Päälle päin eurokriisillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, mutta vievätkö Euroopan katolilaisten ja protestanttisten johtajien syvään juurtuneet vaistot euroaluetta eri suuntiin, kysyy BBC Radio 4:n toimittaja Chris Bowlby analyysissaan. The Globalist -lehden päätoimittaja Stephan Richterin mukaan eurokriisiltä olisi vältytty, jos euroalue olisi pitänyt sisällään vain uskonpuhdistuksen läpikäyneitä maita.
Chris Bowlbyn mukaan euroalueen kriisi on voimistanut syvälle juurtunutta väittelyä siitä, ovatko protestanttisuuden muokkaamat saksalaiset perusteellisesti erilaisia kuin Etelä-Euroopan katolisten maiden asukkaat. Saksalainen pankkitoiminta on jo keskiajalta lähtien ollut varovaisempaa kuin Italiassa ja Espanjassa.
Vaikka kirkossakäynti on vähentynyt ja maallistuminen kasvanut Saksassa, kuten muuallakin Euroopassa, uskonnollinen historia muokkaa saksalaisten puhetta ja ajatuksia rahasta. Saksan kielen velkaa tarkoittava sana Schuld tarkoittaa myös syyllisyyttä tai syntiä, Bowlby kirjoittaa.
Puhe säästäväisyydestä ja vastuullisesta budjetoinnista tulee luontevasti Saksan liittokansleri Angela Merkelin suusta. Hän on luterilaisen pastorin tytär. Myös Saksan uusi presidentti Joachim Gauck on protestantti – hän on luterilainen pastori. Molemmat ovat asuneet Itä-Saksassa, historiallisesti protestanttisella alueella.
Länsi-Saksassa sen sijaan oli toisen maailmansodan jälkeen useita vaikutusvaltaisia katolilaisia poliittisia johtajia, jotka liittyivät laajaan katolilaisten innostuneisuuteen Euroopan yhdentymisen puolesta. Saksan yhdistyessä pääkaupunki siirtyi takaisin Berliiniin, lähemmäksi luterilaisuuden sydänmaita ja kauemmaksi vahvemmista katolisista vaikutteista maan länsi- ja eteläosissa.
Uskonpuhdistus euroalueen suuntaviivoina
Jotkut Saksassa ovat sitä mieltä, että nykyajan euroalueelle voisi olla parempi jakautua jonkinlaiseen latinalaisunioniin ja Saksan johtamaan samanmielisten maiden yhdistymään. Jälkimmäiseen on arveltu sopivan mukaan esimerkiksi (kalvinistinen) Hollanti ja (luterilainen) Suomi, Bowlby kirjoittaa.
Saksan teollisuusjärjestöjen entinen johtaja Hans-Olaf Henkel on sanonut, euron jakavan Eurooppaa. Hän tahtoisi Saksan, Hollannin ja Suomen ”tarttuvan aloitteeseen ja jättävän euron”, luoden erillisen pohjoisen euron.
The Globalist -lehden päätoimittaja Stephan Richter vetää kirkkokunnan ja talouden muodostamia rajoja yhteen vielä rohkeammin. Hänen mukaansa 1500-luvun reformaatio olisi tarjonnut hyvät suuntaviivat sille, mitkä maat olisi pitänyt valita euroalueelle viisisataa vuotta myöhemmin – ja mitä maita ei. ”Jos maa oli pysynyt etupäässä katolisena, tai edes ortodoksisena, sitten ei”, Richter kirjoittaa. Tällä linjalla eurosta olisi tullut Richterin mukaan yhtenäisempi – ja Euroopan taloudesta vähemmän ongelmainen.
Itsekin katolilainen Richter vetää varsin rohkeasti yhteyden reformaation aikana katolisiksi jääneiden maiden talousongelmista siihen, etteivät nämä maat ole päässeet eroon katolisen kirkon silloin harjoittaman anekaupan seurauksista. Laajamittainen veronkierto ja lahjonta saattaa hänen mukaansa johtua kulttuurisesta perinteestä antaa rahaa omien rikkomusten sovitukseksi.
Säännöstä on poikkeuksia
Richterin mukaan reformaation määrittämistä rajauksista olisi voitu tehdä muutama poikkeus. Mahdollisia maita otettavaksi mukaan rahaliittoon vastoin tätä sääntöä olisivat olleet Itävalta, Ranska ja Puola. Richter kirjoittaa näiden maiden olevan katolisia ”terveellä annoksella finanssiprotestanttisuutta”.
Myös Slovakia ja Pohjois-Italia ovat hyviä esimerkkejä edellä mainitun kaavan rikkoutumisesta. Richterin mukaan slovakeilla on aina ollut erittäin hyvä työetiikka ja Pohjois-Italia on yksi maailman parhaista teollisuustalousalueista maailmassa. Vaikka ne eivät liittyneetkään reformaation aaltoon, ne ovat Richterin mukaan omaksuneet Lutherin ja Jean Calvinin tinkimättömyyden ja työetiikan.
Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan talouskriisissä ei voida katsoa uskontokarttaa
Uskonnon vaikutuksesta talouskriisiin puhuttiin myös SuomiAreenalla Porissa 20. heinäkuuta. Juontaja Risto Makkonen haastoi kirkon paneelin keskustelijoita talouskriisistä ja kyseli, onko kriisin taustalla Euroopan jakautuminen katolilaisiin ja protestantteihin.
Arkkipiispa Kari Mäkisen mielestä talouskriisissä ei voi katsoa uskontokarttaa vaan nykyistä markkinataloutta ja sen ongelmia.
– Eurooppa on kulttuurinen kokonaisuus. Sen juuret ovat kolmella taholla eli filosofisen ajattelun Kreikassa, oikeuden ja lain Roomassa sekä kristinuskon lähteillä Jerusalemissa. Eurooppalaista historiaa on myös ottomaanien valtakunta ja juutalaisuus, totesi arkkipiispa Mäkinen.
Lue lisää Uusi Tie -lehden numerosta 32/2012.
