Avioliittotyöstä tuli Jukka Ketojalle ja Ulla-Maija “Umma” Lammi-Ketojalle elämäntapa heidän omaksikin yllätyksekseen. Kokemus on opettanut heille, ettei avioliitossa kannata pyrkiä mihinkään vähempään kuin läheiseen rakkaussuhteeseen.
Teksti: Sofia Ziessler-Korppi
Hymyilevä pariskunta istuu sohvalla lähekkäin. Avoin keskusteluyhteys välittyy tavasta sanoittaa tunnetta ja ajatuksia, haasteitakin.
Jukka Ketoja ja Ulla-Maija Lammi-Ketoja ovat olleet naimisissa reilut 40 vuotta, ja heillä on neljä aikuista lasta.
Pari tutustui toisiinsa seurakuntakuvioissa ja alkoi seurustella täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Naimisiin mentiin parikymppisinä.
— Erilaisuus veti meitä puoleensa. Ensimmäisinä avioliittovuosina se alkoi kuitenkin aiheuttaa ristiriitoja, Jukka avaa.
Jukka oli ihastunut Umman spontaanisuuteen.
— Mutta joskus kun tultiin kylästä, annoin hyvinkin kriittistä palautetta siitä, mitä hän oli siellä puhunut. Se ei minusta ollut ollut sopivaa, Jukka muistaa.
Ulla-Maija kertoo ihastuneensa Jukan harkitsevuuteen ja harvasanaisuuteen.
— Se, mitä hän sanoi, oli painokasta. Mutta sitten aloinkin vaatia sinulta puhumista, Ulla-Maija toteaa kääntyen Jukan puoleen.
Kävi niin, että se, mikä oli aluksi viehättänyt, alkoikin ärsyttää. Kommunikaatiosta tuli yksi pariskunnan suurista haasteista.
Sopivia sovelluksia
Käänne tapahtui, kun Jukan ja Ulla-Maijan ystävät houkuttelivat heidät nykyään Parempi avioliitto ry:nä tunnetun järjestön avioliittoleirille. Avioliittoa oli heillä tuolloin mittarissa kymmenisen vuotta.
— Olin aluksi vähän skeptinen, mutta ensimmäisellä leirillä ymmärsin meidän erilaisuutemme ihan uudella tavalla. Tajusin, ettei Umma ollut tahallaan kiusannut ja ärsyttänyt minua, vaan että hän on oikeasti erilainen, Jukka muistaa.
Jukka ja Ulla-Maija ottivat heti leirin jälkeen käyttöön seitsemän heidän keskenään sopimaansa “sovellusta” eli käytännön muutosta. Uudet toimintatavat alkoivat parantaa suhdetta.
— Näin me innostuimme, Jukka kommentoi.
Eräs sovelluksista oli joka perjantaina vietettävä perheilta. Se sovittiin aluksi vain neljäksi viikoksi, mutta tapaa jatkettiin “ainakin 15 vuotta”. Vähitellen ystävätkin oppivat, etteivät Ketojat silloin lähteneet mihinkään eivätkä vastanneet puheluihin.
— Menimme saunaan ja oli karkkipäivä. Oli yhtä juhlaa koko perjantai, Jukka iloitsee.
Ulla-Maija puolestaan saattoi kirjoittaa perjantai-illaksi runon kaikista perheenjäsenistä.
— Lapset saivat sitten arvuutella, kuka tämä henkilö on.
Kasvettuaan isommiksi Ketojien lapset alkoivat kiinnostua vanhempiensa parisuhdetta koskevista keskusteluista. Jukka ja Ulla-Maija keksivät, että lähtemällä perjantai-iltana kahvilaan sai tilaisuuden puhua suhteesta ilman ylimääräisiä korvia.
— Kun ensimmäisen kerran menimme kahvilaan, oli paljon patoutunutta, ja unohdimme tilata kahvit, Jukka naureskelee.
Kahvittelu jatkui parinkymmenen vuoden ajan.
Avoin perhepiiri
Avioliittoleirit löysivät paikkansa Ketojien vuosikalenterista samaan tapaan kuin uusivuosi ja juhannus. Osallistumisen ohella heistä tuli vastuunkantajia avioparin omaksikin yllätykseksi jo yli 30 vuotta sitten.
Parempi avioliitto ry:n toiminnassa mukana olemisen lisäksi Ketojat ovat pyörittäneet parikymmentä vuotta itse perustamaansa avointa perhepiiriä. Ensimmäiset osallistujat rekrytoitiin Kirkkonummi-päiviltä, ja tieto levisi puskaradion kautta. Nykyään joka kolmas sunnuntai kokoontuvassa piirissä käy parikymmentä 30–70-vuotiasta paria.
Lastenhoito on järjestetty niin, että pariskunnat saavat rauhassa keskittyä 30 minuutin yhteiseen alustukseen sekä ryhmäkeskusteluihin.
Rukoilemme aina ilmapiirin puolesta.
Ketojat eivät pyöritä piiriä yksin.
— Meillä on paljon apuvoimia siinä, Ulla-Maija kertoo.
Ulla-Maija kuvailee piiriä kotikutoiseksi. Taustalla ei ole yhdistystä tai organisaatiota, ja evankeliumista voi puhua vapaasti. Piiriin ovat tervetulleita kaikki, uskon vakaumuksesta riippumatta. Tämä motivoi Ketojia.
Raamattu on vahvasti mukana piirissä.
