Haapamäellä halkotalkoillaan – seurakunta lämmitetään puilla, suntion tehtävänä on pitää liekkiä yllä

 

Halkoja syntyy oikeilla välineillä ja reippaalla asenteella. Kuvassa vasemmalta Kyösti Viikki, Jukka Savonmäki, Keijo Kangasniemi, Sami Aro-Panula, Jooa Aro-Panula, Seppo Viikki, Kai Kangas ja edessä sahan kanssa Juha Vejander. (Kirsi-Kaludia Kangas)

Haapamäkeläiset ovat muun muassa kunnostaneet takomalla 260 kappaletta huonokuntoisia telttavaarnoja.

Lokakuisena lauantaina käy Keuruun naapurissa Haapamäellä iloinen puheensorina ja työn huiske helluntaiseurakunnan rukoushuoneen sisällä ja pihalla. Parikymmentä seurakuntalaista on saapunut aamusta alkaen rukoushuoneen syystalkoisiin. Sali, ikkunat, eteistilat, kerhohuone ja keittiö siivotaan ja pestään syksyisin ja keväisin. Silloin myös piha haravoidaan ja siistitään. Tällä kertaa myös talon takainen vesakko tuli raivatuksi. 

– Meillä miehillä on isojen siivouspäivien lisäksi jatkuvasti polttopuutalkoita, sillä lämmitämme rukoushuonetta pääasiassa puulla. Muita miesteniltoja emme juuri tarvitse, kertoo metsuriasuinen pastori Kai Kangas. 

Kalenterivuosi 2023 – Lähdemedia

Seurakunnan rahastonhoitaja Seppo Viikki on tyytyväinen siihen, että polttopuiden ostoon ei ole tarvinnut käyttää rahaa, vaan asia on hoitunut ilmaiseksi.  

– Olemme tehneet tutuille vesakkojen harvennuksia ja esimerkiksi joidenkin rakennuspohjien raivauksia. Semmoisesta on saattanut tulla kerralla jopa muutaman vuoden polttopuut, mutta talkootyötähän tämä vaatii. 

 

Yhdessä tekeminen hoitaa sieluja, kohottaa kuntoa ja luo yhteyttä. 

 

Kun muutaman kymmenen vuoden ajan hyvin palvellut puulämmityskattila paloi vähitellen puhki, seurakunta hankki kahdeksan vuotta sitten tarkan harkinnan tuloksena sähköllä, öljyllä tai puilla toimivan lämmitysjärjestelmän. Laitteiston asensi ja muokkasi tarkoituksenmukaiseksi yhdessä seurakunnan miesten kanssa Olavi Rannala. 

– Lämmönlähteet voidaan vaihtaa nopeasti ja joustavasti tilanteen mukaan. Järjestelmän suunnittelussa otettiin jo silloin huomioon tänä päivänä trendikkäät aurinko- ja maaläm-mön hyödyntämisen mahdollisuudet, Rannala selvittää. 

Noin neljänkymmenen jäsenen Haapamäen helluntaiseurakunnassa pyörii suntiojärjestelmä. Vuoro vaihtuu viikoittain. Suntioiden tehtäviin kuuluu kevyen siivouksen lisäksi avata ja lukita ovet ja sytyttää valot hyvissä ajoin ennen tilaisuuksien alkamista. Tärkein tehtävä on kuitenkin talon lämmittäminen päivittäin. Lämmintä vettäkin tarvitaan rukous-huoneen päädystä vuokratussa asunnossa. 

– Suntioiden lisäksi minäkin voin seurata lämmityskattilan toimintaa tietokonejärjestelmän avulla etänä kännykästä, pastori Kangas kertoo tyytyväisenä. 

 

Keuruun kaupunkiin kuuluvalle Haapamäen kylälle perustettiin herätyksen tuloksena helluntaiseurakunta vuonna 1938. Nykyinen rukoushuone kohosi vuonna 1961 Ritokankaankujalle. Vieläkin joku vanhempi haapamäkeläinen saattaa ihmetellen muistella, kuinka ahkerasti taloa rakennettiin täysin talkoovoimin. 

Seurakuntaa aikoinaan pastorina yli kahdeksantoista vuotta palvellut Osmo Kuusinen muistelee lukemattomia muitakin talkootempauksia vuosien varrelta. Niiden kohde on monesti ollut Iso Kirja. Telttatalkoiden lisäksi miehet tekivät esimerkiksi polttopuita ja kunnostivat takomalla 260 kappaletta huonokuntoisia telttavaarnoja. Sitä varten perustettiin kenttäpaja ahjoineen ja alasimineen. 

– Vuosina 1997–1998 puhdistimme laastista omalla ja Virtain talkooporukalla 33 000 vanhaa tiiltä, jotka saimme VR:n räjäyttämästä vesitornista. Myimme tiilet markan kappalehintaan ja lahjoitimme summan Isolle Kirjalle. 

Seurakuntalaisten vapaaehtoistyötä tarvittiin aikoinaan myös katulähetyksen ja kahden kirpputorin pyörittämiseen. Juhannuskonferenssin telttatalkoot ovat jokakesäinen osallistumisen paikka edelleen. 

 

Haapamäen helluntaiseurakunnan väki ei luettele töitään kehuakseen, vaan innostaakseen muitakin järjestämään talkoita ja osallistumaan yhteisen hyvän luomiseen. Perinteisesti helluntaiseurakunnissa kautta maan asiat ovatkin hoituneet yhteisvoimin työtunteja ja vaivoja laskematta. 

Kaupungistuminen ja yhteiskunnan rakennemuutokset ovat aiheuttaneet sen, että talkoilu on vähentynyt seurakuntien lisäksi myös kaikenlaisissa järjestöissä, yhdistyksissä ja yhteisöissä. Pastori Kangas harmittelee asiaa, sillä hän näkee yhdessä tekemisen olevan moniulotteisesti positiivinen asia. 

– Keittelemme polttopuun tekemisen välissä kahvit, syömme eväitä ja juttelemme monenlaisista asioista. Tämmöinen yhdessä tekeminen hoitaa sieluja, kohottaa kuntoa ja luo yhteyttä tehokkaasti. 

Kokemus osoittaa, että asioita porukalla työn ohessa pohdittaessa saattaa syntyä hyviä ideoita ja löytyä ratkaisuja ongelmakohtiin.  

Pastori myös huomauttaa, että seurakunnan naisten talkootoiminta olisi aivan oman lehtijuttunsa aihe.