Herätyksille ei ole lainalaisuuksia

 

Teemu Kakkuri uskoo

Teologian tohtori Teemu Kakkuri kirjoitti suomalaisen herätyksen historian nälkävuosista Nokia-missioon. Kirkkohistorioitsijan mukaan herätyksille ei ole olemassa selkeitä lainalaisuuksia.

– Yleensä tavataan sanoa, että herätykset liittyvät yhteiskunnallisiin murrosaikoihin. Mutta kun aina on jokin murrosaika meneillään! Eivätkä murrokset kaikkialla synnytä herätystä. Tuntuu, että ne ovat enemmänkin sattumanvaraisia, Kakkuri sanoo.

Tänä päivänä on vaikea käsittää, kuinka suuresta liikehdinnästä herätyksissä on aikoinaan ollut kyse. Kun nyt iloitaan sitä, että saadaan muutamia ihmisiä koolle kuuntelemaan raamattuopetusta, 1800-luvulla elettiin siinä tilanteessa, että suurin osa kylän asukkaista saattoi kuulua herätysliikkeeseen, ja seuroja pidettiin kylän joka talossa.

– Vielä 1930-40-luvuilla yhdessä kylässä saattoi olla yhtä paljon uskoon tulleita nuoria kuin nykyään koko maakunnassa tai isoilla valtakunnallisilla päivillä, Teemu Kakkuri huomauttaa.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Hänen väitöskirjansa käsitteli sotienjälkeistä evankelisuutta yhteiskunnassa ja kirkossa. Juuri julkaistussa kirjassaan ”Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon” (Kirjapaja 2014) hän luo laajan katsauksen eri liikkeisiin. Urho Muroman toiminnan pohjalta syntynyttä viidettä herätysliikettä hän kuvaa toimintatavoiltaan moderniksi.

– Vanhoissa herätysliikkeissä istuttiin tuvassa ja yksi jos toinenkin piti puhetta. Välillä veisattiin. Urho Muroman kokouksissa ihmiset istuivat yleisönä, kuin elokuvateatterissa. Muroma oli ehdoton tähtipuhuja. Käytössä olivat julisteet ja lentolehtiset. Se oli aivan erilaista, mitä uskon harjoittaminen oli siihen asti ollut.

– Sotien jälkeen viidennessä liikkeessä alkoivat aktiomatkat. Musiikki, painotuotteet ja median haltuun ottaminen ylipäätään olivat hyvin modernia.

Herätysliikkeet nyt

Herätysliikkeiden kehitys näyttää hänestä huolestuttavalta. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tilaisuuksien väkimäärät ovat romahtaneet.

– Kaikissa järjestöissä on käyty yt-neuvotteluja ja on vähennetty työntekijöitä. Herätysliikkeiden lehtien tilaajamäärät ovat enää kolmas- tai neljäsosan siitä, mitä ne olivat 1960-70-luvuilla. Toisaalta se koskee kaikkea painettua sanaa.

– Suurten väkijoukkojen herätyskristillisyys menee alaspäin, mutta tässä elämässä ei koskaan tiedä, miten aatevirtausten käy. Kukaan ei esimerkiksi olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, että Perussuomalaisista tulee tuollainen suuri eduskuntapuolue. Tulevaisuudessa on kaikkea hyvin vaikeasti ennustettavaa.

Raahessa seurakuntapastorina työskentelevä Kakkuri uskoo, että Jumalan sana synnyttää herätystä. Siksi herätysliikkeiden olisi hyvä keskittyä juuri Sanan julistukseen. Jos herätys ei kanavoidu perinteisten liikkeiden kautta, Jumalalla voi olla omat väylänsä toimia.

– Hengellisyys voi muuttaa muotoaan. Ei Jumala ole pannut toimistoaan kiinni. Jumala on edelleenkin olemassa ja puhuttelee suomalaisia. Mutta saa nähdä, millä tavalla se tulee ilmi.

Lisää Teemu Kakkurin ajatuksista voi lukea tämän viikon Uudesta Tiestä (44/2014).

 

 
artikkelibanneri Uusi Tie