Suuret uutismediat ovat käsitelleet yksipuolisesti ja jopa asenteellisesti Israelin toimia Gazassa. Seurauksena on ollut antisemitismin uusi nousu. Israelissa työskennelleet Jouni Turtiainen ja Marko Piittala avaavat ilmiön taustoja.
Terroristijärjestö Hamas hyökkäsi kaksi vuotta sitten Gazasta Israeliin, tappoi julmasti 1200 ja kidnappasi 251 ihmistä. Viimeiset 20 elossa ollutta panttivankia vapautettiin kahden vuoden vankeuden jälkeen.
Hamasin hyökkäys käynnisti tapahtumaketjun, joka syvensi juopaa Israelin ja palestiinalaisten välillä. Voimatasapaino Lähi-Idässä on muuttunut, ja moni alueen maa on alkanut tukea Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin rauhanprosessia.
Länsimaissa konflikti johti mediasotaan, jossa uutisointi on ollut ideologisesti värittynyttä. Suuren yleisön myötätuntoa on haettu kehystämällä tilanne yksipuolisesti sortaja-sorrettu-asetelmaksi. Harvalla on ollut kykyä tai halua muodostaa kokonaiskuvaa, eivätkä pääuutismediat ole porautuneet konfliktin moniulotteisiin taustatekijöihin.
Jakolinjat ovat syventyneen entisestään, Israelissa useita vuosia työskennelleet ja alueen tilannetta aktiivisesti seuraavat rovasti Jouni Turtiainen ja historian opettaja Marko Piittala pahoittelevat.
Luvattu maa ja sekulaari demokratia
Jouni Turtiaisen mielestä kristityn tulisi löytää Israelin merkitys kansana ja valtiona Raamatusta. Israel on juutalainen kansa ja synagogaan kokoontuva rukoileva seurakunta – asuinpaikastaan riippumatta. Silloinkin, kun Israel on elänyt karkotettuna vähemmistönä toisten kansojen seassa, se on aina toivonut pääsevänsä omaan maahansa.
– Tuohon luvattuun maahan, jonka rajat ovat historian aikana vaihdelleet, Jouni Turtiainen sanoo.
Nykyinen Israelin valtio syntyi 1948 toisen maailmansodan juutalaisvainojen jälkeen. Valtio perustettiin ”demokraattiseksi ja sekulaariksi juutalaisvaltioksi”. Se on siis toisaalta maallinen ja samalla kulttuurisesti ja uskonnollisesti pääosin juutalainen.
Turtiainen muistuttaa, että Israelin valtiota johdetaan kulloisenkin hallinnon ehdoilla. Maassa on äänekäs oppositio, joka ei ole hyväksynyt nykyhallinnon toimia Gazan sodassa. Demokratiaan kuuluu, että myös oppositio saa ilmaista mielipiteensä. Ero on merkittävä suhteessa Israelin naapurimaihin, joissa hallinto vaihtuu usein vain aseilla tai vaaleja manipuloimalla.
– Voimme siis varauksetta tukea Israelin valtion demokraattisia elementtejä ja rukoilla sen puolesta. Kristittyinä meidän ei kuitenkaan tarvitse antaa tukeamme millekään tietylle Israelin valtion hallinnolle.
Länsimaisten arvojen kehto
Historianopettaja Marko Piittalan mukaan Israelilla on merkitystä jokaiselle länsimaalaiselle, koska yhtäläinen ihmisarvo, elämän kunnioitus ja yhteiskuntiemme monet eettiset periaatteet ovat tulleet länsimaihin juutalaisuudesta.
– Nykyinen Israelin valtio ei ole 1800-luvun nationalistisen kehityksen tai läntisen kolonialismin tulos. Alueella on aina asunut juutalaisia.
Israelin armeija on varoittanut siviilejä ennen iskuja ja kehottanut poistumaan alueelta. Mikä kansanmurhaajavaltio toimisi näin?
Eurooppalaiseen kolonialismiin viittaaminen ontuu Piittalan mukaan myös siksi, että itsenäisyyssodan jälkeen merkittävä osa Israeliin muuttaneista juutalaisista tuli Lähi-idästä. Arabimaista karkotettiin lähes 900 000 juutalaista.
Turtiainen ja Piittala torjuvat väitteen, että Israel on suorittanut Gazassa kansanmurhaa.
Piittala viittaa yhdysvaltalaiseen kaupunkisodankäynnin asiantuntijaan John Spenceriin, jonka mukaan Israel on käynyt sotaa Gazassa humanitaarisemmin kuin yksikään valtio tätä ennen.
