Kirkkokuntarajat ylittävä yhteys tuottaa hyvää hedelmää Nepalissa

 

Summer Institute of Linguistics (SIL) -järjestön työntekijä Pekka Wilde esitteli työtään viime vuoden lokakuun kokoontumisessa. Kuva: Juho Leppänen

Suomalaislähetit jakavat niin ilot kuin surutkin, liittyivätpä ne sitten työhön tai siviilielämään.

Kiinan ja Intian välissä sijaitsevassa Nepalissa oli vuonna 1977 vain 700 kristittyä. Nyt heitä on 29 miljoonan asukkaan maassa yli miljoona. Räjähdysmäisen kasvun keskeisiä tekijöitä ovat olleet hengellisen työn suunnitelmallisuus ja eri toimijoiden välinen yhteistyö, jolla on vuoristomaassa pitkät perinteet.

Vuodesta 1954 vuosituhannen vaihteeseen Nepaliin ulkomailta kohdistuvaa lähetystyötä koordinoi Nepalin Yhdistynyt Lähetys (United Mission to Nepal). Enimmillään yhteistyöelimen puitteissa työtä teki yli 40 kirkkokuntaa 22 maasta.

Perheniemi trp.sh-neliö vkot25.-26.

Kattojärjestö perustettiin, jotta lähetystyö ei Nepalissa toistaisi samoja toimintatapoja, joita oli kokeiltu Intiassa melko laihoin tuloksin.

Sanan lukemista, rukousta ja yhteisiä pohdintoja

Kristillisistä suomalaisjärjestöistä Nepalissa ovat työskennelleet Suomen Lähetysseura, Suomen Vapaakirkko ja Fida International, ja ekumeeninen yhteydenpito on muodostunut osaksi myös suomalaistoimijoiden arkea.

Suurin osa Nepalissa työskentelevistä reilusta kymmenestä suomalaislähetistä kokoontuu vähintään kerran kuukaudessa viettämään iltaa yhdessä pääkaupunkiin Kathmanduun. Raamatun tutkiminen, laulut, rukous ja yhteiset pohdinnat virvoittavat niin vapaakirkolliset, helluntailaiset kuin luterilaisetkin. Yhteys on konkreettista, ja se on ollut vahvaa niin kauan kuin suomalaisia lähettejä on Nepalissa ollut.

– Asioiden jakaminen, kuunnelluksi ja ymmärretyksi tuleminen sekä tuen saaminen muilta auttavat jaksamaan, Vapaakirkon ja Summer Institute of Linguistics (SIL) -järjestön työntekijät Pekka ja Merja Wilde sanovat.

– Kristittyjen yhteys on tärkeä asia. Suomen Lähetysseuran joukko on myös niin pieni, että siksikin on ihan kiva tuntea muita, Lähetysseuran työntekijä Kirsti Kirjavainen täydentää.

Lähettien lisäksi tapaamisiin osallistuu Kathmandussa väliaikaisesti asuvia ja siellä vierailevia suomalaisia.

Yhteydenpidolla ja tapaamisilla on merkitystä myös työn kannalta. Suomalaistoimijoilla on hyvin samanlaisia hankkeita nais- ja lapsityöhön, vammaistyöhön ja lukutaitotyöhön liittyen, joten tiedonvaihdolla ja yhteisellä oppimisella on suuri merkitys toiminnan tehostamiseksi. Järjestöt tekevät hankkeissa myös käytännön yhteistyötä.

Arkista apua

Ryhmä auttaa toisiaan myös monenlaisissa kehitysmaan arjen haasteissa. Tiettyjen ruokatarvikkeiden, kotitalousvälineiden ja muiden pientavaroiden löytäminen on vaikeaa, joten kun jotain uutta löytyy, tieto jaetaan kaikille.

– Ryhmässämme toteutuu pitkälle alkuseurakunnan malli: ihan kaikkea ei jaeta, mutta esimerkiksi ruisleivät ja suklaat kyllä, Fida Internationalin lähetti Päivi Leppänen havainnollistaa hymyillen.

Kotimaassa kirkkokuntien välejä hiertävät näkemyserot tuntuvat Nepalin haasteiden keskellä melko kaukaisilta.

– Jos olemmekin seurakuntataustamme huomioon ottaen varsin sekalainen seurakunta, niin olemme myös, ja ennen kaikkea, kuin yksi perhe: ystäviä ja työtovereita Herrassa. Vaikka meillä onkin tietyt opilliset eroavaisuutemme, ne eivät koskaan nousseet ongelmaksi tai esteeksi yhteydellemme, Wildet sanovat.

Haastatellut uskovat, että ulkomaalaisten kristittyjen sopuisa yhteys toimii vahvana todistuksena myös paikallisille ei-kristityille.

Kirkkokuntien yhteinen historia näkyy myös nepalilaisessa kristillisyydessä. Jos paikalliselta kristityltä kysyy hänen kirkkokuntaansa, hän ei välttämättä osaa nimetä sitä.