Jyrki Palmi – Seurakuntamies

 

Kun Jyrki Palmi kertoi seurakunnan vanhimmistolle lähetyskutsustaan, hänelle vastattiin: – Jyrki, me olemme odottaneet, milloin itse huomaat asian.

Jumala kutsui Jyrki Palmia hengelliseen työhön murrosiän dramaattisten vaiheiden keskellä. Seurakuntatyö Suomessa vaihtui vaarallisempaan arkeen Albaniassa ja lopulta työhön Fida Internationalin palveluksessa.

Laukaukset kaikuivat pimeässä yössä. Sähköt olivat jälleen poikki ja vettä tuli hanasta vain kukonlaulun aikaan. Ryöstöt olivat arkipäivää. Palmin perhekin joutui ryöstön kohteeksi useamman kerran. Albania oli 1990-luvun alussa, Enver Hoxhan diktatuurin kaaduttua, varsinainen villilänsi. Monet olivat kummastelleet Jyrki Palmin ja hänen vaimonsa Annen päätöstä lähteä kahden pienen pojan kanssa ensimmäisiksi suomalaisläheteiksi Albaniaan. Kutsu lähetystyöhön paloi kuitenkin perheen sydämissä.

Käännekohtia

Jyrki Palmi syntyi alajärveläiseen yrittäjäperheeseen. Hänen lapsuutensa oli rikkinäinen. Jyrkin äiti menehtyi dramaattisesti pojan ollessa murrosikäinen.

– ­Muistan, kuinka poliisit toivat äitini vaatteet minulle muovipussissa. Menin pussi kädessä kaatopaikalle, polvistuin Jumalan eteen ja heitin pussin menemään, Jyrki kuvailee.

Siinä hetkessä Jyrki sai kutsun hengelliseen työhön. Hän ei halunnut kenenkään joutuvan kokemaan äitinsä kohtaloa.

Jyrki palveli vuosia kotiseurakunnassaan. Anne, olisi ollut jo innokkaasti lähdössä lähetystyöhön, mutta Jyrki jarrutteli. Kaikki muuttui saksalaisessa hotellihuoneessa.

Jyrki työskenteli tuolloin alajärveläisessä paikallislehdessä. Hän oli juttumatkalla John Deeren traktoritehtaalla Saksan Mannheimissa. Työpäivän päätyttyä Jyrkin työkaverit halusivat lähteä tutustumaan maan juomakulttuuriin. Jyrki ilmoitti jäävänsä hotellille tekemään töitä. Yhtäkkiä Jumalan läsnäolo valtasi hänen hotellihuoneensa ja sai miehen polvilleen. – Kuulin Jumalan kysyvän, haluatko piirtää rajat, vai saanko viedä sinut pidemmälle, Jyrki kuvaa.

Oman perhetaustansa takia Jyrki oli halunnut kasvattaa lapsensa turvallisessa kodissa. Hänen saamansa kuva lähetystyöstä oli kaikkea muuta kuin turvallinen: ensin mentäisiin viidakkoon ja sitten saataisiin malaria.

– Tajusin siinä hetkessä, että olemme kaikkein onnellisimpia siellä, mihin Jumala meidät johtaa, emme siellä, mihin rajaamme itsemme.

Kun Jyrki palasi kotiin, hän huusi jo ovelta: – Anne, nyt minulla on lähetyskutsu!

Raamatut vietiin käsistä

Jyrki kävi vierailemassa Albaniassa muutamien muiden lähettikandidaattien kanssa.

– Kaikki muut seurueessa sanoivat ”ei kiitos”. Minä koin, että Albania on meidän paikkamme.

Palmin perhe muutti puolen vuoden kielikurssin jälkeen Albaniaan perustamaan seurakuntaa. Elämä oli haasteellista. Ruokaa käytiin ostamassa kahden viikon välein Kreikasta, sillä kauppoja maassa ei juuri ollut. Polttoaineen hinta oli pilvissä eikä terveydenhuoltoa ollut saatavilla. Ilosanomalle maa sen sijaan oli avoin.

– Kun jaoimme Raamattuja, ne suorastaan vietiin käsistä.

Palmien alkaessa odottamaan kolmatta lastaan, Rebeccaa, he olivat saaneet istutettua Fierin kaupunkiin seurakunnan. Sitten Jumala vei perheen Unkariin. He perustivat myös sinne seurakunnan, ja Jyrki opetti raamattukoulussa missiologiaa. Suomeen iskenyt lama sekä sitä seurannut markan devalvointi koetteli perheen kutsua. Rahat olivat vähissä, mutta luottamus Jumalaan säilyi. Perhe palasi Suomeen vasta vuonna 2001.

Lähetysnäky seurakuntiin

Suomeen palattuaan Jyrki Palmi toimi Helsingin Saalem-seurakunnan lähetyspastorina ja sen jälkeen Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtajana. Nyt Fida Internationaliin töihin siirtynyt seurakunnanistuttaja viihtyi pastorin työssä. – Olen aina ollut seurakuntamies, hän nauraa.

Fidan seurakuntasuhteiden ja varainhankinnan johtajana Jyrki haluaa sytyttää lähetysnäyn uudelleen Suomen helluntaiseurakuntiin. Hänen toiveensa on, että jokaisella seurakunnalla olisi lähetti, joko oma tai yhteinen toisen seurakunnan kanssa.

Teksti: Benjamin Hokkanen Kuva: Arto Karvonen

 
Fida artikkeli