Evankeliointi haastaa käsitteenä – Suurmission alla yhteisöjen identiteettierot ovat tulleet näkyviksi, mutta esiin on myös noussut uudenlaista yhteyden etsimistä

 

Syksyn Se löytyi -mediamission toivotaan saavuttavan vahvasti suomalaisia. –Toivon, että missio olisi alku jollekin suuremmalle, työryhmän varapuheenjohtaja Mikko Matikainen sanoo. Kuva ensimmäisestä, vuonna 2011 pääkaupunkiseudulla toteutuneen mediamission yleisötilaisuudesta Helsingin jäähallista. (Kuva: IRR-TV)

Syksyllä käynnistyvässä, kesällä viimeistelyvaihetta elävässä Se löytyi -missiossa on mukana satojen vapaakristillisten seurakuntien ohella myös noin joka viides luterilainen seurakunta. Onko määrä paljon vai vähän? 

Se [joka viides seurakunta] on vähemmän kuin toivoisin, mutta kuitenkin aika hyvä määrä, Kansan Raamattuseuran koulutuspalveluiden johtaja Mikko Matikainen sanoo kysyttäessä luterilaisten seurakuntien innosta lähteä mukaan Se löytyi! -missioon.

Kansan Raamattuseura (KRS) on yksi luterilaisista yhteisöistä, jotka ovat aktiivisesti osallistumassa mediamissioon. KRS:n identiteettiin on sen noin 80 vuoden olemassaolon ajan kuulunut vahvasti evankeliumin välittäminen, ja se järjestää muun muassa Alfa-kursseja. 

SRO-ARK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Mikko Matikainen pohti aihetta helluntaiseurakuntien lehden Ristin Voiton RV Podcastissa toukokuussa jaksossa ”Voivatko helluntailaiset ja luterilaiset oikeasti evankelioda yhdessä”.

– Meidän tulee muistaa, että luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 70 prosenttia suomalaisista. Kirkon sisällä on itse asiassa koko tämä kansa – ja sen erilaiset näkökulmat ja näkemykset, missiotoimikunnan varapuheenjohtajana toimiva Matikainen pohjustaa tilannekuvaa luterilaisten seurakuntien suhteesta evankeliointiin. 

– Jotkut haluavat sitä, että ollaan mukana missioissa ja toiset sitä, että luterilaisen kirkon perustyö Suomessa pitää sisällään jumalanpalvelukset, erilaiset toimitukset, lapsityön ja näiden hoitamisen mahdollisimman hyvin. Silloin ajatus evankelioivasta missiosta voi olla vähän vieraampi. 

 

”Pienetkin liikahdukset yhteydessä ovat Herramme tahdon mukaisia.”

 

Mikko Matikainen edustaa sitä luterilaista näkemystä, jossa evankeliointi ja suorempi julistus maallistuvaan yhteiskuntaan päin nähdään tärkeänä. 

– Karu faktahan on se, että tämä lääke, millä me nyt kirkossa elämme, ei enää oikein toimi, hän sanoo viitaten peruskristillisyyden korostamiseen, jonka usein toivottaisiin olevan vahvasti osa kansalaisten elämää ja uskonmaisemaa. 

– Ajattelen, että me kuljemme kuitenkin yhä enemmän siihen suuntaan, että jollakin tavalla meidän täytyy selkeämmin kommunikoida evankeliumia, yhteyttä elävään Jumalaan, eikä vain luottaa seurakunnan vahvaan perustyöhön kuten diakoniatyöhön.

 

Luterilaisten seurakuntien sisällä toimii jumalanpalvelusyhteisöjä, joista monet ovat identiteetiltään selkeästi herätyskristillisiä. 

– Tällaiset yhteisöt ovat olleet ottamassa nyt myös vahvasti koppia missiosta. 

Se löytyi -missio on saatettu kokea haastavana myös siksi, että luterilaisten seurakuntien työntekijät ovat jo valmiiksi kuormittuneita seurakuntien arkityössä. Matikaisen mukaan maallikoiden rooli mission toteuttajina on nousemassa hyvin tärkeäksi luterilaisessa kentässä.

 

”Ajatuksessa, että evankeliumi sisältyy jo kaikkeen, mitä kirkko tekee, on sekä hyvää että huonoa.

 

Piispa Teemu Laajasalon mukaan ”evankeliointi on myös opillinen kysymys”. – Tarvitsemme silti ehdottomasti erillistä evankelioimistyötä ja -puhetta. (Kirkon kuvapankki / Jani Laukkanen)

Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo sanoo, ettei evankelioinnin käsitteenä ”pitäisi olla vieras” tämän päivän luterilaiselle. 

