”Iso rakennus luo mahdollisuuksia” – ei koronakikkailulle, kyllä luovuudelle

 

Ihmiset haluavat päästä tuttuun ja rakkaaseen seurakuntatilaan, vaikka pienemmälläkin porukalla, pastorit Jori Asikainen (vas) ja Jaakko Sopanen kuvailevat. Keravalla ovia on nyt alettu avata varovasti ja isot tilat on otettu luovasti käyttöön. (Anssi Tiittanen)

Keravalla ryhmät saapuvat nyt helluntaiseurakuntaan eri ovista ja kokoontuvat eri puolilla kirkkoa.

Keravan helluntaiseurakunnassa on tänä vuonna päädytty soveltamaan aluehallintoviraston suosituksia siten, että viikoittain seurakunnassa kokoontuu ryhmiä. 

Avin suosituksia noudatetaan, ja korkeintaan kymmenen henkilön ryhmät kokoontuvat suuren rakennuksen eri puolilla, mikäli ne ovat paikalla samanaikaisesti. 

Sansa neliöb. 11.11.-10.12.

 Ryhmät tulevat ja menevät eri sisäänkäynneistä. Kokoontumisissa on käytössä käsidesiä, osallistujat pitävät turvavälejä ja käyttävät myös maskeja, pastori Jaakko Sopanen kuvailee. 

 Osallistujaryhmät eivät myöskään kohtaa toisiaan missään vaiheessa. 

 

Keravalla ei katsota, että oikeus olisi otettu omiin käsiin, tai että koronarajoituksia haluttaisiin uhmata. Seurakunnan katsotaan noudattavan rajoituksia, mutta kutsuvan seurakuntaa koolle pienemmissä ryhmissä omassa tutussa kirkossa. 

 Ennen muuta haluaisimme nostaa esiin sen uutisista tutun faktan, että ihmiset voivat todella huonosti kaikkialla. Mekin saamme jatkuvasti viestejä siitä, että on yksinäisyyttä, kaipuuta kontaktiin muiden seurakuntalaisten kanssa sekä suurimpana hengellistä janoa, pastori Jori Asikainen kertoo. 

 Tällä haluamme vastata tähän haasteeseen, koronaturvallisesti. 

– Myöskään aineellinen hätä ei ole kadonnut maailmasta koronan tultua  päinvastoin, Asikainen sanoo. 

 Elämän leipää ruokajakelutyömme palvelee kahdesti viikossa yli kahtasataa asiakasta, ja tiimi näkee valtavasti vaivaa turvallisen jakelun eteen. Ruoka annetaan ulko-ovella valmiiksi pakattuna. Käytännöstä on sovittu kaupungin ja viranomaisten kanssa. 

” Ryhmät tulevat ja menevät eri sisäänkäynneistä.

Seurakunnassa kokoontuvat ryhmät toimivat omina yksiköinään, ei siis niin, että ne osallistuvat johonkin yhteiseen ohjelmaan. Kokoontumiseen kuuluu raamatunlukua, rukousta, keskustelua ja laulua. Kokous muistuttaa siis tavanomaista pienryhmätapaamista. 

Keravalla on poikkeusaikana lisäksi kahdesta neljään striimattua nettilähetystä viikossa sekä yhteydenpitona seurakuntalaisiin viikoittainen pastoreiden kirje sähköpostilla. 

Keravan malli on jonkinlainen hybridi uskonnonvapauslain suomasta kokoontumisoikeudesta ja toisaalta terveyssuosituksista, joihin uskontokunnat ovat laajasti sitoutuneet. Aluehallintovirasto ei ole katsonut olevansa oikeutettu puuttumaan uskonnonvapauteen, eikä se ole sisällyttänyt listaansa uskonnollisia tilaisuuksia elokuvanäytösten, konserttien, markkinoiden tai urheilukilpailuiden rinnalle. 

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesktotesi lokakuussa, että suomalaiset seurakunnat ja muut uskonnolliset yhteisöt ovat vastanneet jäsenten terveysturvallisuudesta omaehtoisesti. Uskonnolliset yhdyskunnat on rajattu voimassa olevan sääntelyn mukaisesti tartuntatautilain ulkopuolelle. Niiden toimintaan ei siis ole nähty tarvetta puuttua edes väliaikaisella lainsäädännöllä. 

Syksyllä uskontokunnat toivat ministerille toisaalta vahvasti esiin, että esimerkiksi uskonnollisten tilojen sulkeminen viranomaisvoimin koettaisiin uskonnonvapauden loukkaamisena. 

 

Jori Asikainen otaksuu, että seurakuntien koronavuotena osoittamassa reippaudessa on ollut mukana skandaalin pelkoa. 

 Opelätty sitä, että tulee altistumistilanne ja seurakunnan maine kärsii. 

 Toimintaamme ei kuitenkaan saisi ohjata pelko. Seurakunnat ovat aina kokoontuneet sotien ja kulkutautien aikana, tilanteeseen sopivalla tavalla. 

Keravalla kokoontumiset on aloitettu matalalla profiililla. Tilaisuuksista ei ilmoiteta yleisesti, vaan ryhmät ovat saaneet muotonsa viestiketjuissa. 

Jaakko Sopasen mukaan kirkossa kokoontuminen on taatusti turvallisempaa kuin esimerkiksi kodeissa. 

 Viestimmekö turvallisuutta, jos kehotamme ihmisiä kokoontumaan pienissä tiloissa sen sijaan, että kutsumme heidät tänne kirkolle, missä on avaraailma kulkee ja turvavälejä voidaan pitää, Sopanen pohtii. 

 

 

Pitäisikö seurakunnan hakea ravintolaoikeuksia? 

Poikkeusoloissa monien huomio on kiinnittynyt kokoontumisrajoitusten ainakin osittaiseen epäjohdonmukaisuuteen. Samalla kun liikuntapaikat, kirjastot ja konserttisalit ovat kiinni, ravintoloissa toiminta näyttää lähes samalta kuin normaalioloissa. 

Ravintoloiden aukiolo ei ole juuri kohdannut kansalaisten vastustusta, eivätkä ravintolat epäilyistä huolimatta ole myöskään olleet merkittävä tekijä koronan leviämisessä. 

Poikkeusajan yhä venyessä joissakin kahvipöydissä on huumorimielessä viritelty ajatusta, jossa seurakunta hankkisi ravintolaoikeudet ja saisi täyttää vaikkapa ruokasalia ihmisillä sen verran kuin nykyrajoitukset sallivat. 

 Konserttejahan ei saa nyt ravintolassakaan pitää, koska ne katsotaan yleisötilaisuuksiksi. Kokouksia ei siis voisi pitää ravintolassakaan, aiheeseen perehtynyt pastori Jori Asikainen toppuuttelee. 

Toisaalta Avin ohjeen mukaan jos ”karaoke tai bingo on osa ravintolan jatkuvaa toimintaa, lähtökohtaisesti näitä ei pidetä yleisötilaisuuksina”. 

 Vähän on vaikeaa kuvitella, että seurakunnan tilaisuus vääntyisi jotenkin karaokeksi tai bingoksi, Asikainen huokaa. 

Ajatusleikittelystä huolimatta Suomessa tuskin tullaan näkemään ravintolaoikeuksia hankkineita seurakuntia. (AT)