Pitääkö kehitysapu lopettaa, kysyttiin Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä viime viikonvaihteessa.
Suomen tunnetuin pankkiiri Björn Wahlroos sanoi keväällä Suomen Kuvalehdessä kehitysapurahojen menneen viimeksi kuluneet 50 vuotta Kankkulan kaivoon. Kansalaisjärjestöyksikön päällikkö Okko-Pekka Salmimies ulkoministeriöstä toivottaa räväkän heiton ja muunkin kehitysapukritiikin tervetulleeksi.
– Totta ihmeessä pitää kysyä, meneekö apu perille ja mikä on sen vaikuttavuus.
Noin miljardin ihmisen arvellaan elävän köyhyysrajan alapuolella eli alle dollarilla päivässä. Salmimiehen mukaan köyhyyden nujertamiseksi laadituissa YK:n vuosituhattavoitteissa laahataan jäljessä, vaikka tuloksiakin löytyy. Esimerkiksi tyttöjen peruskoulutuksessa on saavutettu paljon, mutta siihen monen tytön opintie tyssääkin.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen myönsi, että kehitysyhteistyö ei ole ollut politiikan esityslistojen kärjessä, pikemmin b-luokan kysymys.
Kehitysyhteistyö kuumentaa tunteita myös kansalaisten mielissä. Miksi auttaa köyhiä maita, joissa korruptio kukoistaa? Onko järkeä syytää varoja köyhille, kun rahaa valuu määrättömät määrät väliportaiden konsulteille? Puhumattakaan siitä, että sitä on mennyt diktaattoreille.
– Afganistanissa huumeparoneille, moitti keskustelua seurannut kuulija Kaisaniemen puiston tapahtumassa.
Attac-järjestön puheenjohtaja Henri Purje kuvasi kehitysavun tavoitteiden ja keinojen menevän keskustelussa sekaisin.
– Jos tavoite on köyhyyden poistaminen ja valtiot antavat tukea 0.2 prosenttia bruttokokansantuotteesta, niin on päätöntä ajatella, että ongelma ratkeaa kehitysavulla.
Purjeen mukaan Afrikasta on poistunut laittomasti ainakin 850 miljoonaan dollaria vuoden 1970 jälkeen.
– Se on saattanut olla yli neljä kertaa kehitysapua suurempi summa.
Suurin osa laittomista rahavirroista kulkee Purjeen mukaan veroparatiisien kautta ja on luultavaa, että yli puolet rahoista päätyy eurooppalaisille ja amerikkalaisille pankkitileille.
Pietikäinen liputtaa globaalin sosiaaliturvan puolesta. Hänen mielestään köyhien maiden resurssien kalastelua tulisi sanktioida tiukemmin.
Salmimies sälyttäisi köyhien maiden hallituksille vastuuta perustoimeentulosta ja toimivan verokertymän kokoamisesta.
– Demokratian vahvistamisessa kehitysapu voi yrittää auttaa.