— Jumalan sana, se on elämän leipä. Ihmiset saavat siitä paljon. Olen myös aina ajatellut, että jos Raamatun jättäisi pois, en olisi aito oma itseni. Voin siteerata sitä, koska elän siitä itse, Jukka pohtii.
Ketojat pyrkivät piirissä yhteisöllisyyteen. Myös rento ja iloinen ilmapiiri on tärkeää ja tukee avioparien kasvua.
— Koska iso osa ihmisen eheytymistä ja muuttumista lähtee siitä. Rukoilemme aina ilmapiirin puolesta, Jukka avaa.
— Että saa tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi, Ulla-Maija täydentää.
Piirissä käsiteltyjä teemoja ovat esimerkiksi elämän prioriteetit, kommunikaatio, tasapainoinen arki, luottamus, läheisyys, erilaisuus, anteeksianto, itsetunto ja tunneyhteys.
Kokoontumisten mahdollistama säännöllinen syvällinen keskustelu näistä aiheista pitää yllä suhdetta myös arjessa.
— Jotkut on sanoneet, että heidän liittonsa on pysynyt voimissaan tai kasassa piirin avulla, Ulla-Maija kertoo.
Tämä innostaa Ketojia. He kokevat, että Jumala on ollut mukana. Tulehtuneistakin tilanteista on päästy eteenpäin, ja ihmisten elämät ovat muuttuneet
— Olemme saaneet nähdä niin paljon vastauksia ja rohkaisua. Aina sunnuntaina, kun tulemme piiristä, on valtavan kiitollinen mieli, Ulla-Maija riemuitsee.
Fysiikan lainalaisuudet
Onnellinen avioliitto on parempi kuin väljähtänyt välitila.
— Ei kannata pyrkiä mihinkään vähempään kuin läheiseen rakkaussuhteeseen, Jukka toteaa.
Jukka ja Ulla-Maija ovat nähneet matkan varrella satoja aviopareja. Se on opettanut heille “fysiikan lainalaisuudet”, joita vastaan ei suhteessa kannata tapella.
— On asioita, jotka vaikuttavat vähän kuin painovoimalaki. Esimerkkinä tästä on yhteinen aika. On hyvin vaikea pitää hyvää avioliittoa yllä, jos ei ole yhteistä aikaa. Siihen pitää nöyrtyä.
Ketojien kokemuksen mukaan avioliitossa on eräänlainen u-käyrä. Ruuhkavuosien aikana suhteen ylläpito on vaikeaa, mutta kun lapset tulevat vanhemmiksi, elämä helpottuu. Näin on käynyt Ketojillakin.
— Nykyään meillä on paljon yhteistä aikaa, mikä näkyy siinä, että meillä on aika seesteistä, Jukka arvioi.
— Vai ovatko särmät tasoittuneet? Ulla-Maija kysyy pilke silmäkulmassa.
Prioriteettien hahmottaminen auttaa järjestämään ajankäytön avioliiton kannalta suotuisaksi.
— Tärkeimpänä on Jumala-suhde, sitten tulee puoliso ja perhe, Ketojat toteavat.
He eivät ole esimerkiksi somessa, jotta aikaa jäisi tärkeämmälle kuten keskinäisen läheisyyden vaalimiselle.
— Läheisyys on vähän kuin kasvi, joka kuihtuu muutamassa kuukaudessa, ellei sitä hoida, Jukka vertaa.
Ketojat ovat keskenään erilaisia, mutta heitä yhdistää herkkyys. Molemmat alkavat nopeasti kärsiä läheisyyden puutteesta.
—Jonkinmoinen vahvuuskin on, että sitten aletaan selvittelemään sitä, Jukka toteaa.
— Emme yksinkertaisesti pysty muuten jatkamaan, Ulla-Maija täydentää.
Myös omista tarpeista kertominen ja toisen tarpeiden täyttäminen on avioliitossa ”hirmu iso juttu”.
— Kun persoonat ja sukupuolet ovat erilaisia, pitää tutustua omaan puolisoon. Sitä alkaa muuten helposti täyttää toisessa niitä tarpeita, jotka itselle ovat tärkeitä, Jukka avaa.
Sanoittamista tarvitaan. On tärkeää jakaa sisimmän tunteita ja ajatuksia säännöllisesti. Näin tulee mahdollisuus reagoida orastaviin tunnetiloihin ennen kuin ne kasautuvat.
— Negatiivisetkaan tunteet eivät ole uhka vaan mahdollisuus, kun ne jaetaan toisillemme, Jukka muotoilee.
Jukka vertaa suhdetta pyörällä ajoon. Kun pyörä meinaa kallistua, asento korjataan heti.
— Me ajamme tandemilla, Ulla-Maija veistelee.
Jukka arvioi heidän pyöränsä kaatuneen muutaman kerran totaalisesti.
— Silloin on tarvittu anteeksiantoa.
Juuri tämä on olennaista.
Vaikka 364 päivää voi pitää suhdetta läheisenä, avoimena ja syvällisenä ja siinä voi olla hyvä keskusteluyhteys, voi tulla päivä, jolloin kaikki menee metsään. Silloin pelastaa anteeksianto.
— Mutta se ei ole kuittaus. Vaikka annetaan anteeksi, käsitellään, miksi tässä tapahtui näin, ja yritetään samalla oppia siitä, Jukka toteaa.
Teksti: Sofia Ziessler-Korppi
