Kasvava alkoholinkäyttö jarruttaa Afrikan kehitystä

 

Alkoholiteollisuus kasvaa vauhdilla Afrikassa. Kuva: LEHTIKUVA/REUTERS/HEREWARD HOLLAND

– Globaali alkoholiteollisuus tunkeutuu nyt voimalla kehitysmaihin, norjalaisen Sininen risti -järjestön pääsihteeri Jan Elverum sanoo Dagen-lehden haastattelussa.
– Kansainvälisten olutkonsernien liikevaihdon vuosikasvu Euroopassa on vain kolme prosenttia, kun se joissakin Afrikan maissa on yli kolmekymmentä prosenttia, hän vertaa.

 

Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että Afrikassa alkoholinkulutus on samoissa lukemissa kuin muuallakin keskimäärin, vähän yli kuusi litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti vuodessa. Täsmällistä tietoa on kuitenkin vaikea saada. Kansainvälisen ja paikallisen teollisuuden tuottamien juomien lisäksi monet ihmiset valmistavat kotikonstein erivahvuisia juomia sekä omaan käyttöön että tuttavapiirissä myytäväksi.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Lisääntyvä alkoholin käyttö sivuvaikutuksineen tulee Elverumin mukaan kipeästi tarvittavan kehityksen esteeksi.

– Jatkuva alkoholin käyttö kurjistaa köyhien arkea. Samanaikaisesti kasvaa keskiluokka, jolla on enemmän tuloja kuin ennen. Aiemmin uskottiin, että köyhyyden helpottaessa ihmiset lakkaisivat juomasta, mutta niin ei näytä käyvän. Uusi keskiluokka omaksuu länsimaiset juomatavat, ja niin alkoholin kulutus vain kasvaa.

Teollisuus laati valtioille alkoholipolitiikkaa

Kehitysmaiden keskiluokan ostovoima on suurille alkoholiyhtiöille herkkupala.

– Panimoteollisuuden toimijat Afrikassa ovat globaaleja jättiläisiä, joilla on maailmanlaajuiset markkinointisuunnitelmat. Samanaikaisesti panimoyhtiöiden markkinointi Afrikassa ei noudata edes niiden omia standardeja, saati sellaista säätelyä kuin ne kohtaavat Euroopassa, sanoo kehitysyhteistyötä tekevän Forut-järjestön tutkija Jan Endal.

Hänen mukaansa alkoholiteollisuuden edustajat ovat päinvastoin ohjanneet aktiivisesti useiden Afrikan maiden alkoholipolitiikkaa mieleisekseen. Esimerkiksi Lesothon, Malawin, Ugandan ja Botswanan alkoholipolitiikan asiakirjat ovat melkein identtiset, ja niiden teksti on peräisin monikansallisen SABMiller-olutyhtiön ja alkoholiteollisuuden rahoittaman Kansainvälisen alkoholipolitiikkakeskuksen laatimasta suosituksesta.