– Evankelioinnin pitäisi olla toimintamme ytimessä. 

– Siinä ajatuksessa, että evankeliumi sisältyy jo kaikkeen, mitä kirkko tekee, on hyvää ja huonoa. Hyvää on se, että kaikki hyvä lähtee alttarilta, ja se mitä kirkossa tehdään, tavalla tai toisella katsottaisiin hyvän sanoman eteenpäin viemiseksi, Laajasalo kuvailee. 

– Huono puoli näkemyksessä on se, että usein jos kaikki on evankeliumin julistamista, niin silloin saattaa käydä niin, että mikään ei ole sitä. Tätä riskiä välttääksemme me tarvitsemme ehdottomasti selkeästi myös erillistä evankelioimistyötä ja -puhetta. 

Myös Laajasaloa haastateltiin aiheesta RV Podcastissa.

 

Laajasalo sanoo, että luterilaisten kannalta yksi missioihin liittyvä haaste syntyy päällekkäisyydestä. 

– Luterilaisen kirkon piirissä on jo monta hanketta, joissa selvitetään asiaa ja evankeliointia pyritään lisäämään. 

– Varmasti osa haasteista liittyy myös terminologiaan. Tarkoitushan olisi, että evankeliumi avaisi sydämiä, korvia ja sielua, eikä sulkisi niitä, Laajasalo pohtii. 

– Meillä kaikilla taitaa olla kokemusta myös siitä, että välillä evankeliointi on toiminut päinvastoin kuin mitä olisi toivottu. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että evankeliumi on jotain, mistä pitäisi luopua. (Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.)

 

Helluntaiseurakuntien ja luterilaisen kirkon välillä on ollut jo vuosia tunnusteluja ja keskusteluja, joissa on myös käsitelty evankeliointia. 

Asetelma on ollut perinteisesti se, että helluntaiseurakunnat toimivat luterilaisessa yhteiskunnassa haastajina ja hakevat kasvua suomalaisista, jotka ovat luterilaisen kirkon jäseniä. 

Viime vuosikymmeninä yhteiskunnan maallistuessa keskustelu evankelioinnista yhdessä on Teemu Laajasalon ja Suomen helluntaikirkon johtajan Kauko Uusilan mukaan helpottunut, ja evankelioimisen äärelle on syntynyt uutta yhteistä pinta-alaa. 

– Evankeliointi voi olla yhteinen neutraali kenttä ja yhteinen alue, Uusila uskoo. 

– Tuskin löydämme syvissä opillisia eroavaisuuksia sisältävissä kysymyksissä sellaista yhtenäisyyttä, että jompikumpi luopuisi omasta käsityksestään, eikä se voi olla näiden vuoropuheluiden tarkoituskaan. Teemme toistemme näkökantoja tiettäväksi ja keskustelemme niistä hyvässä hengessä. 

 

Teemu Laajasalo pitää keskeisenä ajatusta kristittyjen yhteydestä, jota Jeesus rukoilee Johanneksen evankeliumin lopussa. 

– Kyllä pienetkin liikahdukset tässä ovat Herramme tahdon mukaisia. Samassa jakeessa on se ajatus, että jos olemme täydellisesti yhtä, maailma ymmärtää. Kun olemme vierekkäin, se vaikuttaa viestin perillemenoon. 

Kauko Uusila nostaa esille, että Suomessa tarvitaan monenlaista evankelioimistyötä. 

– Helluntailaisten evankelioinnille on aivan oma tilauksensa ja dynamiikkansa, ja myös sillä, miten luterilainen kirkko tuo sanomaa Kristuksen rakkaudesta esille tässä yhteiskunnassa. 

 

Piispa Laajasalo myöntää, että luterilaisissa piireissä on ”allergiaa” evankeliointia kohtaan, mikä on saattanut näkyä myös innottomuutena lähteä mukaan syksyn missioon. 

– On huolta siitä, että jos ollaan liian väkevästi mukana, niin suljemme korvia. 

– Sanoisin, että tällainen huoli on kuitenkin tietyin osin turhaa. Olen myös rohkaissut, että yksittäiset seurakunnat voivat kirkkoherran harkinnalla olla mukana tällaisissa erilaisissa hankkeissa, Laajasalo sanoo. 

 

Juttu on toimitettu lyhennelmä RV-podcastin jaksosta ”Voivatko helluntailaiset ja luterilaiset oikeasti evankelioida yhdessä?”

Katso ja kuuntele jakso Youtubessa tästä.

Kuuntele Spotifysta tästä.