Helluntailainen opetus väistää ympäristöaiheet

 

KUVA: Wikipedia Commons

Kun opiskelija Elina Sipilä tutki kandidaatintyössään Suomen helluntailiikkeen ekoteologiaa, hänen ennakko-oletuksensa osoittautui oikeaksi: ympäristöaiheesta ei ole yhtenäistä, teologiasta nousevaa oppia.

– Uskon, että nykyään helluntailaisista löytyy paljon ihmisiä, jotka haluavat varjella luomakuntaa. Motiivit nousevat kuitenkin ennemmin sekulaarista mediasta ja trendeistä kuin Raamatun opetuksesta.

Sipilän mukaan syynä on se, että seurakunnissa ei opeteta asiasta.

Sipilä valmistui keväällä helluntailaisen Iso Kirja -opiston seurakuntalinjalta. Walesin yliopistoon tekemässään päättötyössään hän pyrki selvittämään helluntailaiseen ekologiseen näkemykseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusaineistona toimivat liikkeen pää-äänenkannattaja Ristin Voiton jutut vuosilta 2007-2010.

Sipilä yllättyi siitä, kuinka ihmiskeskeiseltä helluntailainen ajattelutapa vaikuttaa. Ihmistä ei nähdä osana luomakuntaa vaan sen yläpuolella.

– Ylimielinen suhtautuminen luontoon ajaa meidät kestämättömiin tapoihin elää ja toimia. Meidän tulisi mennä itseemme ja tutkia Raamatun valossa, ovatko tämänhetkiset elin- ja toimintatapamme Jumalan tahdon mukaisia.

”Tuleva elämä vie huomion nykyiseltä”

Helluntailiikkeessä pääpaino on sielujen pelastumisessa. Ympäristönsuojelun merkitystä saatetaankin perustella evankeliointinäkökulmalla; parantaahan luonnosta huolehtiminen paitsi luonnon tilaa, myös uskovien imagoa.

– Myös Jeesuksen paluun odotus vaikuttaa helluntailaiseen ajatteluun. Maailman suojelemisen mielekkyys saatetaan kyseenalaistaa, koska lopulta se joka tapauksessa tuhoutuu, Sipilä analysoi.