Kirjoittanut
”Raamatun arvovallan puolustaminen” on viiltävä käsite, joka saa kirkon laidat reagoimaan täsmälleen päinvastaisilla tavoilla.
‒ Kun viidesläinen kuulee nämä sanat, hän ajattelee, että nyt ollaan oikealla asialla, tulipa seuraavaksi mitä tahansa, raamattukouluttaja Eero Junkkaala kärjistää.
Toisella laidalla korvat menevät sen sijaan tukkoon.
‒ Siellä ajatellaan, että nyt tulee lukkoon lyötyjä mielipiteitä, joissa ei ole mitään keskusteluvaraa, Junkkaala maalailee.
Teologian tohtori Eero Junkkaala vastaa pyhäinpäivän iltana Veritas Forumin ja Helsingin Opiskelija- ja koululaislähetyksen illassa kysymyksiin kirkossa käytävän raamattukeskustelun haasteista.
Junkkaala kertoo, mistä hän on löytänyt rohkeutta istua pöydissä, joiden äärellä on eri tavoin ajattelevia kristittyjä.
Lisäksi hän vastaa kuulijoiden kysymyksiin Raamatun vaikeista kohdista.
Inspiroitua Jumalan sanaa
Junkkaalan mielestä herätyskristillisissä piireissä ei ole hirveästi avattu sitä, mitä Raamatun arvovalta tarkalleen ottaen tarkoittaa.
Hänellä itsellään on asiasta periviidesläinen käsitys: Raamattu on Jumalan sanaa ja siinä on kaikki se, minkä Jumala on halunnut ihmiskunnalle antaa.
‒ Jokainen sana on inspiroitu. Se tarkoittaa, että Raamatussa kaikki on Jumalan Hengen ohjaamaa, vaikka kaikki on ihmisten kirjoittamaa.
Monet ajattelevat, että Raamatun kova ydin on Jumasta ja loput ovat ihmisten mielipiteitä. Tämä on Junkkaalan mielestä mahdotonta.
‒ Mikä on se leikkuri, jolla erottelisimme nämä? Raamattu ilmoittaa itse, että se on kokonaan Jumalan sanaa, ja tämä on myös kirkon näkemys.
Jokainen tekee tulkintoja
Samaan hengenvetoon Junkkaala huomauttaa, että myös kaikki Raamatun jumalallisen arvovallan puolesta puhuvat tekevät Raamatusta koko ajan tulkintoja.
‒ Kun rupeaa puhumaan tulkinnasta, alkaa joillakin hälytyskellot soida.
Eero Junkkaalan tuore teos Viides herätysliike – Näin minä sen näen (Kirjapaja 2016) on saanut paljon myönteistä julkisuutta, mutta myös kylmää kyytiä.
Jälkimmäinen liittyy juuri tulkitsemiseen. Junkkaala on tulkinnut Raamattua niin, että kirkossa olisi viisasta tehdä yhteistyötä naispappien kanssa. Tämä näkemys on tehnyt hänestä toisella tavalla tulkitsevien mielestä harhaoppisen.
Jokaisen kristityn haaste on tulkinnoista riippumatta kuitenkin sama:
‒ Meidän on nielaistava Raamattu sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin toivoisimme sen olevan. Meillä ei ole sen sisällöstä valitusoikeutta.
Junkkaalan mielestä on hyvä, että luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoissa ei ole kovin paljon määritelty, mikä Raamattu on.
‒ Tärkeää ei ole määritellä, vaan julistaa Raamattua, jotta usko syntyisi.
Kestäminen on hyödyllistä
Junkkaala kuitenkin vetää hiukan takaisin sanoessaan, että Raamatun suurista linjoista on olemassa vain yksi oikea tulkinta. Tällainen asia on esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemus, josta voi tehdä vain yhden kirjoituksista nousevan tulkinnan: ylösnousemus on historiassa tapahtunut tosiasia.
Samalla hän kuitenkin toteaa, että on hyödyllistä pysyä kuulolla mistä tahansa asiasta eri tavalla ajattelevien kanssa.
‒ Toisenlaisten äänien kestäminen on hyödyllistä. Voin oppia paljon niiltä, jotka ajattelevat eri tavalla.
Junkkaalan mukaan kuunteleminen, joka voi tarvittaessa johtaa myös omien näkemysten muuttamiseen, edellyttää turvallisuuden tunnetta, nöyryyttä ja riittävän hyvää itsetuntoa.
‒ Ja jos pystyy vähän huumorilla suhtautumaan itseensä, niin se vie jo pitkälle.
Danielle Miettinen
Veritas-ilta Kallion seurakuntakodilla lauantaina 5.11. klo 18. Osoite Siltasaarenkatu 28, Helsinki.