– Kaikki kansanmurhaan viittaavat väitteet tulevat Gazasta, jossa viranomaiset ja toimittajat toimivat Hamasin kontrollissa.
YK:n puolueellinen näkökulma
YK:ta edustaa palestiinalaisalueilla Palestiinan pakolaisjärjestö UNRWA, joka on ainoa yhteen konfliktiin sidottu YK:n alajärjestö. Sen yli 30 000 työntekijästä lähes kaikki ovat palestiinalaisia. Tältä pohjalta voi ymmärtää, minkälaista näkökulmaa YK alueella edustaa.
Israel vetäytyi Gazasta vuonna 2005. Tämän jälkeen vaalit voitti Hamas. Marko Piittala huomauttaa, että Hamasin kontrollissa Gazasta rakennettiin terrorismin tukialue, josta on tehty säännöllisesti raketti-iskuja Israeliin.
Israelin käymät kolme lyhyttä sotaa Hamasia vastaan päättyivät kansainvälisen painostuksen jälkeen Israelin vetäytymiseen Gazasta, minkä jälkeen Hamas vahvistui entisestään.
– Lokakuussa 2023 hyökkäys oli niin brutaali, että nyt Hamas halutaan nujertaa lopullisesti. Israelin armeijalla olisi ollut kyky tuhota Hamas parissa viikossa, mutta se on pyrkinyt välttämään siviiliuhreja. Erityisesti niitä syntyy silloin, kun vastapuoli ei noudata mitään sodan sääntöjä, vaan uhraa siviilejään propagandatarkoituksiin.
Kolmannes lapsiuhreja – mitä se tarkoittaa?
Hamasin valvomat viranomaiset ovat todenneet Gazan uhreista noin kolmanneksen olevan alaikäisiä. Gazan väestöstä puolet on alaikäisiä ja Hamas käyttää myös lapsisotilaita. Näiden tietojen valossa Israel on onnistunut välttämään alaikäisiä uhreja.
– Saavutus olisi omituinen, jos pyrkimyksenä olisi kansanmurha, Piittala summaa.
Myös Jouni Turtiainen kyseenalaistaa kansanmurhasyytöksiä lukujen avulla.
– Jos pitää paikkansa, että sodan aikana Gazassa on kuollut yli 65 000 ihmistä, tämä tekee kolme prosenttia 2,2 miljoonan asukkaan väestöstä. Suurin osa kuolleista on Hamasin taistelijoita. Luvussa ovat mukana sodan siviiliuhrien lisäksi muut sodan aikana kuolleet ihmiset.
Turtiainen muistuttaa, että jokainen kuollut siviili on liikaa, varsinkin uhreiksi joutuneet lapset.
– Pitää olla kovasydäminen, jos tämä ei liikuta, Turtiainen toteaa.
Mutta: kolme prosenttia ei ole kansanmurha.
– Israelin armeija on varoittanut siviilejä ennen iskuja ja kehottanut poistumaan alueelta. Mikä kansanmurhaajavaltio toimisi näin? Turtiainen kysyy.
Surkeita toimittajia
Marko Piittala kääntää kriittisen katseensa toimittajiin, joiden ymmärrys tilanteesta on hänen mielestään surkea.
– Samat asiantuntijat joka lähetyksessä! Näkökulmien monimuotoisuus loistaa poissaolollaan. Israelilla on ollut jättimäisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia haasteita koko sen itsenäisyyden ajan. Läntisen median antama kuva näistä haasteita on ollut hyvin valikoiva ja suppea, jopa absurdi.
Piittalan mukaan mediasta on saanut käsityksen, että Israel on arabeja kiusaava, epädemokraattinen apartheid-valtio, joka harjoittaa kolonialistista militarismia ja luo epävakautta, ei vain koko Lähi-itään, vaan koko maailmaan.
Mustamaalaaminen johtaa antisemitismiin, jonka kasvusta Piittala on erittäin huolissaan.
– Sanotaan, että Israelin vastustaminen ei ole antisemitismiä. Ei olisikaan, jos Israelin ja muiden valtioiden toimia arvioitaisiin tasapuolisesti.
Piittala huomauttaa, että Israel on tuomittu YK:ssa yhtä monta kertaa kuin kaikki muut maailman maat yhteensä.
– Hälytyskellojen pitäisi soida. Miksi tällä hetkellä yli 120 miljoonan ihmisen pakeneminen kodeistaan maailman muissa konfliktipesäkkeissä ei johda valtaviin mielenosoituksiin?
