Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Helluntaikirkko haastaa Uskontojen uhrien tuki ry:tä

 

Kuva helluntaherätyksen päätapahtumasta Juhannuskonferenssista. Huomattava osa Suomen romaneista osallistuu helluntaiseurakuntien toimintaan. (RV)

– Hengellisen väkivallan ilmeneminen ei vielä tarkoita sitä, että yhteisö itsessään olisi väkivaltainen, helluntaikirkon toiminnanjohtaja kommentoi Uskontojen uhrien tuki ry:n artikkelia helluntailaisuudesta.

Helluntailiikkeen sisältä katsoen Uskontojen uhrien tuki on jossakin määrin onnistunut kuvatessaan helluntailaisuuden ongelmakohtia. Artikkelia lukiessa tulee kuitenkin tunne, että monet kuvatuista ongelmista olivat relevantteja vielä muutamia vuosikymmeniä sitten, mutta enää ne eivät kuulosta tutuilta. Tämä vähentääkin hieman artikkelin uskottavuutta, Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen kommentoi Uskontojen uhrien tuki ry:n väittämiä.

Yhdistys julkaisi kaksi viikkoa sitten Eeva Eteläisen, Joni Valkilan ja Katriina Järvisen kirjoituksen ”Hengellisen väkivallan esiintyminen helluntaiherätyksessä ja helluntaikirkossa” verkkosivuillaan. Lue artikkeli tästä.

Janoinenlammas.fi neliöb.8.5.-4.6.

Tietoa yhteisöjen johdolle

Artikkelissa kiinnitetään huomiota helluntaiherätyksen keskellä esiintyneisiin hengellisen väkivallan ilmiöihin.
– Jos väkivaltaa vastustavassa hengellisessä yhteisössä uskonnosta tulee väkivallan väline, kysymys on erittäin vakavasta asiasta, ja hälytyskellojen pitäisi silloin soida, Matikainen kommentoi Ristin Voitto -lehdessä kuluvalla viikolla.
– Olisikin hyvin toivottavaa, että Uskontojen uhrien tuki ry:llä olisi jokin kanava, jonka kautta yhdistys voisi antaa tietoa uskonnollisten yhteisöjen johdolle niiden piirissä tapahtuvasta hengellisestä väkivallasta. Silloin vastuulliset yhteisöt voisivat tarttua ongelmiin ja tehdä voitavansa, ettei lisää uhreja tulisi.

Yhteisön vai yksilön vastuu?

Matikainen sanoo, että ”vaikka ongelmaa voidaan tarkastella yhteisön näkökulmasta, kyse on kuitenkin käytännössä yksilöiden tekemästä väkivallasta, jossa uskonnosta on tullut väkivallan väline”.
– Tämä ei tietenkään poista yhteisön vastuuta tapahtuneesta, vaan yhteisön on tarkasteltava kriittisesti toimintatapojaan ja pyrittävä hoitamaan väkivallan kohteeksi joutuneita, jos se on vielä mahdollista.
– Pelkästään se, että yhteiskunnassa esiintyy väkivaltaa, ei anna vielä aihetta pitää koko yhteiskuntaa väkivaltaisena.
– Samat näkökohdat ja periaatteet on nostettava esille myös uskon-nollisten yhteisöjen hengellisestä väkivallasta puhuttaessa. Hengellisen väkivallan ilmeneminen ei vielä tarkoita sitä, että yhteisö itsessään olisi väkivaltainen, Matikainen haastaa.

Jo usko Jumalaan epätervettä?

Esko Matikainen kummeksuu Uskontojen uhrien tuki ry:n tapaa nimetä itsensä ”tunnetuksi uskonnollisten liikkeiden asiantuntijaksi”.

Niin ikään Matikainen pitää ”hämmentävänä” UUT:n nettisivujen käsitystä terveestä uskonnollisuudesta.
– Viittaukset ”korkeampaan voimaan” liittyvät sivujen mukaan vain epäterveeseen uskonnollisuuteen, mutta puuttuvat kokonaan terveestä uskonnollisuudesta, joka keskittyy lähinnä ihmiseen itseensä.
– Ongelmallista on se, jos uskontojen terveyden arvioinnissa jo UUT:n lähtökohdat ovat sellaiset, ettei mikään kristillinen tunnustus niitä täytä. Eihän sellaista uskonnollisuutta, jossa ihminen itse ja hänen järkensä ovat huomion keskipisteenä ilman mitään korkeampaa voimaa, voida pitää edes kristillisenä. Sille ei myöskään löydy tukea minkään kirkon tunnustuksista, Matikainen kummeksuu.

Matikaisen mukaan kuitenkaan ”UUT:n tekemää vertaistukityötä ja haavoitettujen ihmisten hoitamista ei ole syytä mitenkään kyseenalaistaa tai vähätellä”.