Dosentti Esko Ryökäs perehtyi suomalaiseen diakonian tutkimukseen – jopa yli puolet tarkistetuista viittauksista osoittautui epätarkoiksi

 

Esko Ryökkään mukaan diakonia on viime vuosikymmeninä ollut kasvavan teologisen kiinnostuksen kohde: – Keskustelun yksi lähtökohta on ollut diakoniatyön ja diakonia-nimikkeen teologiset perustelut. Kuva: Kirkon kuvapankki, Joanna Lindén-Montes

Diakonian oppikirjoja on Esko Ryökkään mukaan voimakkaasti värittänyt pyrkimys tietynlaiseen lopputulokseen: – Lähteistä on vaiettu, niitä on luettu yksipuolisesti ja käännetty varsin kritiikittömästi.

Esko Ryökkään tutkimuksessa analysoidaan suomalaista diakoniaa koskeva keskustelu 1800-luvulta lähtien.

Painotuotteena se ilmestyi Karjalan teologisen seuran Maailma-symposiumissa reilu viikko sitten.

Jalohaukat vko 3 SMy

Kirjan nimi on Aikaan sidottu diakonia-käsitys.

Ryökäs on myös Diakonian tutkimuksen seuran puheenjohtaja.

Hän arvioi suomalaisen diakoniakeskustelun kärsineen yksipuolisuudesta ja kritiikittömyydestä:

– Lopputulos vaikuttaa usein tiedetyksi jo etukäteen. Jopa yli puolet tutkimuksessa tarkistetuista viittauksista osoittautui epätarkoiksi. Kirja kysyykin, miksi näin on ja mitä tulisi uudistaa.

Hänelle 1900-luvun diakonian oppikirjojen analyysi osoitti, että varhaisia tekstejä tulisi lukea ja siteerata alkukielellä, kreikasta ja latinasta käsin.

Muiden kielten epätarkkoja käännöksiä on tutkimuksen perusteella käytetty turhan usein.

– On selvää, että keskustelu kärsii, jos tietopohja on epätarkka.

Ryökäs toteaa, että suomalaisessa, vuosikymmeniä jatkuneessa diakoniakeskustelussa näkemyksellinen lähteiden lukeminen on voinut hankaloittaa toisten ymmärtämistä.

Tutkimuksessa käy ilmi, että 1700-luvun lopulla löydettiin luotettava lukutapa 300-luvulla julkaistuun tekstiin. Silti kesti yli 200 vuotta, ennen kuin suomalaisessa diakoniakirjallisuudessa havahduttiin korjaamaan vanhentunut tieto.

– Useista 1900-luvun alku- ja keskivaiheilla merkittävimpien diakonian varhaisvaiheiden suomalaisista kuvauksista vain kolmasosa vastasi alkuperäislähteitä.

Ryökäs huomauttaa, että näiden tietojen valossa olisi ajankohtaista pohtia, mitä voitaisiin tehdä, jotta kirkon toimintaa ja työntekijöiden opetusta ohjaava tieto olisi ajantasaista.

– Kriittisyyttä olisi tarvittu – ja tarvitaan edelleen.

Suomalaisen kirjallisuuden analyysi osoittaa, että 1800-luvun lopulla ja jälleen 1900-luvun lopulla kirjallisuus seurasi varsin uskollisesti varhaisen kirkon dokumentaatiota.

1900-luvun alkupuoliskolla epätarkkuudet ja erilaiset näkemykset ohjasivat kirjoittajia ohi alkukielisten lähteiden.

lähde: UEF:n verkkouutiset