Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Global Christian Forum yhdisti – ”Yhteinen pelastaja Jeesus on yhteyden ydin ja mahdollistaja”

 

Harri Koskelan pöytäkunnassa olivat kenialainen Afrikan evankelikaalisten yhdistyksen johtaja, Ugandasta Ghanaan hiljattain muuttanut nainen (Christ Holy Church International), yhdysvaltalainen mennoniitta Larry Miller (GCF:n ensimmäinen kokoaikainen pääsihteeri) vaimoineen, saksalainen katolinen kansainvälisen Pipliaseuran (Bible Society) johtaja sekä moderaattorina toiminut intialainen ortodoksipiispa, joka on työskennellyt kansainvälisen kristillisen opiskelijaliiton parissa. (Harri Koskela) 

Kirkkojen maailmanneuvoston, katolisen kirkon, Maailman helluntaiyhteisön ja Maailman Evankelisen Allianssin koolle kutsuma GCF on maailman laajapohjaisin kristittyjen kokoontuminen.

Huhtikuun puolivälissä Ghanan pääkaupungissa Accrassa järjestettiin Global Christian Forumin (GCF) neljäs maailmanlaajuinen kokoontuminen. Aikaisemmat globaalit tapaamiset ovat olleet Kenian Limurussa 2007, Indonesian Manadossa 2011 sekä Kolumbian Bogotassa 2018. 

Koko olemassaolonsa ajan GCF on ollut ainutlaatuinen tila, jossa kristinuskon suuret haarat ovat voineet tulla yhteen keskinäistä kohtaamista ja rukousta varten. Kyseessä on kristillisten seurakuntien laajapohjaisin kokoontuminen. Se heijastelee myös useimpien kirkkokuntien ja kristillisten yhteisöjen painopisteen siirtymistä globaalista pohjoisesta globaaliin etelään. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Dei, retroäijät, neliöb. 18.-24.6.
Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Dirk Lange (vasemmalla) ja GCF:n pääsihteeri Casely Essamuah rupattelevat kävellessään avajaisjumalanpalvelukseen. (Albin Hillert, WCC)

Accran kokoontumiseen osallistui 240 henkilöä 50 maasta eri puolilta maailmaa. He edustivat kattavasti eri kirkkokuntia, tunnustuskuntia ja uskonnollisia yhteisöjä, mukaan lukien karismaatikot, megakirkot ja kristilliset organisaatiot. 

Helluntailaisia oli paikan päällä parisen kymmentä. Maailman helluntaiyhteisöä (Pentecostal World Fellowship, PWF) edustivat muun muassa verkoston puheenjohtaja Billy Wilson, joka on myös helluntailaisen Oral Roberts -yliopiston presidentti, sekä PWF:n varapuheenjohtaja, Kanadan helluntailiikkeen johtaja David Wells. 

GCF:n tavoitteena ei ole kirkkokuntien näkyvään ykseyteen pyrkiminen.

Nelipäiväisen kokoontumisen ilmapiiri oli avoin, erilaisuutta ja moninaisuutta kunnioittava sekä innostava. 

– Ajatus uudenlaisen yhteisen tilan luomiseksi sai alkunsa, kun Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) piirissä kiinnitettiin huomiota siihen, että suurin osa maailman kristityistä ei kuulu perinteiseen ekumeeniseen liikkeeseen, kertoo teologian tohtori ja tutkija Harri Koskela. 

Aloitteentekijänä oli KMN:n pääsihteeri, saksalaisteologi Konrad Raiser. GCF perustettiin 1998, ja Accrassa vietettiin organisaation 25-vuotisjuhlia. 

Tapaamisen (Gathering) järjestäjinä toimivat Kirkkojen maailmanneuvosto, katolinen kirkko, Maailman helluntaiyhteisö ja Maailman Evankelinen Allianssi. 

