Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Horrossaarnaaja Helena Konttisen kuolemasta sata vuotta

 

— Konttisen julistustyö synnytti hengellisen liikehdinnän, jolle on ollut leimallista orpojen ja heikkojen auttaminen. Näiden maan hiljaisten itseymmärrykseen ei kuulu pitää ääntä itsestään, Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen. KUVA: Kirjasta Eräs meidän ajan profeetta.

”Mielessäni on hyvin merkillinen elämä, siinä määrin ihmeellinen, että ehkä jotkut uskovaisetkin jäävät sitä oudoksumaan.”

Näin aloitti Jaakkimassa työskennellyt pappi K.K. Sarlin Helena Konttisen (1871-1916) puheista kootun kirjan esipuheen. ”Eräs meidän ajan profeetta” onkin tärkein lähde Konttiseen tutustuvalle.

 

IK-opisto Neliöb. 20.5.-2.6.

Helena Konttinen ei osannut itse kirjoittaa, lukea kyllä. 34- vuotiaana maalaisnainen alkoi nähdä näkyjä ja saarnata horroksessa. Jo kymmenen vuotta aiemmin hän oli kokenut voimakkaan hengellisen heräämisen. Kahdeksanlapsisen perheen äiti saarnaajana oli monelle liikaa.

– Sinä aikana oli ihme, että nainen julisti. Moni paheksui, että hän hylkää perheensä, Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen arvioi.

Vuonna 1913 Konttinen ennusti voimakkaan venäläistämispolitiikan paineessa sinnittelevä Suomen näkevän, kuinka keisarikunta häviäisi. Hänen kerrotaan paljastaneen ihmisten syntejä ja esiin tulleen jopa rikoksia. Hänen tiedetään myös estäneen suunniteltuja murhia. Puheissaan Helena Konttinen oli ankara ja vaati parannusta.

Hän teki itsekin tiliä vuosittaisena ”vaihetuspäivänä”. Kerran hän katui, ettei hän ollut varoittanut iltamien järjestämisestä rippipyhän iltana ja rangaistukseksi omasta laiminlyönnistään hän tanssi muiden nähden. Tällaiset esiintymiset usein kauhistuttivat kuulijoita.

Saarnamatkat mahdollistuivat rautatien ansiosta ja Konttinen kävi puhujamatkoilla muun muassa Mikkelissä ja Sortavalassa. Hän ei hyötynyt taloudellisesti julistus- ja parantamistoiminnastaan

– Helena Konttinen syntyi köyhänä, eli köyhänä ja kuoli vielä köyhempänä, Riikonen toteaa.

Konttisen julistustoiminnan seurauksena syntynyt liikehdintä tunnetaan Uukuniemen herätyksenä. Nykyään toiminta on koottu Parikanniemisäätiön alle ja sen järjestämille elokuisille Saaren orpokotijuhlille vuosittain pari tuhatta osallistujaa.

Suomen teologisessa instituutissa järjestetty Helena Konttinen-symposium 20. huhtikuuta käsitteli uukuniemeläisyyttä ja Konttisen muistoksi vietettään juhla Parikkalan Uukuniemessä 24.huhtikuuta, mikä on Konttisen kuolinpäivä.

 
Kylvaja artikkelibanneri