Ekoteologi Panu Pihkala: Lutherin mukaan Kristus on läsnä koppakuoriaisessa

 

Kuva: Istockphoto

Uskonpuhdistaja Martti Lutherin mukaan Kristus on läsnä koko luomakunnassa, myös koppakuoriaisessa ja jopa sen kolossa, kertoi ekoteologi Panu Pihkala Riihimäellä sunnuntaina.

Pihkala oli kutsuttu puhumaan Lutherin suhteesta luontoon Riihimäen seurakunnan Luther-iltaan. Tilaisuus oli ensimmäinen kolmen illan sarjassa, joka järjestetään uskonpuhdistuksen merkkivuoden kunniaksi.

Pihkala on Helsingin yliopiston tutkijatohtori, kristillisen luonnonsuojelujärjestön A Rochan puheenjohtaja ja pastori, joka saarnaa mielellään Lutherin hengessä luomakunnan pyhyydestä.

Piplian neliö

Pihkala nosti esille Ison katekismuksen ensimmäisen uskonkohdan selityksen, jossa Luther kirjoittaa: ”Lisäksi hän on antanut koko luomakunnan tyydyttämään elämisemme tarpeita: auringon, kuun ja taivaan tähdet, päivän ja yön, ilman, tulen, veden ja maan sekä kaiken, mitä ne kantavat ja tuottavat, kuten linnut, kalat, eläimet, viljan ja kaikenlaiset kasvit.”

Aine ja pyhä yhdistyvät

Lutherille oli itsestään selvää, että koko maailma on Jumalan maailma. Jumalan lahjoja ovat niin pienet kuin suuretkin asiat, siksi meidän on kiittäminen häntä niin kengistä kuin hyvästä säästä, Pihkala muistutti.

‒ Lutherin hengellisyys ei liiku missään yläpilvessä, eikä pelkässä pelastuksessa, vaan koskee koko elämää.

Koska koko luomakunnan elämä on lähtöisin Jumalasta, luonto ei ole paha, vaan hyvä. Luterilaiset eivät harrasta vedenpyhittämisriittiä, koska vesi ei lähtökohtaisesti ole epäpyhää, Pihkala havainnollisti.

Luterilainen todellisuuskäsitys on Panu Pihkalan mukaan sakramentaalinen. Se tarkoittaa, että aine ja pyhä yhdistyvät. Tutuinta tämä on kristitylle ehtoollispöydässä, jossa seurakunta nauttii Kristuksen todellisesti leivässä ja viinissä.

‒ Kristus on läsnä kaikessa, vaikka emme voi sitä käsittää. Se, että Jumala on läsnä koppakuoriaisen kolossakin, kertoo hänen majesteetillisuudestaan, kun emme voi tätä ymmärtää.

‒ Lutherin mukaan ruuaksi kasvatetuissa eläimissä ilmenee tietty Kristus-luonteisuus, ne uhraavat elämänsä toisten vuoksi, Pihkala totesi.

Lutherin jälkeisinä vuosisatoina luontoteologia kaventui.

‒ Aineellisten asioiden arvostus väheni, kun reformaation polttopisteeksi kaventui uskonvanhurskaus. Esimerkiksi seksuaalisuuteen ryhdyttiin suhtautumaan torjuvasti.

Nojatuolivarkaat ojennukseen

Kuvassa Panu Pihkala Repoveden kansallispuistossa kesällä 2016.

Luther vastusti ahneutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Hänen opetuksiaan voi senkin vuoksi soveltaa moniin nyky-yhteiskunnan ongelmiin. Pihkala toivoi Lutherin oppien ojentavan esimerkiksi nojatuolivarkaita,

jotka istuvat tyytyväisinä nojatuolissaan lain täydessä suojassa, vaikka toimivat niin, että toiset joutuvat kärsimään.

Luomakunnan kärsimyksen kohtaaminen on Pihkalan mukaan niin vaikeaa, että haluamme kieltää tai kaunistella tosiasioita.

‒ Emme yleensä halua nähdä ympäristön tilaa, emmekä omaa sidonnaisuuttamme sen hyvinvointiin.

Pihkalan mukaan ristin teologia on tässäkin hyödyksi.

‒ Ristin teologia näkee asiat sellaisina kuin ne ovat. Kristus kärsii tuhoutuvan luomakunnan kanssa. Voimme kohdata ympäristötuhot yhdessä Kristuksen kanssa.

Pihkala haluaa soveltaa reformaation ydinajatuksia myös ympäristökriisiin.

‒ Moni uupuu yrittäessään kilvoitella ympäristöasioissa. Mutta meidän ei tarvitse kantaa koko maailman taakkaa, koska Kristus on jo kantanut ne.

Toisaalta tarvitsemme myös lain saarnaa.

‒ Ihminen ei elä itseään, vaan toisia varten. Meidän täytyy kilvoitella elämäntapamme parantamiseksi ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen muutokseen.

Panu Pihkala pitää Lutherin suuhun pannusta omenapuuaforismista: ”Vaikka tietäisin maailman loppuvan huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.”

‒ Vaikka tämä ei olisi aito sitaatti, se on Lutherin teologian mukainen. Toiminnan merkityksellisyys ei riipu onnistumisen todennäköisyydestä. Se, miten omenapuulle käy, ei ratkaise. Se ratkaisee, että teko on oikea ja tekee hyvää.