Suomen Lähetysseura, Åbo Akademi ja Polin instituutti etsivät lähetystyön tulevaisuutta symposiumissa Turussa.
Suomen Lähetysseura oli pääjärjestäjänä tiistaina Turussa järjestetyssä lähetysteologisessa symposiumissa, joka kokosi pari sataa ihmistä eri puolilta maailmaa seuraamaan ohjelmaa verkossa. Paikalle Åbo Akademiin saliin saapui puolensataa kuulijaa.
Dalitteologi, tohtori Anupama Hial Luterilaisesta maailmanliitosta puhui lähetyksen dekolonisaatiosta. Se tarkoittaa siirtomaavallan aikana rakentuneiden epätasa-arvoisten suhteiden ja käytäntöjen purkamista.
– Ohi ovat ajat, jolloin kristillisestä Euroopasta lähdettiin sivistämään pakanoita.
Hial korosti jatkuvaa teologian uudelleenajattelua, mikä tekee tilaa pohjoisen maailman ulkopuolelta tuleville vaikutteille.
Tulevaisuuden lähetystyön on oltava tasa-arvoista, kulttuureja kunnioittavaa ja yhteyttä luovaa. Hial painotti myös julistuksen, diakonian ja vaikuttamistyön kuulumista yhteen.
Toiveikas lihaksitulemisen teologia, ristin ja kastittomien dalitien teologia on Jumalan löytämistä kärsimyksen keskeltä, Anupama Hial totesi.
– Teologinen ajattelu on aloitettava Jumalan sanasta ja Kristuksen rististä.
Vastavoimaa uuskolonialismille
Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala nosti esiin uuskolonialistista puhetta tuottavat suurvaltajohtajat. Hän muistutti, että kristittyjen ja kirkkojen tehtävä on omassa puheessaan luoda vastavoimaa uuskolonialistiselle puhetavalle.
Symposiumin paneelikeskustelussa kysyttiin, tarvitaanko lähetystyöntekijöitä enää ollenkaan. Kukaan ei esittänyt, ettei tarvita.
”Kristus nivoo yhteen julistuksen ja palvelun.”
Videon välityksellä puhunut tohtori Bruk Ayele Etiopian Mekane Yesus -kirkosta kertoi, että monilla Afrikan ja Aasian kirkoilla on vahva lähetysnäky, ja ne lähettävät yhä useampia lähetystyöntekijöitä lähialueilleen ja kauemmaksikin.
Ayelen havaintojen mukaan monissa länsimaisissa lähetysjärjestöissä julistus ei enää ole yhtä tärkeää kuin ennen.
– Me pidämme kiinni kokonaisvaltaisesta lähetystyöstä. Jeesus Kristus on koko ihmiskunnan pelastaja. Hän nivoo yhteen julistuksen ja palvelun. Lähetyskäsky antaa meille tehtävän tehdä opetuslapsia, Ayele totesi.
Tukea evankelistojen kouluttamiseen
Kylväjän lähetysjohtajan Magnus Riska kertoi, että Mekane Yesus -kirkko on pyytänyt Kylväjältä apua työntekijöidensä kouluttamiseen.
Riskan mielestä tämä sopii hyvin myös tulevaisuuden lähetysajatteluun.
– Autamme kouluttamaan muun muassa evankelistoja, jotka voivat mennä paikkoihin, joihin me emme voi mennä. Mekane Yesus -kirkon tavoitteena on lähettää 500 lähetystyöntekijää.
Globaalin etelän panosta tarvitaan, sillä kolme miljardia ihmistä ei ole kuullut evankeliumia, Riska muistutti.
Nykyisin vain joka kymmenes lähetystyöntekijä työskentelee näiden kolmen miljardin parissa.
Tuhat lähetystyöntekijää
Ruandassa lähetyslapsena elänyt ja Sudanissa lähetystyössä ollut dosentti Martina Björkander esitteli lukuja Pohjoismaiden helluntailaisuuden vaikuttavasta panoksesta maailmanlähetykseen.
Ensimmäinen helluntaievankelista saapui Yhdysvalloista Ruotsiin vuonna 1906. Apostolinen näky, kadotuksen todellisuus ja kiihkeä Jeesus-kuninkaan paluun odotus innoittivat alusta asti muotoutumassa olevaa globaalia herätysliikettä.
Helluntailaiset uskoivat evankeliumiin, joka muuttaa yhteisöt ja yksilöt ja heidän elämänsä niin ajassa kuin iankaikkisuudessa, Björkander kuvaili.
Julistus muuttui uutterasti käytännön teoiksi. Esimerkiksi Ruotsin helluntaiherätyksellä oli 1980-luvun puolivälissä lähes tuhat lähetystyöntekijää, kun seuraavaksi suurimmalla toimijalla oli samaan aikaan alle kaksisataa lähettiä.
Sata lähettää yhden
Martina Björkander nosti esiin myös Suomen helluntaiherätyksen lähetys- ja kehitysyhteistyötoimijan Fidan.
Suomessa otettiin 1990-luvun alussa tavoitteeksi, että jokaisella paikallisseurakunnalla olisi ainakin yksi lähetti. Isommissa seurakunnissa tavoitteena oli yksi lähetti sataa seurakuntalaista kohden.
”On pioneerinäkyä ja kokonaisvaltainen käsitys pelastuksesta.”
– Pohjoismaisilla helluntailähetyksillä on ollut kokoonsa nähden valtava vaikutus. Yhteistyötä tehdään joka puolella maailmaa. On pioneerinäkyä ja kokonaisvaltainen käsitys pelastuksesta.
Björkander muistutti, että kokonaisvaltainen lähetysnäkemys voidaan myös menettää. Näin voi käydä, jos sekulaarin kehitysyhteistyöajattelun annetaan liukua lähetysjärjestön sisään eikä ihmisen hengellisiä tarpeita enää kohdata.
Evankeliumi edellyttää evankeliumin julistamista.
– Meidän on palveltava henkeä, sielua ja ruumista, näitä ei saa erottaa. Kaikki on perustettava Raamattuun ja ihmisiä on tuotava Kristuksen luokse.
