Kirjoittanut
Takavuosien työntekijäkato nuorisotyössä alkaa heijastua nyt aikuisten puolelle.
Se, että noin kymmenen vuotta sitten moni nuorisotyöntekijä lopetti työnsä helluntaiseurakunnissa, alkaa nyt näkyä haasteena löytää seurakuntiin johtavia pastoreita, helluntaiseurakuntien työntekijöiden järjestön Help ry:n puheenjohtaja Antti Hirviniemi sanoo.
Vuonna 2014 julkaistussa Asko Ali-Löytyn tutkimuksessa paljastui, että 2000- ja 2010-luvuilla eri syistä palkatuistakin vakansseista luopui eri syistä lähes sata silloista nuorisotyöntekijää tai nuorta pastoria.
Ristin Voiton kokoamien tietojen mukaan eri puolilla maata on tällä hetkellä avoinna useita pastorien vakansseja, joihin ei kenttäkyselyistä ja työpaikkailmoittelusta huolimatta löydy henkilöitä.
Uutta tilanteessa on se, että pastoripula on alkanut näkyä myös keskeisissä kaupungeissa. Maaseutuseurakuntien hankaluudet löytää työntekijöitä on ollut arkea jo pidempään.
Juttua varten haastatellut pastorit pohtivat tehtävän vetovoimatekijöitä.
– Kyllä tässä on taustalla se suuri kysymys, että koetaanko helluntailiike yhä kiinnostavana työnantajana, Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtava pastori Esa Hyvönen sanoo.
Kriittisiksi tekijöiksi nousevat muun muassa työnkuva, työssä kehittyminen, ja muun perheen hyvinvointi.
– Pastorin työtä pitäisi pystyä tekemään mielekkäästi samalla paikkakunnalla ainakin viisitoista vuotta. Siihenkin ajanjaksoon mahtuu pari luontaista muutoskohtaa, Antti Hirviniemi kuvailee.
Myös palkkaus on edelleen haastava asia.
– Herätysliike on keskiluokkaistunut. Ihmiset ovat tottuneet tietynlaiseen palkkatasoon ja etuihin, Esa Hyvönen sanoo.
Pastoritkin toivovat, että he pääsisivät keskimääräiseen elintasoon.
Antti Hirviniemi summaa, että jokin kulttuurissa on pielessä, jos pitkiä jatkumoja, jotka myös houkuttelevat nuoria hakeutumaan pastoreiksi, ei oikein tahdo syntyä.
– Mieluummin näissä töissä pitäisi nähdä kolmenkymmenen kuin kolmen vuoden kaaria.
Hirviniemi kertoo hiljattain pidetystä nuorisotyöntekijöiden seminaarista, jossa oli ilahduttavasti kolmisenkymmentä osallistujaa.
– Heistä vain kaksi tai kolme oli ollut työssä viisi vuotta sitten. Työntekijähävikkiä on aivan selvästi.
Palkkauksen osalta Hirviniemi ottaa vertailukohdaksi sosiaalialan.
– Pastorien palkat ovat siihen vertailukelpoisia, silloin kun työehtosopimusta on sovellettu oikein.
– Säännöllisesti kuitenkin kuulee, että taulukosta on poimittu alempi palkkataso kuin tehtävän vaativuuden mukaan pitäisi.
Help ry:n sihteeri Jyrki Alanko kuvailee tilanteita, jotka liittyvät pastoripulaan: muutaman vuoden pastorina toiminut henkilö uupuu haasteellisen vaiheen jälkeen ja vaihtaa alaa kokonaan.
– Johtamiskulttuurissa olisi monessa paikassa parantamisen varaa. Tulisi saavuttaa työhön avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri.
– Tulisi hyväksyä se, että työpaikkana seurakunta muodostuu pastorille samanlaiseksi kuin mikä tahansa työ.
Seurakuntakentällä ollaan Alangon mukaan kohtuullisesti tartuttukin nykyaikaisiin työn kehittämisen menetelmiin. Muutokset tuntuvat silti vaikuttavan hitaasti, etenkin jos kulttuuri taustalla ei muutu.
– Huonossa johtamiskulttuurissa ei auta edes lainsäädännön ja työehtosopimuksen tarkka noudattaminen. Luottamus on se, mitä tarvitaan.
– Mielestäni myös Helluntaiherätyksen ”virkateologiaa” ja ordinaatiota eli työhön kutsumista olisi syytä tarkastella kriittisestikin. Mikä on meidän käsityksemme pastorin virasta seurakunnassa, Alanko haastaa.
Mutta mitä seurakunnissa voitaisiin tehdä tai on tehty, että pastorien työurat pitenisivät ja työn houkuttelevuus lisääntyisi?
– En halua syyllistää seurakuntia työnantajina, vaikka joudun toteamaan, että työnantajaosaaminen kentällä on hyvin kirjavaa, Antti Hirviniemi sanoo.
Työn kehittymistä tulisi Hirviniemen mukaan ymmärtää ja tukea.
– Pitkällä aikavälillä ihminen luontaisesti haluaa, että työtehtävät jollain tavalla kehittyvät.
Keskeiseksi asiaksi Hirviniemi nostaa ammattimaisen työnohjauksen.
– En tiedä, miten olisin itse pärjännyt, jos minulla ei olisi ollut säännöllistä työnohjausta, itse Turun helluntaiseurakunnassa pastorina viitisentoista vuotta toiminut Hirviniemi kertoo.
– En usko, että niin pientä seurakuntaa on, jonka budjetti kaatuisi tähän. Kyse on tahtotilasta. Työnohjaus on hyvin kustannustehokas tapa ehkäistä uupumista.