 

Global Christian Forumin ydinfilosofia kumpuaa kahdesta asiasta. Huomio kiinnitetään ensinnäkin kaikkia kristittyjä yhdistävään uskon ytimeen, Jeesukseen Kristukseen pelastajana. Lisäksi hedelmällisimpänä tapana tutustua ja rakentaa luottamusta nähdään omien uskonkertomusten (faith stories) jakaminen.  

Lisäksi foorumilla on kaksi muuta toimintaperiaatetta: Tavoitteena on ennen muuta luoda yhteyttä ekumeenisesti aktiivisten kirkkojen ja ekumeenisen liikkeen ulkopuolelta tulevien välille. Siksi puolet kutsutuista on taustaltaan vanhojen kirkkokuntien edustajia ja puolet evankelikaalisia, helluntailaisia ja karismaattisia. 

Kokoontumisessa ei myöskään käsitellä opillisia kysymyksiä vaan pyritään edistämään keskinäistä ymmärtämystä ja yhteyttä. Toisin kuin KMN:n toiminnassa, GCF:n tavoitteena ei ole kirkkokuntien näkyvään ykseyteen pyrkiminen. 

 

Tällä kertaa uskonkertomukset jaettiin pöytäkunnittain. 

– Ensimmäisenä päivänä kerroimme toisillemme, kuinka olemme tulleet kristityiksi, uskoviksi, Jeesuksen seuraajiksi tai siihen tehtävään, jossa nyt olemme, Koskela kuvaa. 

 – Kuuntelemisen kautta ymmärrämme toisiamme paremmin. Siksi se myös mahdollistaa myöhemmän yhteistyön eri kirkkokuntien edustajien kanssa. 

Koskelan pöytäkunnassa istuivat kenialainen Afrikan evankelikaalisten yhdistyksen johtaja, Ugandasta Ghanaan hiljattain muuttanut nainen (Christ Holy Church International), yhdysvaltalainen mennoniitta Larry Miller (GCF:n ensimmäinen kokoaikainen pääsihteeri) vaimoineen, saksalainen katolinen kansainvälisen Pipliaseuran (Bible Society) johtaja sekä moderaattorina toiminut intialainen ortodoksipiispa, joka on työskennellyt kansainvälisen kristillisen opiskelijaliiton parissa. 

Yhtenä kysymyksenä oli, kuinka viedä sanomaa Jeesuksesta ympärillä olevaan maailmaan.  

– Vastauksena painotimme, että on tärkeää rakastaa ihmisiä palvellen ja tehden hyviä tekoja, kertoa oma uskonkertomus tilaisuuden tullen ja pystyä puolustamaan tarvittaessa rationaalisesti kristinuskon mielekkyyttä eli harrastaa apologiaa, summaa Koskela. 

Sanoman julistamisen ja lähetyksen merkitys nousivat vahvasti esille.

Päivät mahdollistivat mielenkiintoisia tapaamisia ja verkostoitumista. 

Koskelalle merkityksellisintä oli neljä kohtaamista. 

– Fullerin teologisen seminaarin emeritusprofessori Cecil M. Robeck kertoi helluntailaisten kansainvälisen ekumenian ja perustajajäsenenä GCF:n alkuajoista. Lisäksi aarteita olivat keskustelut intialaisen ortodoksipiispan Geevarghese Mor Coorilosin, katolisen kirkon ”ulkoministerin”, arkkipiispa Flavio Pacen sekä China Christian Councilin Tianhua Huangin kanssa. 

 

Päivien teemana oli “Että maailma ymmärtäisi” (Joh. 7:23). 

– Kenties suurin ero verrattuna edelliseen Bogotan kokoontumiseen olikin se, että evankeliumin sanoman julistamisen ja lähetyksen eli mission merkitys nousivat vahvasti esille keskinäisten suhteiden sijaan, pohtii Koskela. 

Neljännen päivän teemana olikin lähetettynä oleminen. Tässä suhteessa tapahtumassa palattiin ekumenian juurille. Koko ekumeeninen liike ja Kirkkojen maailmanneuvosto saivat alkunsa lähetystyön tekemiseen liittyvästä Maailman lähetyskonferenssista Edinburghissa 1910. 

