Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Filosofit vastasivat: Onko elämällä universaalia merkitystä?

 

Miikka Niiranen (vas.) ja Frank Martela keskustelivat keskiviikkona Espoon Aalto-yliopistossa elämän tarkoituksesta ja hyvästä elämästä. Kuva: Ilkka Kontturi

Suomalaiset nuoren polven ajattelijat Frank Martela ja Miikka Niiranen löytävät elämäänsä merkityksellisyyttä työstä ja perheestä. Universaalin merkityksen mahdollisuudesta heillä on erilainen käsitys.

Millainen on hyvä elämä? Filosofi Frank Martelan mielestä se on sellainen, jossa ihminen tekee itselleen merkityksellisiä asioita tavalla, joiden kautta hänestä tulee merkityksellinen toisille ihmisille.

Martela valotti käsityksiään elämän tarkoituksesta ja hyvästä elämästä keskiviikkona Espoon Aalto-yliopistossa pidetyssä Veritas Forumissa.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Martelan kanssa keskusteli tieteenhistoriasta väitöskirjaa valmisteleva diplomi-insinööri Miikka Niiranen, joka on myös verkkolehti Areiopagin päätoimittaja.

Molemmilla on kolme pientä lasta ja he kertoivat isänä olemisen tuovan heidän elämäänsä paljon mielekkyyttä. Sitä antaa myös työ tutkijana, kirjoittajana ja kouluttajana.

Arvokkuus antaa merkityksen

Kysymykseen elämän universaalista merkityksestä tutkijat vastasivat eri tavalla.

‒ Minulla ei ole tarjota vastausta tähän. Aina voidaan kysyä yksi kysymys taaksepäin: mistä big bang tuli, mistä Jumala tuli ja miksi on olemassa jotain sen sijaan, ettei olisi mitään, Martela pohdiskeli.

Hän viittasi venäläiseen kirjailijaan Leo Tolstoihin, joka joutui epätoivoon etsiessään elämälleen kestävää ja tuhoutumatonta merkitystä.

Henkilökohtaisen merkityksen voi Martelan mukaan kuitenkin löytää, vaikka ihminen olisi maailmassa ilman itsensä ulkopuolelta annettua merkitystä.

Arvokkuus luo merkityksen

Henkilökohtaisen merkityksen tärkein tekijä on Martelan mielestä kokemus arvokkuudesta. Muita tekijöitä ovat ympäröivän maailman ymmärtäminen ja jokin päämäärä, jota voi tavoitella.

”Elämän tarkoitus” on sanapari, joka mainitaan kirjallisuudessa ensimmäisen kerran vasta 1800-luvun alussa. Tuohon asti uskonto oli tarjonnut merkityksen ihmisen ja kosmoksen olemassaololle. Nyt tieteellinen maailmankuva haastoi uskonnollisen maailmankuvan.

‒ Ihminen kuvattiin pelkkänä molekyylikasana ja siitä aiheutui eksistentiaalinen kriisi, Martela kuvaili.

Uudessa tilanteessa tarkoitusta etsivät muun muassa filosofit Thomas Carlyle, Arthur Schopenhauer ja Søren Kierkegaard.

Taustakertomus tarvitaan

Miikka Niirasen mielestä yksilön elämän tarkoitusta ei voi irrottaa kysymyksistä universumin alkuperästä, kärsimyksestä ja ihmiskunnan suuresta taustakertomuksesta.

Hänen mielestään kristinusko antaa ihmisen elämälle universaalin merkityksen, joka ei ole riippuvainen ihmisen ominaisuuksista eikä olosuhteista.

Niiranen viittasi Lutherin ajatuksiin kutsumuksesta. Reformaattorin mukaan Jumala kutsuu ihmisen tekemään hyvää erilaisten kutsumusten kautta, jotka ovat Jumalan tapa pitää yllä luomakuntaa.

Kutsumus on mikä tahansa ammatti, sekä lapsen, vanhemman, sukulaisuuden ja lähimmäisen kutsumus, Niiranen sanoi.

‒ Rakkauden kaksoiskäsky täyttyy kutsumusten kautta. Entä kun laiminlyön kutsumukseni, ja olen laiska tai pahantahtoinen? Silloin evankeliumi nostaa minut ylös ja antaa puhtaan omantunnon.

Martin ja Käthen onni

Niirasen mielestä Martti Lutherista ja hänen Käthe-rouvastaan voi sanoa, että he elivät hyvän elämän.

‒ Heillä oli ammatillinen kutsumus, perheen sisäinen kutsumus ja paikka suuressa taustakertomuksessa.

Niiranen muistutti, että Lutherkin oli syntinen ihminen juutalaisvastaisine ajatuksineen, ja juuri siksi hän voi olla meille esimerkkinä.

‒ Epätäydellinen ja syntinen ihminen voi löytää tarkoituksen ja hyvän elämän. Se on lohdullista, Miikka Niiranen rohkaisi.

Veritas Forum -keskustelutilaisuus järjestettiin yhteistyössä Espoon seurakuntien oppilaitostyön, OPKOn sekä teekkareiden ja kauppatieteilijöiden kristillisten kerhojen kanssa.