Ikääntymisestä puhutaan usein melko negatiivisesti, vaikka kolmatta ikää elävät voivat olla hyvinkin aktiivisia ja heillä olisi edelleen paljon annettavaa yhteiskunnalle.
Tällä viikolla on vietetty Vanhustenviikkoa. Suomessa ikääntyneitä on jo paljon, sillä elokuussa yli 70-vuotiaiden määrä ylitti miljoonan. Mediassa ikääntymisestä ja vanhuudesta saatetaan puhua kielteisesti keskittyen esimerkiksi hoivataakkaan, mutta todellisuudessa kolmatta ikää (n. 60–80-vuotiaat) elävät voivat olla hyvinkin virkeitä ja aktiivisia.
– Eläköityneet ovat vielä hyvin toimintakykyisiä ja aika terveitä ihmisiä. He haluavat tehdä kaikenlaista ja etsivät merkityksellistä elämää, toteaa aiheesta Ikää, iloa ja elämän eheyttä (Aikamedia, 2025) kirjan kirjoittanut kasvatustieteen tohtori, tietokirjailija ja Ristin Voiton päätoimittaja emeritus Leevi Launonen.
Vantaan kaupungin vanhuspalveluissa erilaisissa asiantuntija- ja johtotehtävissä sekä etsivässä vanhustyössä mukana ollut Anne Aaltio pitää hyvänä, että kolmannesta iästä on tehty teoreettinen tutkimus, vaikka selvitykset kuvaavatkin valtavirtaa.
– On myös sellaista vanhuutta, joka ei mene niin ihanteellisesti. Vanhuutta voi leimata köyhyys tai elämän traumat ovat viiltäneet säröä, jolloin vanhuusvaihe ei tunnu niin merkitykselliseltä.
Luopumista ja uusia rooleja
Eläkeläisissä olisi käytettävissä valtava pääoma, jos sitä vain osattaisiin hyödyntää nykyistä paremmin. Heillä on sekä laajaa kokemusta että hiljaista tietoa monista asioista. Onkin hyvä, että eläkkeelle jääneillä on oma-aloitteisuutta. Aaltio kertoo, että moni hakeutuu itse esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan.
– Se voi olla ihan eri alueelta kuin mikä heidän uransa on ollut. Osa tietysti myös jatkaa uraa keikkalaisena eli lähellä omaa osaamisaluettaan.
Aktiiviselle ikääntyneelle esimerkiksi työurasta luopuminen voi olla kova paikka.
– Eläköitymisvaiheessa on tärkeää käydä tietoinen prosessi oman roolinsa kanssa, vaikka hyödyntäisikin pääomaa – niin kuin pitääkin tehdä. Rooli kuitenkin muuttuu jollakin tavalla, Leevi Launonen toteaa.
– Eläkkeelle siirtyminen on roolimuutoksen lisäksi ajankäytöllinen muutos. Elämästä myös katoaa työyhteisön antama viisaus, kun on vähemmän kontakteja, Anne Aaltio sanoo.
Merkityksellisyys kantaa
Vaikka ikääntymiseen liittyy vääjäämättä eri asioista luopuminen, voi elämä olla silti antoisaa ja merkityksellistä. Merkityksellisyyden kokemuksen voi saada itselle tärkeiden asioiden toteuttamisen lisäksi toisten palvelemisesta. Kristittynä Launonen ajattelee, että ihminen tarvitsee myös sellaisen merkitysulottuvuuden, joka kantaa tämän elämän toiselle puolelle.
– Se, että ihminen löytää sen ajatuksen, että minun pieni elämäni voi olla osa Jumalan suurta suunnitelmaa ja tarkoitusta, on kova juttu, josta löytyy syvä elämän merkitys.
Anne Aaltion mukaan elämän merkityksellisyyden työstäminen ikääntyneenä voi olla vaikeaa, jos siihen ei ole oppinut nuorempana.
– Varautuminen vanhuuteen on koko elämän aikainen prosessi, että oppii näkemään ja analysoimaan omaa rooliaan ja niitä muutoksia, joita on kokenut jo aikuisiässä.
Ikääntyminen on helpompaa, kun pyrkii sopeutumaan muutoksiin ja hyväksymään ne osaksi elämäänsä. Leevi Launonen nostaa esiin myös tulevan kuoleman hyväksymisen.
– On tärkeää, että ihminen on sisäisesti levossa asian kanssa. Ei niin, että jos kuolen, vaan kun kuolen, niin olen sisäisesti valmistautunut siihen.
Ohjelma on katsottavissa veloituksetta myös YouTubesta ja Permanto-palvelusta.
Teksti: Elina Uusikylä Kuvat: Stas Voronin
