Aalto-yliopiston MeMo-instituutti teki Halsuan puukirkon rakentamisen vaiheista reilun puolen tunnin mittaisen dokumenttielokuvan ja kokeilee, herättääkö se nuorissa kiinnostusta historiallisiin kohteisiin.
Aalto-yliopiston MeMo-instituutti on tehnyt Keski-Pohjanmaalla sijaitsevasta Halsuan kirkosta ja sen kellotapulista fotorealistisen, mittatarkan 3D-mallin.
Sitä varten instituutissa prosessoitiin ja analysoitiin kattava mallinnusaineisto; mm. pistepilvet, laserkeilausdata ja kirkon eri osista laaditut 3D-mallit. Aineistoa hyödynnettiin yhdessä historiallisten lähteiden kanssa, jolloin sen pohjalta voitiin tuottaa tarkkoja mittatietoja sekä havainnollistaa kirkon rakenteita esimerkiksi poikkileikkauskuvien avulla pelimoottoriympäristöissä.
– 3D-mallia voi tarkastella eri suunnista ja siitä voi nähdä, miten Halsuan kirkko on muuttunut aikojen saatossa. Tutkimuksessa löytyi uusia kirkon rakenteen yksityiskohtia esimerkiksi vuodelta 1825, kertoo MeMo-instituutin johtaja Hannu Hyyppä.
Instituuttia kiinnosti myös rakentamiseen liittyvän ammattitaidon siirtyminen seuraaville sukupolville.
Halsuan kirkko on merkittävä osa Kaustiselta lähtöisin olevan Kuorikosken kirkonrakentajasuvun historiaa. Suku rakensi, korjasi ja uudisti arviolta sata kirkkoa ja kellotapulia eri puolilla Suomea.
Vuosina 1824–1826 rakennetun Halsuan kirkon rakennusmestarina toimi Jaakko Kuorikoski, joka oli työn alkaessa vasta 17-vuotias. Hänestä tuli myöhemmin yksi Suomen tunnetuimmista kirkonrakentajista. Hänen johdollaan pystytettyjen kirkollisten rakennusten määrää ei kukaan toinen kirkonrakentaja Suomessa ole ylittänyt.
Tutkimuksen lisäksi instituutti teki Halsuan kirkosta dokumenttielokuvan, Taidolla veistetty – sielulla sivelty, joka on koonnut yhteen tärkeimmät rakentamisen vaiheet ja havainnot käyttämällä 3D-mallinnoksia ja tarkkaa visuaalista aineistoa kirkosta ja sen esineistä.
Käsikirjoitus ja ohjaus ovat Hannu Hyypän sekä MeMon akateemisen koordinaattorin, Marika Ahlavuon. Elokuvan leikkauksesta ja digitaalisista efekteistä vastasi pääosin 3D-artisti Laura Lehtinen.
– Yksi tavoite on rakennetun kulttuuriympäristön ja -kohteiden tallentaminen myös lasten ja nuorten käyttöön niin, että vuorovaikutteiset ympäristöt houkuttelisivat tutkimaan kulttuuriperintöä ja sen tuhansia tarinoita. Kokeilemme, onko dokumenttielokuva hyvä keino jalostaa tutkimuksen popularisointia, Ahlavuo sanoo.