 

Globaalien kokousten välillä monissa maanosissa ja maissa on pidetty paikallisia kokoontumisia. Tavoitteena on järjestää vastaava myös Suomeen. 

Ghanassa Suomesta oli mukana kuusi osallistujaa; kolme luterilaista (Kimmo Kääriäinen, Matti Repo ja Saara Alamäki), kaksi helluntailaista (Harri Koskela ja Sanna Urvas) ja yksi ortodoksi (Maria Mountraki). 

Viesti kristityille 

Jokaisesta GCF:n kokoontumisesta lähetetään viesti kristikunnalle. Tämänkertaisen kokoontumisen viestissä sanottiin muun muassa seuraavaa: 

  • Haluamme maailman ymmärtävän – siksi meidän tulee elää evankeliumi todeksi yhteydessä.  
  • GFC:n anti on uskonkertomusten jakamisessa. Ne toimivat siltoina, jotka auttavat meitä huolehtimaan keskinäisestä kunnioituksesta ja hyväksymään erilaisuutemme, kun tunnistamme Kristuksen toisissamme. Tämä auttaa meitä nousemaan ”me ja he” -ajattelun yläpuolelle. 
  • Kun kerromme henkilökohtaisia tarinoitamme, todistamme yhdessä Kristuksen ylösnousemuksesta. 

 

 Viesti päättyy seuraavasti 

”Olkaamme moninaisuudessamme yhtä kolmiyhteisessä Jumalassamme: 

Valitusrukouksessa, murtakoon se, mikä murtaa Jumalan sydäntä, myös omaamme. 

Kristuksessa, jotta saamme kokea parantumista ja sovitusta. 

Ja Pyhässä Hengessä – lähetettäköön hän meidät rohkeudessa ja nöyryydessä, jotta Jumalan muuttavan anteeksiannon, oikeudenmukaisuuden, parantumisen, ennalleen asettamisen, armon ja pelastuksen Henki tehdään tunnetuksi.” 

 

Ikkuna orjuuteen 

Tapahtumaan oli sisällytetty myös pysäyttävä ikkuna läntisen kristillisen maailman häpeäpilkkuun, orjakauppaan. Sen seuraukset heijastuvat edelleen esimerkiksi mustaan helluntailaisuuteen ja muuhunkin orjien jälkeläisten kristillisyyteen. 

Konferenssin toisena päivänä matkattiin Accrasta kolmen tunnin päässä sijaitsevaan Cape Cost Castleen ja saatiin järkyttävää tietoa orjakaupasta. 

Arviolta 12–13 miljoonaa länsiafrikkalaista vietiin orjiksi yli 200 vuoden aikana. Vain noin 30 % orjiksi otetuista selvisi hengissä tyrmistä, joissa heitä pidettiin, ennen kuin laivat hakivat heidät, ja merimatkasta. Yhteensä lähes 40 miljoonaa ihmistä kaapattiin tai ostettiin ”kauppatavaraksi” ja halvaksi työvoimaksi. 

Linnan tyrmiin mahtui kerralla 1 000 miestä ja 500 naista. Monet olivat niissä kolme kuukautta, ennen kuin seuraava laiva tuli hakemaan orjia. Ghanan kautta kuljetettiin noin 80 % kaikista Länsi-Afrikan orjista. Orjia käytettiin sokeriruoko-, tupakka-, kahvi- ja puuvillaviljelmillä. 

GCF:n osallistujia järkytti kuulla, että katolinen, anglikaaninen ja metodistikirkko osallistuivat orjakaupan mahdollistamiseen. Linnassa vierailun jälkeen siirryttiin vierellä sijaitsevaan Ghanan vanhimpaan metodistikirkkoon, jossa pysähdyttiin katumuksen, parannuksenteon ja tervehtymisen sanoman ääreen. 

 

Harri Koskela on teologian tohtori ja tutkija, joka osallistui Global Christian Forumiin helluntailaisten delegaation kutsuttuna jäsenenä. 

 

Aiheet