Vihaa kaduilla ja kampuksilla
Piittala hämmästelee kriittisen ajattelun puutetta.
– Kun Israelin armeija kehottaa satoja tuhansia siviilejä siirtymään turvaan taistelujen alta, maailma syyttää Israelia, veneet täyttyvät tubettajista ja yliopistojen kampukset koristellaan Palestiinan lipuilla.
Mielipideilmaston vaikutukset näkyvät jo. Piittalan luettelo on pitkä. Liikkeiden ikkunoihin on ilmestynyt natsihenkisiä kylttejä, joissa kielletään sisäänpääsy juutalaisilta asiakkailta. Juutalaiset opettajat ja opiskelijat ovat ahtaalla kouluissa ja yliopistoissa. Kaduilla lietsotaan juutalaisvihaa. Juutalaisia urheilijoita, taiteilijoita ja tieteentekijöitä syrjitään.
Juutalaisia matkailijoita kieltäydytään palvelemasta ja juutalaisten omistamia yrityksiä kehotetaan boikotoimaan.
– Tilanne eroaa vielä Kolmannen valtakunnan toimista, mutta ei vaadi paljoa mielikuvitusta ymmärtää, mihin vihan kylväminen voi johtaa.
Piittalan mukaan palestiinalaisten asenteet ovat erittäin antisemitistiset.
– Olen itse nähnyt lasten esittävän koulujen juhlissa juutalaisten vangitsemista ja surmaamista. Israelin olemassaoloa ja rinnakkaiseloa ei opeteta.
Kaikesta huolimatta Piittala näkee surkeuden keskellä myös toivoa paremmasta.
– Minulla on paljon arabiystäviä, jotka haluavat rakentaa koulutuksen ja yritystoiminnan kautta parempaa tulevaisuutta Israeliin ja palestiinalaisalueille.
Tällaiset ihmiset ovat Piittalan mukaan alueen toivo, eivät propagandistiset äänestykset tai YK:n ja humanitaaristen järjestöjen aktivistit.
Rakkautta ja evankeliumia kaikille
Kriittiset huomiot tehtyään Jouni Turtiainen ja Marko Piittala tähdentävät, että kristityn tulee rakastaa sekä juutalaisia että palestiinalaisia ja rukoilla molempien puolesta.
– Jumalan rakastaminen tarkoittaa hänen kaikkivaltiutensa eteen nöyrtymistä. Jumala valitsi Israelin kansan, eikä valinta perustu ansioihin. Tulee muistaa, että Jumalan rakastaminen on myös palestiinalaisten rakastamista, Piittala sanoo.
Vaikka he tekevät virheitä, Jumala ei kadu valintaansa eikä hylkää.
Piittala muistuttaa, että juutalaiset ja palestiinalaiset tarvitsevat saman evankeliumin Kristuksessa kuin kaikki muutkin.
Turtiainen muistuttaa, että kristityn ei tule asettua sen enempää juutalaisten kuin palestiinalaistenkaan puolelle, vaan rauhan puolelle.
– Jeesus ei kehottanut meitä rukoilemaan minkään kansallisuuden puolesta, vaan erityisesti ”vainoojien ja vihollisten puolesta”. Hän myös totesi, että ”autuaita ovat rauhantekijät”.
Turtiainen huomauttaa, että vaikka kristityillä on erilaisia poliittisia näkemyksiä, pelastuksen kysymyksissä meidän tulisi olla yksimielisiä.
– Suhteemme Israelin valtioon ja Lähi-idän kriisien syihin eivät ole pelastuskysymyksiä, mutta suhteemme Jeesukseen on.
Juutalaisille ensin
Raamatun läpi kulkee Jumalan historiallinen pelastussuunnitelma, jonka välikappaleeksi hän valitsi juutalaisen kansan. Raamatullinen ajatus evankeliumista ”ensin juutalaisille” (Room. 1:16) on ollut alusta asti yksi Kylväjän teologisista perusarvoista. Kristinusko syntyi juutalaisuuden sisäisenä liikkeenä, ja ensimmäiset Jeesuksen seuraajat olivat juutalaisia. Kristityille on tärkeää ymmärtää uskonsa juutalaiset juuret. Monet kirkkokunnat ja järjestöt ovat luopuneet juutalaislähetyksestä, mutta Kylväjässä pidämme sitä edelleen tärkeänä. Myös tämän päivän juutalaisilla on oikeus kuulla Israelin Messiaasta.
Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 4/2025.
