Diakoniatyöntekijöitä perheiden pahoinvointi ja lasten hätä ei yllätä. – Uutta on se, että nyt murhenäytelmiä seurataan median avulla reaaliajassa, Hyvinkään diakoniasihteeri Tuija Mattila kuvaa.
Hyvinkäällä on sanonta, että diakoniatoimisto on likaisen työn osasto. Diakonian asiakkaat ovat tottuneet kestämään köyhyyttä, väkivaltaa, työttömyyttä ja sairautta.
– Suurin taakka on yksin jääminen. Osa purkaa tämän kokemuksen uhkailemalla, lyömällä ja kiduttamalla. Joku ampuu, kun pinna palaa lopullisesti, Tuija Mattila kertoo.
Lapsi sijaiskärsijänä
Etenkin pääkaupunkiseudulla lastensuojelun tarve on lisääntynyt. Esimerkiksi Vuosaaren seurakunnassa on jouduttu entistä useammin pohtimaan lastensuojeluilmoituksen tekemistä.
– Vaikka asiakas hakee taloudellista apua, se on usein vain osa ongelmavyyhtiä, jossa myös lapset kärsivät, sanoo diakoni Pia Nordlund.
Pieniä hädän signaaleja huomaa kuka tahansa, jos pitää silmänsä auki. Lapsi on myöhään ulkona, hänellä on liian vähän vaatetta päällään. Kouluun rientää maanantaina tavallista nälkäisempiä lapsia.
– Viimeaikaiset perhesurmat ovat panneet ajattelemaan, että jaksamisesta pitäisi voida puhua rohkeammin. Monet yrittävät pärjätä liian pitkään yksin, Nordlund sanoo.
Raaka väkivalta lapsia kohtaan on yleistynyt. Taustalla on monia tekijöitä, vanhempien väsymystä ja avuttomuutta. Usein ongelmat periytyvät sukupolvelta toiselle, koska jo omien vanhempien vanhemmuus on ollut hakusessa.
Suomessa kurinpito on perinteisesti merkinnyt fyysistä rangaistusta.
– Jos aikuinen lyö toista, se on poliisiasia, mutta jostain syystä suhtautuminen lapsen pahoinpitelyyn on toinen.
Mikäli jonkun perheen tilanteesta herää huoli, naapurien kannattaa toimia. Kovaäänistä riitelyä ja lapsen huutoa yöllä kuullessa voi soittaa poliisin paikalle, Nordlund neuvoo.
Lue koko juttu tämän viikon Sana-lehdestä
