Sosiaali- ja terveysministeriön ja kirkon edustajat neuvottelevat torstaina 27.5. rippisalaisuuden murtamisesta lasten hyväksikäyttötapauksissa. Peruspalveluministeri Paula Risikko kutsui kirkon edustajat neuvotteluun vaadittuaan ensin kirkkoa muuttamaan käytäntöjään.
Paula Risikko vaati Helsingin Sanomissa 15.5. kirkkoa murtamaan rippisalaisuuden kirkkolain muutoksella, tai se pakotetaan siihen tekemällä muutos lastensuojelulakiin.
Kuopion piispa Wille Riekkinen ihmetteli Risikon uhkailevaa äänensävyä Helsingin Sanomien nettisivuilla (18.5.).
Risikko itse uskoo neuvotteluilla löytyvän lopputuloksen hyvässä hengessä.
– Tarkoitus on, että keskustellen käymme läpi eri toteutusvaihtoehtoja ja yhdessä löydämme tämän asian kannalta parhaan ratkaisumallin, Risikko sanoo.
– On selvää, että kaikki osapuolet toivovat, että lasten hyväksikäyttöön voitaisiin puuttua entistä paremmin.
Onko rippisalaisuus etu vai haitta lastensuojelulle?
– Jos tätä kautta saataisiin tietoon yksikin uusi tapaus, sillä olisi suuri merkitys asianosaisille ja mahdollisille uusille uhreille, Risikko sanoo.
Monet piispat ovat epäilleet, olisiko rippisalaisuuden murtamisella vaikutusta lasten hyväksikäyttötapausten paljastumiseen. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen päinvastoin uskoo ripin toimivan auttamiskanavana lasten hyväksikäyttötapauksissa.
– Mikäli rippisalaisuus murretaan, se ei poista pedofiliaa yhteiskunnasta, mutta poistaa yhden mahdollisen auttamiskanavan tällaisessakin tilanteessa. Rippisalaisuus on pikemminkin etu kuin haitta, koska ilman sitä jotkut tapaukset jäisivät kokonaan tulematta ilmi, Häkkinen sanoo.
Rippisalaisuus kuuluu ripin olemukseen – sen tarkoitus ei ole peitellä rikoksia
Nykyisellään kirkkolaki velvoittaa rippiä vastaanottavaa pappia ilmoittamaan viranomaisille kuullessaan hankkeilla olevasta törkeästä rikoksesta, kuitenkaan paljastamatta asianomaista.
– Sielunhoito ei ole rikoksen salailua eikä rippiä käytetä synnin peitteenä. Ne ovat sitä varten, että ihminen selvittää asiansa sekä ihmisten – siis tarvittaessa myös viranomaisten – että Jumalan kanssa.
Jo nyt jokainen kirkon työntekijä ja luottamushenkilö, myös papit ja lehtorit, ovat lastensuojelulain nojalla ilmoitusvelvollisia. Ainoa poikkeus ovat pappien ja lehtoreiden rippi- ja sielunhoitokeskustelut.
– Erityisesti ripin osalta papin vaitiolovelvollisuuden perusta on teologinen ja liittyy olennaisesti kirkon oppiin. Pappi ei ole kuullut rippiä ihmisenä vaan hän toimii Jumalan edustajana ja välikätenä, Seppo Häkkinen sanoo.
Aiheesta lisää:
www.hs.fi: Risikko: Rippisalaisuudesta on luovuttava pedofiliatapauksissa
