkiä, Eero Huovinen sanoo.

– Siinä on tullut pantua paperille sitä, mitä päässä pyörii. Tunnen paljon herkkäsieluisia juristeja, Niinistö toteaa.

– Onko uusia kirjoja tulossa? Huovinen jatkaa.

– Saattaa olla, vastaa Niinistö arvoituksellisesti.

Niinistö kertoo kirjoittavansa säännöllisesti päiväkirjaa ja mieluiten mustekynällä.

– Haluan, että kaikki mitä sillä hetkellä ajattelen, pysyy muuttumattomana, Niinistö perustelee valintaansa kirjoittaa mieluummin mustekynällä paperille kuin tietokoneella.

– Mitkä asiat tuottavat iloa?, kysyy Eero Huovinen.

– Esimerkiksi täällä oleminen. Yleensäkin se, kun näkee iloa. Se tarttuu.

Epärehellisyyttä ja tietoista epäaitoutta Niinistö ei siedä.

Kysymykseen puolison merkityksestä elämässä Sauli Niinistö kehuu puolisonsa kykyä nähdä asioiden myönteiset puolet. Hän itse tunnustautuu realistiksi, joka saa usein pessimistin leiman.

Presidentti kertoo olevansa velvollisuudentuntoinen, joka ryhtyy herkästi kantamaan vastuuta asioista, joiden havaitsee ikään kuin lilluvan.

Maahanmuutto, pakolaiset ja ilmastonmuutos

Emerituspiispa ja tasavallan presidentti keskustelevat myös ajankohtaisesta maahanmuuttokysymyksestä, jossa kirkko on ottanut aktiivista roolia ja kritisoinut viranomaisia tehdyistä karkotuspäätöksistä.

– Kirkonväki katsoo asiaa eri näkökulmasta kuin viranomaiset. Migri joutuu katsomaan kokonaisuutta. Se saattaa olla suuri ongelma, jos sääntöjä ei noudateta, Sauli Niinistö sanoo.

Niinistön mielestä hallitsematon maahanmuutto pitäisi saada loppumaan ja samalla pakolaiskiintiöitä pitäisi kasvattaa. Toisin sanoen Suomen tulisi ottaa suoraan pakolaisleireiltä enemmän ihmisiä. He kun ovat usein kaikkein heikoimmassa asemassa.

Niinistö muistuttaa, että Suomi on hoitanut osuutensa Euroopassa yhdessä sovituista maakohtaisista pakolaiskiintiöistä. Vain Malta on Suomen ohella toistaiseksi ottanut vastaan sille määrätyn pakolaiskiintiön. Niinistön mukaan pohjoismaissa asenne pakolaisia kohtaan on pehmeämpi kuin Euroopassa keskimäärin. Monilla Itä-Euroopan mailla on varsin tiukka asenne maahanmuuttajia kohtaan.

– Olemmeko keskellä kansainvaellusta? Eero Huovinen kysyy.

– Kyllä olemme. Vuoden 2015 lopulla Venäjältä tuli noin 2000 ihmistä noin 30:stä eri maasta.

Niinistö toteaa, että tulevaisuudessa ilmastonmuutos pakottaa yhä useampia ihmisiä lähtemään kotisijoiltaan. Arktisen neuvoston työn onnistumisella on Niinistön mukaan suora linkki ilmastonmuutokseen ja siten kansainvaelluksiin.

– Jos menetämme arktisen alueen, menetämme maapallon, Niinistö sanoo.

Arktisen neuvoston työ on tällä hetkellä erityisen haastavaa, sillä neuvoston kahden suurimman maan päämiehet suhtautuvat ilmastonmuutokseen torjuvasti. Presidentti Trump kieltää sen olemassaolon ja presidentti Putin puolestaan on sitä mieltä, ettei ilmastonmuutos ole ihmisen aiheuttama.

Taivaallinen ja maallinen oikeus

Keskustelun lopuksi Huovinen johdattaa presidentin pohtimaan luterilaisuuden ja kristinuskon merkitystä.

– Luterilaisuudella on pitkä historiallinen merkitys, jota ei ehkä enää niin havaita. Luterilaisuuden eettinen puoli elää ja on syvällä meissä.

Eero Huovinen ottaa katekismuksen käteensä ja kysyy presidentiltä, mikä tämän mielestään tärkein käsky.

Niinistö ei nosta mitään tiettyä käskyä muita tärkeämmäksi, vaan toteaa niiden kaikkien olevan tärkeitä.

– Nyt vähän mutkittelen. Laki ei voi kieltää, mutta voi määritellä rangaistuksen lain rikkojalle. Raamattu sen sijaan voi kieltää. Käsky tai kielto on paljon jyrkempi, Niinistö pohtii ja jatkaa, – Miten taivaallinen oikeus suhtautuu kiellon rikkomiseen? Mitä on anteeksianto ja syntien sovitus.

– Eikö myös Jumalan edessä sanota, että älä tapa. Silti, jos joku niin tekee, niin hänkin voi saada sen katuessaan anteeksi, Eero Huovinen toteaa.

– Kumpi on vakavampi auktoriteetti tuomari vai Jumala?, Huovinen jatkaa.

– Jumala, sillä häneltä voi odottaa enemmän armoa, Niinistö sanoo.

Uskontunnustuksen vaikeimmaksi kohdaksi Sauli Niinistö sanoo kohdan: ”…ja on sieltä tuleva tuomitsemaan…”

– Se tarttui korvaan jo lapsena. Olisin taipuvaisempi ajattelemaan, että ”…on sieltä tuleva armahtamaan”. Ehkä tuomitseminen pitää myös armahtamisen sisällään.